Kalastusvaellus 2025 - Palelua, nälkää ja epätoivoa Pohjois-Norjassa

Melko vähäiseksi ovat omat kalastuspäivät tänäkin kesänä jääneet. Yksi on kuitenkin joka pysyy, ja se on kesän kalastusvaellus pohjoiseen! Vähemmän yllättäen suuntana tänäkin vuonna Pohjois-Norja. Reissusta ei liiemmin keskusteltu, muutoin kuin että ajankohta sovittiin lukkoon heinäkuun alkuun, jotta lomat töistä saisi järjestettyä oikeaan ajankohtaan. Kokoonpano tämän vuoden reissulla pysyi samana kuin edeltävänä kolmena vuonna, eli minä, Miikka ja Päty. 

Tämän vuoden reissua ei juurikaan tullut edes suunniteltua, koska mm. pakkauslistat n. 7 vuorokauden tunturireissulle ovat vakiintuneet ja hioutuneet vuosien saatossa jo melko hyvin mietityiksi. Joka vuosi jotain turhaa yrittää pakkauslistasta poistella rinkan keventämisen nimissä. Homma tuppaa vain itsellä menenään niin, että kun oikea käsi poistaa turhuuksia, lappaa vasen käsi tilalle uusia turhuuksia. Aikaisempiin reissuihi nähden omia "uusia lisäyksiä" pakkauslistalle olivat mm. sadehame, siimakori (Sondergaard ECOastal) sekä Motonetin kevyt (140g) alumiinipinnoitettu makuualusta teltan absidiin, ja ihan vaan maassa pötköttelyyn. Myös haavi oli uusinnan tarpeessa, koska pitkään palvellut Greyssin Scoop haavi koki viime vuoden reissulla kovia Miikkan mahtiraudun kanssa. Vastaavanlaista haavia ei markkinoilta enää löytynyt, joten piti keksiä jotain uutta tilalle. Kuljeskelin pitkin alkukesää kaupoissa digitaalisen vaa'an kanssa, ja puntaroin mahdollisimman kevyttä haavia vaelluskäyttöön. Koska kumihavas tuo väkisinkin painoa, ja vaelluskäytössä keveys on ensisijaisen tärkeää itselle, ostin lopulta Didan koskihaavin kankaisella "CR-havaksella". Painoa Didalla kaikkiaan n. 170g, kun poistin haavin kiinteän kuminauhan, jolle ei itsellä ole mitään tarvetta. Myös ruuista yritin hakea painosäästöä, ja lopputuleman voikin lukea jo tämän kirjoituksen otsikosta. Naposteltavista ja karkeista tinkiminen jäi yhden vuoden hairahdukseksi. 

Maanantai 30.6.2025 - Matkapäivä 

Reissuun lähdimme Jyväskylästä maanantaiaamuna n. 9:20. Päivä meni suunnitellusti autossa istuessa, ja perillä Inarissa välimajoituksessa olimme ennen yhdeksää illalla. 

Tiistai 1.7.2025 - Ajamista ja jalkamarssi kohti pelipaikkoja

Tiistai oli se päivien mersu, eli pitkä siirtymä pelipaikoille täysipainoisen rinkan ja tottumattoman kropan kanssa. Onneksi reissun alussa on niin paljon aina intoa, että tämän ensimmäisen päivän siirtymän saa puristettua ihan puhtaasti sen voimalla. Siirtymäpäivän sää oli puolipilvinen, viileähkö ja tuulinen, koko tulevan viikon sääennustetta mukaillen. Tiistaina tuuli oli kuitenkin etelän suunnassa, mutta tiedossa oli, että tuulensuunta tulisi seuraavana päivänä kääntyymään siten, että loppuviikko tultaisi viettämään raikkaassa pohjoistuulessa. 

Laitoimme välileirin n. viiden kilometrin päähän suunnitellusta määränpäästä. Tällä tavoin ensimmäisen päivän kävely jäi varsin kohtuulliseksi, koska ei suotta haluttu rääkätä itseämme... Sellaiseen kuin ei masokistisen luonteen lisäksi mitään syytä ollut. Kalaisia järviä löytääkseen kun ei juurikaan olisi tarvinnut edes autolta lähteä. 

Pelivälineet valmiina tositoimiin!

Minulla ja Pätyllä oli kalastusluvat jo siirtymäpäivälle, joten aloittelimme kalastuksen pienehkön järven eteläpäässä olevan leirimme edustalla. Ilta ja yö olivat ennusteiden mukaisesti varsin tuuliset, ja kalastus sen mukaista... Uppoavia siimoja ja perhoja siis tyrkylle. Kovin pitkään ei näissä olosuhteissa jaksettu heitellä, ja tulos oli sen mukainen: ei nykyn nykyä. 

Keskiviikko 2.7.2025 - Jokohan tänään nykisi?

Päätimme antaa nykyiselle leirijärvelle tilaisuuden näyttää kyntensä, ja päätimme, että jäämme samaiseen leiriin vielä toiseksi yöksi. Tällä päätöksellä saatiin pieni rauha päivän askareisiin, kun ei tarvinnut koko ajan miettiä kamojen pakkaamista ja leirin siirtämistä. Tuuli oli yön aikana kääntynyt puhaltelemaan pohjoisen suunnasta, joten olimme nyt leirissä ns. tuulen väärällä puolella (järven eteläpäässä). Tuulesta johtuen me perhomiehet (minä ja Päty) päätimme lähteä tutkimaan järven pohjoisrantaa, josta voisi löytyä tuulelta suojaisia paikkoja, tai ainakin pääsisi heittämään myötätuuleen. Järven kierto ei tapahtumia tuonut, mutta pohjoisrannalla kalastelu oli ihan leppoisaa, kun ei tarvinnut tuulen kanssa juurikaan tapella. Lähes täyden järvikierroksen lopulla näimme Miikan ähräävän jotain rannassa, ja suuntaavan kohti lumipenkaa. Arvailut reissun ensimmäisestä kalasta osoittautuivat oikeiksi, Miikan kepitettyä leirin eteen laskevan pienen joen edestä oikein nätin ~43 cm ruokaraudun.

Vielä naurattaa...

Karttasulkeisten lopputulemana päätimme lähteä illaksi etsimään muutaman kilometrin päästä tuulelta suojaisia kalapaikkoja, ja päädyimme järvelle nimeltä "Miguelsguovssatjávri", jonka luoteisnurkasta löytyi jyrkkien rantapenkkojen suojassa oleva sola. Solassa oli vielä massiiviset lumilipat rantapenkoilla, joka rajoitti aika paljon liikkumista, mutta tuulelta täällä oltiin hyvin suojassa. Illasta kehkeytyi lopulta varsin nätti, ja järviin muodostui suuria tyyniä alueita. Vaan nykyn nykyä ei koko iltana saatu, eikä minkäänlaista elonmerkkiä kaloista nähty. Huomionarvoista oli myös se, että kylmästä ilmasta ja vedestä johtuen ei ilmassa tai vedenpinnalla ollut minkäänlaisia hyönteisiä, joita kalat olisivat voineet pinnalta hakea. Kohtasimme järven rannalla myös reissun ainoat muut ihmiset, jotka sattuivat olemaan Suomalaisia. Kalaonni oli heillä vastaava kun meilläkin... Ei nykynnykyä, joskin olivat aikaisempina päivinä alempana olevilta järviltä kaloja saaneetkin. Paluumatkalla leiriin kalasteltiin vielä suurehkon järven täysin tyyntä, ja kuolemanhiljaista lahtea ilman havaintoja kaloista. 

Tuulensuojainen kanjoni, vailla kalahavaintoja.

Torstai 3.7.2025 - Rinkka (ja apina) selässä syvemmälle erämaahan 

Torstaina herättyämme ja aamutoimet tehtyämme päätimme suunnitellusti laittaa leirin kasaan ja suunnata syvemmälle erämaahan Etelän suuntaan. Tuuli puhalteli pohjoisen ja luoteen suunnalta, ja sää oli kävellessä varsin nätti. Kävelyn kannalta oli hyvä asia, että lämpötilat olivat koko viikon maksimissaan vähän reilussa kymmenessä asteessa, mutta tuulelta suojaisissa paikoissa rinkan kanssa kävellessä meinasi ihan hiki tulla. Parin tunnin kävelyn jälkeen löysimme leiripaikan suurehkon järven pohjoisrannalta. Lumivallit uuden leirijärven rannoilla olivat paikoin massiiviset, ja vedenlämpötila virkistävä ~7-8C. 

Arktinen leiri

Saatuamme leirin pystyyn ja retkiruokien tekeytymistä odotellessa, katselimme tyynehköä kotirantaa. Järveä tuijotellessa näin jotain odottamatonta, mitä toki siinä hetkessä odotin... Pintakäynti! Vai kuvittelinko sittenkin, kun niin kovasti halusin pintakäynnin nähdä? Yhtä kaikki, tämä sai vipinää kalastusvälineiden kasaamiseen, ja heti syötyämme lähdimmekin tutkimaan uutta leirijärveä tarkemmin. Sääennusteista poiketen järvi tyyntyikin lähes tyystin, mutta huomionarvoista oli, että tyynestä järvestä huolimatta minkäänlaista pinta-aktiivisuutta ei näkynyt. 

Koska pinnalla ei tapahtunut mitään, täkkysin järveä 1.5ips intterisiimalla, ja n. 4 m pituisella perukkeella, jossa päässä killui musta boobi, ja sivutapsissa pinkki liitsi. Hyvän heittopaikan löydettyäni tömähti itselleni reissun ensimmäinen kala kiinni. Siiman päässä venkoillut kala tuntui hyvän kokoiselta, koska en saanut sitä kammettua pintaan #7 kepillä, vaan kala jurnutti vain pohjaa kohti, kun aika rajulla paineistuksella pakotin kalan lähelleni. Omassa tekemisessä paistoi se, että pari päivää oli tullut heitettyä ilman minkäänlaisia kalatapahtumia, ja edellinen kalan pitely oli jostain vuodelta 2024. Hartioilla istunut apina supatti korvaan, että "Nyt nopeasti kala haaviin tai se putoaa!". Ja niinhän se sitten myös putosi. Hätäilin, hölmöilin ja panikoin. TYHMÄ! En juurikaan kaloja tiputtele, joten nyt korpesi aika pahasti, etenkin kun tyhjänpyytö oli saanut jo jonkinlaisen suorituspaineet aikaiseksi. 

Torstai-illasta tuli tosi nätti ja tyyni, vaan kalat eivät juurikaan pintoneet.

Miikka tuli viereeni heittelemään virvelillä, eikä yllätys ollut suuri, että parin heiton jälkeen vapa niiasi! Itse jatkoin pakkomielteistä paiskomista, ja perhorulettia... Nyt ei vain luottoa löytynyt mihinkään. Miikka kepitti vielä toisenkin nätin raudun samalta paikalta, ensin pidettyään pitkä tauon ensimmäisen saamansa kalan jälkeen. Myös Päty onnistui hieman sivummalla, saaden ~47 cm raudun. Omasta tekemisestä oli kaikki rentous kateissa, ja homma oli pakkomielteistä riehumista kalatapahtuman toivossa. Kun tekemisestä katoaa rentous, on lopputuloskin lähes poikkeuksetta huono, ja ehkä perhojen uittokin jotenkin kärsii... Epätoivon kierre on valmis. En kovasta yrittämisestä huolimatta saanut enää toista kalatapahtumaa, vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä) kalastelin vähän kaikilla mahdollisilla tekniikoilla ja perhoilla. Onneksi Miikka ja Päty olivat kuitenkin onnistuneet, ja saimme ruokakalan! 

Ruokarautu

Nätti Bete-lottoon hairahtanut rautu, joka sai vapautensa takaisin.

Hyvä puoli tällaisissa "ei niin onnistuneissa" kalastussessioissa on se, että alkaa oikeasti miettimään ja analysoimaan, mitä voisi tehdä toisin. Selkein huomio tähän mennessä oli se, että kaikki saadut kalat olivat tulleet läheltä pintakalvoa, vaikka pintakäyntejä ei näkynytkään. Itse taas olin kalastanut paljon välivettä ja pohjan läheisyyttä, jotka "yleensä" ovat toimineet tilanteissa, joissa pinnassa ei näy elämää. Nyt vesi oli kuitenkin poikkeuksellisen kylmää moniin aikaisempiin reissuihin nähden, jolloin perhojen reilu upottelu on toiminut pintakerrosten kalastelua paremmin. 

Perjantai 4.7.2025 Me ollaan hävitty tää peli!   

Jo ennestään kylmähkö ilma kylmeni entisestään perjantaihin mennessä. Tuuli oli myös navakka, ja puhalteli pohjoisen/luoteen suunnilta. Edellisten päivien tyhjänpyynnin seurauksena olin henkisesti jo käsittellyt asian, etten tule tällä reissulla tod-näk. saamaan yhtään kalaa. Jostain syystä se ei enää kuitenkaan tuntunut edes kovin merkitykselliseltä, vaikka toki aina mieluummin jotain saisi, kun kerran kalassa on.

Herättyämme ja aamutoimet tehtyämme hajauduimme kalastelemaan leirijärvemme pohjoispäätyä, jossa pohjoisrannan maastonmuodot antoivat sen verran suojaa, että kalastus oli ihan miellyttävää. Itse lähdin kampaamaan systemaattisesti leirin läheistä rantaa, pari heittoa, toinen pinnassa, toinen upotellen, jonka jälkeen pari askelta eteen päin. Siiman päässä killui nyt oranssi boobi, jonka yläpuolella liitsi. Tovin rantaa edettyäni uiton lopussa tuli tärppi päätyperhona olleeseen boobiin, ja vihdoin sain pelin auki nätillä raudulla. Avain onnistumiseen oli tekemisen rentouttaminen ja pakollisen kalansaannin unohtaminen... Nyt jaksoin kalastaa systemaattisesti ja keskittyen heitot loppuun saakka, ilman jatkuvaa perhorulettia tai oman tekemisen kyseenalaistamista. Myös Miikka sai Bete-lotolla leirin läheltä yhden nätin raudun. Kala tuntui olevan kohtuudella otilla, kunhan vain jaksoi kammata ja etsiä. Kalansaanti rentoutti omaa tekemistä merkittävästi. Enää ei ollut mitään väliä, saako loppureissun aikana mitään. Vaikka apina hyppäsi pois harteilta, ei kuitenkaan viitsitty hyvää apinaa tunturiin jättää, joten nostettiin se tässä kohtaa loppureissun ajaksi Pätyn harteille istumaan. 

Palkkio väsymättömästä yrittämisestä

Illasta lähdimme porukalla vielä kalastelemaan leirijärvemme suojaista pohjoispoukamaa. Itse jatkoin siitä mihin iltapäivällä jäin, ja aika nopeasti kalastuksen aloitettuamme koukutin jäätikon edestä taimenen pinkillä boobilla. Tämäkin haki perhon hyvin läheltä pintaa. 

Ihanan kylmää...

Haaviminen...

Mittailua...

Pidätyskuva ennen vapautusta

Kalastusta eniten rajoittava tekijä oli nyt (ja koko viikon) järviveden hyytävä lämpötila yhdistettynä hyytävään ilman lämpötilaan ja navakkaan pohjoistuuleen. Kahlatessa tuli nopeasti kylmä, eikä kylmästä päässyt eroon, vaikka pisti kaikki mukana olleet vaatteet päälle. Itselläni oli mm. kaksi kevytuntuvatakkia päällä suuren osan viikosta... Kylmä oli silti jatkuvasti läsnä. 

Kohti uutta päivää ja uusia epäonnistumisia! 

Lauantai 5.7.2025 Lähialueiden tutkimista

Sää ja tuuliolosuhteet jatkuivat lauantaina edeltävien päivien kaltaisena, eli kylmää ja tuulista. Päätimme lähteä illaksi parin kilometrin päässä hieman alempana sijainneelle järvelle, koska kyseisen järven pohjoispäädyssä oli sellaisia maastonmuotoja, jotka todennäköisesti antoivat sopivasti suojaa pohjois-/luoteistuulelta. 

Koska aikaisempina päivinä oli tullut huomatuksi, että kaloja tuntui saavan pinnan läheltä, eikä vauhdikkaasta uitostakaan tuntunut olevan ainakaan haittaa, päätin mennä ns. huolettomalla strategialla, ja sidoin perukkeen päähän vain yhden perhon; kuulapäisen pienen hopeatinselin. Kyseistä perhoa on tullut menestyksekkäästi käytettyä joskus menneinä vuosina niin harjukselle, raudulle kuin taimenellekin, mutta muutamat edelliset vuodet olen väistellyt ns. helppoa ratkaisua, ja pyrkinyt hakemaan kaloja tyypillisesti pikkuperhoilla. 

Kovin montaa heittoa en ehtinyt heitellä, kuin tinseliä tukistettiin ensimmäisen kerran, ja haavin pullahti paksussa kunnossa oleva ~40 cm rautu. Kolkkasin kalan ruokakalaksi, jotta ruokakalan saamisesta ei tarvitse myöhemmin ottaa paineita. Yleensä kun homma menee vielä niin, että jos alku on liian lupaava, tulee lopusta vaikea. Kävin hautaamassa raudun muovipussissa läheiseen lumikinokseen odottelemaan kotiinpaluuta. Myös Miikka sai nopeasti ensimmäisen kalan (taimen), joka laskettiin takaisin kasvamaan. Lähdimme Pätyn kanssa tutkimaan järven pohjoispäädyn poukamia, sieltä täältä heitellen ajoittain jopa aurinkoisessa säässä. Sama set-up toi minulle seuraavan tärpin tovin kalastelun jälkeen, ja tälläkin kertaa haaviin lipui tukevakuntoinen n. saman kokoluokan rautu.

 

Kalakuva

Palasimme lähtöpaikalle lounastamaan, jonka jälkeen kalastelimme lähirantoja ihan mukavissa olosuhteissa. Kalatapahtumia tuntui saavan huomattavasti helpommin kuin leirijärvellä, ja lämpömittari paljasti, että tällä tummapohjaisella järvellä vesi oli huomattavasti hieman ylempänä olevaa, vaaleapohjaista leirijärveämme korkeampi (~12 C). Lounaan jälkeen Pätykin pääsi pitelemään pariinkin otteeseen hyvänkokoisia kaloja, mutta milloin meni piuhat poikki, ja milloin vain muuten irtosi... Olkapäiltäni karistamani apina oli tukevasti Pätyn harteilla, ja rotevoitui karkuutusten seurauksena silmissä! Vaihtelun vuoksi heittelin välillä kultaista kuulapäätinseliä, ja hyvin tuntui sekin kaloille maistuvan. Ensin sain hieman sivummalta äkäisen, ilmassa hyvin viihtyneen taimenen, ja hetken tästä, palattuani lähelle lähtöpaikkaa, perhoa käytiin tukistamassa useaan kertaan, mutta kiinni ei jäänyt. Huomasin yhden uiton lopulla, että perhon perässä rantaveteen tuli hyvänkokoinen rautu, joka kävi useamman kerran näykkimässä tinselin pyrstöä, kun uittelin perhoa ees-taas edessäni. Myös Miikka oli saanut useamman tökkäyksen Bete-lotoon hieman sivummalla, mutta enempää kaloja ei enää haaviin saakka tällä pistolla saatu. 

Vieläkin naurattaa...

Väijyssä!

Vakoilun kohde...

Lounaan jälkeistä kalastelua

Sunnuntai 6.7.2025 - Vettä ja vaahtopäitä 

Sunnuntaina tuuli otti lisää kierroksia, ja puhalteli jo kohtuullisen vihaisesti luoteen suunnalta. Sääennusteet lupasivat sunnuntaille myös sadetta, ja sitä myös alkoi taivaalta iltapäivällä tulemaan. Ilma oli myös viikon trendin mukaisesti pirun kylmä, joten nyt ei oikein ollut ihmisen hyvä olla. Mutta koska kalaanhan tänne oltiin tultu, eikä leirijärven samoja pohjoisrannan poukamia enää jaksanut tahkota, päätimme lähteä vajaan parin kilometrin päässä olevalle järvelle katsomaan, josko sen pohjoispäästä löytyisi heittopaikkoja. Vuoren yli kiivettyämme määränpäässä odotti vaahtopäitä hakkaava järvi, mutta koska tänne asti oltiin kävelty, päätettiin kalastaa sen minkä pystyisimme. Tavoitteena oli myös saada vielä yksi ruokakala seuraavaksi aamuksi, jonka turvin jaksaisi kävellä seuraavana päivänä suunnitelmissa olleen pidemmän siirtymän takaisin autoa kohti. 

Tuumaus- ja lämmittelytauko

Olosuhteista johtuen odotukset kalansaannista oli itsellä aika nollassa, ja laskin lähinnä sen varaan, että Miikka voisi virvelillä saada sen verran heitettyä, että ruokakala olisi mahdollinen. Kahlasin itse valtavan lumi/jäävallin edessä olleelle pitkälle matalalle sorasärkälle, joka tippui äkkijyrkästi syvyyksiin. Heittely olikin puolittaiseen myötätuuleen jopa vaivatonta, ja kun takaheittoa ei tarvinnut tehdä suoraan vastatuuleen, onnistui sekin yllättävän hyvin, ja etuheitossa kova myötätuuli taas vei käytännössä lähes koko heittosiiman (33 m) kelalta varsin vaivattomasti. Pitkää ei ehditty heitellä, kun Pätyllä tälläsi kala kiinni, joka vaikutti melko vauraalta yksiköltä. Lähdin riuttaa pitkin lähemmäs, mikäli kalan kanssa tarvitsisi haavitsemisapua. Kohtuullisen lähellä rantaa kala hyppäsi lähes kokonaan pinnan yläpuolelle, ja paljastui hyvänkokoiseksi rauduksi... Apina Pätyn harteilla kuitenkin vietteli tyhmyyksiin, ja rantavedessä peruutellessaan Päty horjahti/kompastui, minkä seurauksena siima löystyi hetkeksi... Lopun voikin arvata. Kala ei enää siiman päässä ollut tilaisuuden saatuaan. Nähdyn perusteella oma arvaukseni oli, että 50cm olisi tuon raudun osalta ollut paperia... Sen verran hyvin ja läheltä kalan ehti hypyssä näkemään. 

Itse sain Pätyn kalatapahtumasta hurjasti uskoa ja virtaa tekemiseeni, joten jatkoin kultaisen kuulapäätinselin pommittamista tyrskyjen sekaan, ja etenin riutan reunaa systeemaattisesti eteenpäin. Hetken täkkyämisen jälkeen sopivan kokoinen ruokataimen täräytti tyrkyjen seasta tinseliin kiinni, ja lipui lopulta haaviin saakka kovasta kapinasta huolimatta. 

Kalakuva

Pidimme tässä kohtaa tauon lähellä olevan jyrkänteen seinämän vieressä, joka tarjosi täydellisen tuulensuojan luoteistuulelta. Kuumien kaakaoiden jälkeen jatkoimme vielä hetken kalastusta, ja ensimmäisenä apajille ehtinyt Päty sai kuin saikin vielä lohdutuskalaksi +40 cm taimenen. Pätyn kalatapahtumat tulivat myös tinselillä. Enempää ei tapahtumia enää saatu, ja palasimme takaisin leiriin ilta-askareisiin aamupalataimen mukanamme. 

Maanantai 7.7.2025 & Tiistai 8.7.2025 - Kotia kohti! 

Maanantain sää oli huomattavati sunnuntaita miellyttävämpi, mutta edelleen tosi kylmä. Päivän agendalla oli leirin siirto lähemmän autoa, josta sitten oli tarkoitus tiistaiaamuna kävellä nopealla siirtymällä autolle. Kävely meni kevyillä rinkoilla joutuisasti, ja reittivalinta osoittautui hyväksi. Valmiiden polkujen ja kiertelyn sijasta kiipesimme suoraan koko alueen korkeimmalle vuorelle/harjanteelle, ja kävelimme lähes luotisuoraa reittiä ylängön päällä helppokulkuisessa maastossa. 

Reitti vuoren päälle oli hapokas, mutta helpotti loppumatkaa niin paljon, että kiipeily kannatti...

Illaksi vielä laitoimme leirin pystyyn hyvännäköisen järven rannalle, mutta kalastus oli jo tosi laiskaa tässä kohtaa. 1-2h iltakalastus ei mainittavia kalatapahtumia tai havaintoja tuonut. 

Tiistaina pakkasimme leirin aamupalan jälkeen ja marssimme vajaassa parissa tunnissa autolle, josta suuntasimme takaisin Suomen puolelle illaksi. 

YHTEENVETO JA JATKOAJATUKSIA

Kesän 2025 kalastusvaellus oli kalastuksellisesti vaikea. Alkukesä on ollut tavanomaista kylmempi ja tunturissa oli vielä heinäkuun alussa valtavasti lunta. Järvien vedenlämmöt olivat vielä todella matalia, kuten leirijärvemme n. 7 C astetta. Kylmät ilmat vaikuttivat oleellisesti hyönteisfaunaan, eikä tällä reissulla vedenpinnalla tai ilmassa näkynyt käytännössä mitään hyönteisiä. Tämä taas osaltaan johti olemattomaan kalojen pinta-aktiivisuuteen. Suurilla ennestään tuntemattomilla järvillä pinta-aktiivisuus on usein se, mikä paljastaa aktiivisten kalojen sijainnin, ja tuo ainakin perholla kalastavalle eniten tapahtumia. Nyt kalastus oli paljolti ns. etsimistä, mitä taas vallitsevat tuuliolosuhteet rajoittavat merkittävästi. Mikään ei toki estä riuhtomista kovassa vastatuulessa, mutta pidemmän päälle se ei ole ainakaan itselle erityisen nautinnollista, joten kalapaikat tulee pyrkiä hakemaan siten, että pääsee heittämään myötätuuleen, tai tuulelta suojaa antavien maastonmuotojen takana. Seiskan setillä ja uppoavilla siimoilla kalastuksesta meinaa muutenkin vähän herkkyys kadota, ja homma menee helposti mättämiseksi ja aina maksimipituuksille heittämiseksi... Vähän uuvuttavaa kun tätä jatkaa monta päivää putkeen.

Kylmästä vedestä johtuen myös kahlaaminen oli hyytävää hommaa! Kovin kauaa ei 7 asteisessa vedessä viitsinyt reisisyvyydessä olla, koska alla olevista villahousuista ja kahdesta untuvatakista huolimatta vedessä tahtoi tulla pirun kylmä. Tämä johti siihen, että oikeastaan koko viikon paleli, pl. hetket jolloin käveli hieman pidempään. 

Ruokalojen vatsoista löytyi vähemmän yllättäen katkoja sekä ensimmäisen raudun vatsasta todella pieniä koskikorennon nymfejä. Koskikorentoja monessa eri koossa sekä niiden nymfejä esiintyi paljon rannoilla, mutta ei vedenpinnalla. 

Pari ensimmäistä päivää yritin sinnikkäästi kalastaa pikkuperhoilla ja katkoilla, mutta jossain kohtaa oli pakko nöyrtyä ja alkaa heittämään nopeammin uitettavia perhoja, joilla sai nopeammin haravoitua kalastettavia alueita. Vaikka pintakäyntejä ei esiintynyt, tuli käytännössä kaikki saadut kalat kohtullisen läheltä pintaa. Ehkäpä vedenlämpö oli nyt sellainen, että raudut viihtyivät lähellä pintakalvoa, mutta eivät olleet vielä aktivointuneet pintaruokailuun, etenkään kun pinnalla ei juurikaan hyönteiselämää esiintynyt. 

Seuraavaa reissua silmällä pitäen seuraavat kevennysideat varusteiden osalta: 

1. Perhot yhteen rasiaan --> Painosäästö ~250 - 350g

2. Kevyempi teltta (esim. Fjällräven Abisko Lite 2) --> Painosäästö ~ 1kg

3. Kevyempi vapaputki (posteriputki jo hommattu) --> Painosäästö ~ 200g

4. Kevyempi päiväreppu (esim. Sea to Summit Big river dry packbag) --> Painosäästö ~700g

5. Pikakahvit käyttöön --> Painosäästö ~100g

Näiden blogikirjoitusten kirjoittamisesta on tullut vuosi vuodelta takkuisempaa hommaa, mutta koska muistiinpanojen ja huomioiden kirjaamisesta on itselle hyötyä seuraavia reissuja suunnitellessa, täytyy yrittää näitä rustailla.