Vaellus Finnmarkin ylängöillä

Niin se kesä taas meni nopeasti ja kalenteri alkoi kääntymään elokuun puolelle. Heinäkuun loppu / elokuun alku onkin ajankohta, jota vesi kielellä tulee vuosittain odotettua. Syynä kuumotuksiin ei ole Kotkan meripäivät, vaan jo perinteiseksi muodostunut vaellus napapiirin pohjoispuolella. Tänä kesänä kuumotuksia nosti myös kuumuuden takia perhokalastukseton heinäkuu. Olemme tehneet pari edellistä reissua Tromssan lääniin, mutta tällä kertaa suunnaksi otettiin täysin uudet alueet Finnmarkissa. Rimaa myös nostettiin tälle vuodelle, ja päätettiin että jätetään joki- ja harjusvedet väliin ja keskitytään tunturijärviin ja niissä piileskeleviin taimeniin ja rautuihin. Tunturijärvet ovat jo aikaisemmilla reissuilla osoittaneet oikullisuutensa. Kun olosuhteet ovat kohdillaan, voi kalantulo olla jopa helppoa, mutta useinmiten kalan eteen joutuu tekemään melko paljon töitä. Helppoahan tämän ei kuulukaan olla, joten mahdolliset haasteet tiedostaen lähdimme matkaan heinäkuun 29 päivä.

Tämän vuoden reissuun lähdimme veljeni kanssa kaksin ja huomattavasti avonaisemmilla suunnitelmilla kuin edeltävinä vuosina. Autolle sopiva parkkipaikka oltiin selvitetty ja karttoja tutkimalla alustavasti merkitty mielenkiintoisia järviä. Tarkka paikka oli kuitenkin vielä pimennossa ja tarkoitus oli päättää se vasta paikan päällä, olosuhteiden mukaan. Sunnunataina ajoimme etelästä Sodankylään jossa yövyimme. Ajo Päijät-Hämeestä Sodankylään otti parin pysähdyksen kanssa 11h ja perillä Sodankylässä olimme illalla n. klo 19 tienoilla.

Maanantaina polkaisimme aikaisin aamulla liikkeelle ja Norjan rajan ylitimme iltapäivällä Utsjoella. Välineiden desinfioinnin jälkeen ajoimme muutaman tunnin hienoissa vuono- ja ylänkömaisemissa kunnes saavuimme pisteeseen josta ei autolla enää päässyt jatkamaan. Rinkat selkään ja menoksi! Ilma oli todella lämmin, auton mittarin näyttäessä lähes +30 astetta. Kahden päivän autossa istumisen jälkeen kävely tuntui muutenkin aika tikkuiselta hommalta. 😀 Ensimmäinen leiri saavutettiin aamuyöllä vajaan 10km kävelyn jälkeen. Vielä ei oltu ihan niillä kalavesillä minne ajoimme, joten tässä leirissä vain nukuttiin ja matkaa jatkettiin aamutoimien jälkeen.

menomatkalta perinteinen poronkalloposeeraus

Sadetta ja aurinkoa

Tiistai: Kalastuslupamme oli alkanut tiistaina klo 00 yöllä. Alunperin oli tarkoitus tai ainakin haave päästä kalastamaan jo ensimmäisenä yönä, mutta sen verran oli ukoista veto poissa että eipä tullut mieleen lähteä aamuyöstä enää kalalle. Tiistain sää oli aurinkoinen ja jälleen todella kuuma, mittarin lähennellessä +30 lukemia. Seuraava siirtymä tehtiinkin sitten todella hikisissä merkeissä ja useita taukoja pitäen, vaikka ei kuljettu kuin muutama kilometri. Koska kävely rinkka selässä oli tuskaista päätimme lyödä leirin kasaan järvelle, joka siinti tunturin takana, jonka laella seisoimme. Heti järven rantaan saavuttuamme näimme useamman komean pintakäynnin lähes tyynen järven pinnalla! Tiputettiin rinkat selästä ja kasasimme välineet nopeasti lounaan toivossa. Hiivin rantakivikkoon ja viskasin #14 parachute black gnatin tyrkylle lähelle syvän ja matalan rajaa. Taisi olla kolmas heitto kun perho katosi pinnan alle ja ensimmäiset rallit alkoivat. Todella pirteä kala osoittautui pulskaksi, reiluksi 40cm taimeneksi. Juuri sopivan kokoinen ruokakala kahdelle nälkäiselle vaeltajalle!

Reissun ensimmäinen kala

Kalan vatsa oli täynnä mustia karvasääskiä (bibio pomonae), joita kellui runsaasti järvenpinnalla. Kyseinen kala jalostui pariksi ruodottomaksi fileeksi ja päätyi Trangian pannulle. Tässä kohtaa hyvä vinkki tuntureiden ja erämaiden pikku kokkailijoille. Voin/paistorasvan kuljettaminen +30 helteissä ei välttämättä ole kovin helppoa.... Kalan pystyy kuitenkin näppärästi paistamaan myös ilman paistorasvaa leivinpaperin päällä. Meillä kala paistui trangian pannulle laitetun folion, ja sen päälle laitetun SAGA-leivinpaperiarkin päällä. Kala ei edes tartu leivinpaperiin ja tällä menetelmällä vältettiin myös rasvaisten astioiden tiskaus.

Kalan paistamista leivinpaperin päällä

Helteinen ilma teki liikkumisesta todella raskasta, minkä takia päätin ottaa ruuan jälkeen nokoset, siitäkin huolimatta että kalat järvellä jatkoi pintomistaan. Nousimme noin klo 19 aikoihin ja päätimme lähteä kalastelemaan kotijärveä, jossa kalat jatkoivat raivoisaa pintomista. Valta-osa kaloista pintoi heittokantaman ulkopuolella, kahlaamisesta huolimatta. Kaloja oli kuitenkin runsaasti ja nyt täytyi vain etsiä ne lähempänä rantaa pintovat kalat. Seuraava kala, n. 40cm taimen kelpuutti mustan pinturin #14 ja tarjosi jälleen oikein mukavat väännöt.

Mustan pinturin kelpuuttanut kotijärven taimen

Illasta kehkeytyi todella upea! Auringon laskiessa järvi tyyntyi täysin ja täyttyi karvasääskiä syövien kalojen tuikeista. Parhaimmillaan järvella näkyi yhtä aikaa kymmeniä tuikkirenkaita ja hyppyjä... Tälläkin kertaa toki pääosin heittokantaman ulkopuolella. Järveen laskevan joen/puron läheisyydestä mustaa pinturia vietiin jälleen ja tovin painin jälkeen haaviin ui n.45 cm, hoikahko taimen. Päätimme ottaa tästä kalasta keittoainekset, mikä käytännössä tarkoitti myös kalastuksen loppumista. Vaelluksilla kaloilla on huomattavasti suurempi ruoka-arvo kuin normaalissa kalastuksessa. Helteisessä säässä saatu kala täytyy valmistaa välittömästi, mikä tarkoittaa usein sitä että ajallisesti kalastus-sessiot voivat jäädä melko lyhyiksi. Ruuanlaiton jälkeen kovimmat pintalätinät olivat loppuneet ja päätimme mennä nukkumaan. Vedenlämmötkin olivat sen verran korkeat, ettei nähty järkeväksi kiusata kaloja enempää.

Tiistai-illan upeat kalastusolosuhteet

Musta pinturi on jälleen kelvannut kalalle

Edellisen kuvan vastus joka päätyi keiton pääraaka-aineeksi

Keskiviikko: Tuuli oli yltynyt yön aikana mutta sää oli yhä aurinkoinen. Aamutoimien jälkeen päätimme lähteä kartoittamaan lähijärviä. Kova tuuli tekee heittämisestä vaikeaa eivätkä kalatkaan ilmianna olinpaikkojaan samalla tavalla kuin tyynellä järvenpinnalla. Ensimmäinen järvi oli läheisen tunturin laella ja näytti varsin potentiaaliselta. Sainpa kyseisellä järvellä pari näköhavaintoakin kaloista. Jatkoimme lounaan jälkeen matkaa noin kilometrin päässä olleelle viereiselle järvelle, joka kuitenkin osoittautui liian matalaksi. Palasimme leiriimme kotijärveemme laskevaa jokea seuraillen. Kalastus jäi tällä reissulla todella vähälle joten tämä pisto meni lähinnä valokuvia räpsiessa ja marjoja poimiessa. 😀

levyttämistä tuulisen tunturijärven rannalla

Ei löytynyt kala-apajia tällä kertaa, mutta hyvä lakkasuo löydettiin.

Useamman tunnin tutkimusmatkan jälkeen otimme jälleen nokoset ja odottelimme tuulen tyyntymistä, joka usein tapahtuu illalla auringon alkaessa laskea. Illan saavuttua päätimme lähteä aikaisemmin päivälle vieraillulle järvelle. Järvi olikin tyyni kun saavuin sen rannalle ja nopeasti havaitsin useamman tuikin. Lähdin lähestymään tuikkeja jälleen mustalla pinturilla ja parin heiton jälkeen sainkin ensimmäisen kalan, noin 35 cm taimenen. Pian tämän jälkeen sain toisen mokoman samaisella perholla. Kiertelin järveä heittoetäisyyksillä olevia tuikkeja etsien. järven päädyssä kisailin tovin pintovan kalan kanssa ja sain sen lopulta ottamaan parin perhonvaihdon ja perukkeen ohennuksen jälkeen #14 parachute black gnatiin. Kokoluokka oli samaa tasoa kuin pari aikaisempaakin, eli vähän pienehköä. Välissä ryssin pari vastaiskua, kunnes lopulta sain neljännen saman kokoluokan taimenen. Tässä vaiheessa katse alkoi kääntyä lähellä olevalle isommalle järvelle, isompien kalojen toivossa. Myös rautujen puute vähän harmitti... Emme olleet saaneet rauduista vielä yhtään havaintoa, vaikka tiedossa oli että alueen järvet ovat käytännössä kaikki maineikkaita rautuvesiä. Uskon että uimalämpöiset vedet saivat raudut vetäytymään syvänteisiin ja sulkemaan suunsa, taimenten vielä pysyessä aktiivisina.

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi

Isommalle järvelle saavuttuamme keli oli muuttunut jälleen tuulisemmaksi. Pintakäyntejä ei enää näkynyt ja pintaperhojen sokkoheittely matalan ja syvän rajalle ei tuonut toivottua tulosta. Kanniskelin mukana kolmosupposiimoin varustettua #6 keppiä, jota päätin ulkoiluttaa tällä isommalla järvellä. Upposiimojen takia jouduin kahlaamaan lähelle matalan ja syvän rajaa, mikä ei yleisesti ottaen ole hyvä idea... Heittelin oranssia pikkuzonkeria rannansuuntaisin heitoin, syvän ja matalan rajaa pitkin uittaen. Heti ensimmäisellä rannansuuntaisella heitolla tuli tukeva tärppi, joka kuitenkin päätyi tiputukseen muutaman potkun jälkeen. Heitto samaan paikkaan antoi uuden tärpin ja nyt pysyi kiinni. Hyvän rähinän jälkeen haavissa köllötti noin 45-50cm todella komea taimen. Laskin hyvävointisen kalan takaisin, koska kello oli jo paljon ja leiriin kävelyynkin menisi vielä hyvä tovi. Heittelimme vielä hetken samassa paikassa, saaden pari pikkutaimenta virvelillä sekä itselle yksi hyvä tärppi samaiseen zonkeriin.

 Torstai aamuna teltasta kömpiessä taivaan oli vallannut synkähköt pilvet ja tuuli oli yltynyt päälle 10m/s lukemiin. Aamutoimien jälkeen lähdin kartoittamaan paria ennestään tuntematonta lähijärveä #6 välineillä sekä upposiimoin. Kalastus oli todella vaikeaa, eikä avoimessa tunturimaastossa meinannut löytyä tuulensuojaa mistään. Yritin sopeutua tilanteeseen ja tyydyin heittelemään paikoista, joista pääsi heittämään myötätuuleen. Ainoat kalahavainnot tällä muutaman tunnin pistolla olivat pari rantavedestä karkuun lähtenyttä kalaa. Illalla suuntasimme samaiselle isolle järvelle, jossa olimme olleet edellisenä iltana. Tänä iltana järvi ei tyyntynyt ollenkaan, eikä kaloja tuntunut nyt löytyvän mistään. Kalastuksen ollessa todella nihkeää, tuli keskityttyä myös illalla esiin tulleen auringon aikaansamaan upeaan auringonlaskuun! Itsellä jäi kalatapahtumat pariin pienten kalojen ronkkimiseen. Veljeni onnistui lopulta saamaan virvelillä n. 37cm raudun, joka olikin juuri sopivan kokoinen ruokakala meille kahdelle.

Torstai oli kalastuksellisesti vaikea, mutta auringonlasku oli upea...

torstai-illan näytös taivaalla

Perjantai jatkoi siitä mihin torstai oli jäänyt. Tuuli sen kun yltyi ja ilma kylmeni. Tuulennopeus alkoi lähennellä 15m/s ja tähän kun vielä lisättiin ajoittaiset vaakatasossa tulleet sadekuurot, alkoi olosuhteet olla oikein viimeisen päälle! Lähdettiin kuitenkin muutaman kilometrin päähän uudelle järvelle... Kalastus oli aika yhtä tyhjän kanssa vaahtopäisten aaltojen valtaamassa järvessä. Lähdimme karttaharjoituksen jälkeen etsimään järven itäisestä päästä, tuulelta suojaa mahdollisesti antavan nyppylän takaa paikkaa jossa kalastus onnistuisi. Järven itäpää oli kuin olikin tuulelta hieman suojassa ja siellä pääsi heittämään myötätuulen järvenselkää kohti. Muutoin itäpää ei kalastuksellisesti mikään ihanteellinen ollut, koska rannat olivat pitkään matalat ja itse kahlailinkin melko pitkälle heittelemään. Matalien rantojen takia vaihdoin #6 settiini pintasiimat ja kalastelin mustalla liitsillä, mahdollisimman pitkiä heittoja tehden. Pientä toivonkipinää antoi pari heittokantaman ulkopuolella pinnassa käynyttä kalaa... Hyvän tovin heiteltyäni mustaa liitsiä käytiin tukistamassa ja sain kuin sainkin vinssattua haaviini ihan nätin taimenen. Mittaa kalalla oli vajaat 45cm ja tämäkin kala päätyi ruokakalaksi.  Ruokailun aikana alueen ylle laskeutui todella sankka sumu ja näkyvyys tippui todella huonoksi. Paluumatkalla täytyi ensimmäistä kertaa turvautua kompassiin, kun maastosta ei enää kiintopisteitä nähnyt ja edessä oli muutaman kilometrin kävely tasaisella ylängöllä. Onnistuttiin kompassista huolimatta kävelemään melko paljon sivuun, eikä vähiten siitä syystä, että kompassi otti jostain syystä todella paljon häiriötä alkumatkasta kun ylitimme pari kivikkoista mäkeä. Loppu-illasta ei enää kalastettu ja sadekin muuttui jatkuvaksi.

Mustan liitsin kelpuuttanyt perjantain iltapala.

Samainen kala tylsällä filetillä ja ilman kunnollista alustaa työstettynä.

Lauantaina kuunneltiin teltassa sateenropinaa ja puuskaista tuulta aamusta iltaan... Käytännössä koko päivä tuli nukuttua, koska nyt kastuvia vaatteita ei enää tämän reissun aikana kuivaksi saisi. Välipäivä teki kyllä kropallekin hyvää, mutta kyllähän sitä mieluummin olisi pintaperhoa heittämässä tyynellä rautujärvellä.

Sunnuntai: Leirimme vieressä olevan tunturin laelta löytyi kenttää ja nettiäkin pystyi käyttämään 4g nopeudella 😀... Jotenkin huvittavaa että kymmenien kilometrien päässä sivityksestä toimi yhteydet paremmin kuin Porvoon keskustassa muutamia vuosia sitten kun siellä vielä asuin. Internetin avulla pystyimme seuraamaan sääennusteita ja sunnuntaista oli luvattu sateeton päivä. Koska olimme nukkuneet koko lauantaipäivän sekä la-su yön, päätimme herätä aikaisin sunnuntai-aamuna ja siirtää leiriämme viitisen kilometriä takaisin päin. Sää oli todella kolea ja tuulinen, mutta sadetta ei ennusteita noudattaen tullut. Ehdimme iltapäivästä vielä kalaan uudelle leirijärvellemme, mutta tuuli teki nytkin kalastuksesta todella vaikeaa. Rajusti kylmentynyt sää sai myös kalat todella passiivisiksi ja tapahtuman eteen sai tehdä todella paljon töitä. Uittelin oranssi liitsi + nymfi litkaa pitkillä upotuksilla jyrkästi syvenevässä rannassa, erilaisia uittoja kokeillen. Muutaman tunnin kalastus toi yhden tärpin, joka päätyi lopulta n. kiloisen raudun hyppyyn sekä siitä seuranneeseen koukun katkeamiseen... kyllä vain, luit oikein. Koukku katkesi heti silmän takaa ja silmukka löytyi vielä perukkeen päästä... ei vituttanut.

Ranta syveni parin metrin päässä rantaviivasta äkkijyrkästi syvyyksiin ja suorastaan haisi raudulta...

Kävimme illalla vielä kopaisemassa noin kilometrin päässä olleen pienemmän järven, mutta sama laulu... kylmää, sateista ja todella kovaa tuulta. Tämäkin pisto toi itselle lopulta todella sinnikkään yrittämisen jälkeen tärpin, joka päättyi myös kalan irtoamiseen hypyssä. Tällä kertaa ottiperhona toimi violetti liitsi. Märkänä, kylmissämme ja turhautuneena palasimme leiriin ja kun sääennusteet näyttivät samaa herkkua myös tuleville päiville, sovimme että kävelemme autolle seuraavana päivänä.  Maanantaina kävimme vielä kopaisemassa edellisenä päivänä tutuksi tulleen jyrkkärantaisen pätkän, jossa olin sen paremman raudun karkuuttanut... Tämä pisto ei kuitenkaan tapahtumia tuonut, ja olipa kalastuskin säälittävää räpellystä n. 15m/s sivutuulessa. Iltapäivästä laitoimme leirin kasaan ja kävelimme vajaat 10 km takaisin autolle. 

YHTEENVETO

Kokonaisuudessaan tämän vuotinen reissu oli olosuhteiden puolesta haasteellinen. Aluksi hellettä ja yli 20c tunturivesiä, joka muuttui yhden välipäivän kautta n. 5 asteiseksi, sateiseksi ja tuuliseksi tunturisääksi. Raudut tuntuivat olevan täysin kateissa, säiden kylmettyä taimenetkin passivoituivat. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen että parina ensimmäisenä iltana pääsi kalastamaan pintaperholla tyynellä järvellä aktiivisesti ruokailevia kaloja. Nämä kun ovat alueita, joissa on paska sää keskimäärin 9 päivää kymmenestä.

Alkuviikosta säiden ollessa lämpimät, kuoritui runsaasti bibio pomonae karvasääskiä, mikä aktivoi taimenet hurjaan mässäilyyn. Lämpimät säät saivat myös mäkäräiset ja hyttyset liikkeelle. Bibio pomonae massakuoriutuu muutaman vuoden välein, joten mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, voi nyt taas edessä olla pari hiljaisempaa vuotta. Aktiivisille kaloille kelpasi hyvin mustat pintaperhot, eikä supertarkkaa karvasääskijäljitelmää tarvittu. Jatkossa rasiasta tulee kuitenkin löytymään joku bibo-jäljitelmäkin.

Karvasääski (Bibio pomonae)

Nämä olivat isoja rotkaleita, joten jos tarkan jäljiltemän haluaa sitoa voi koukkukoko hyvin olla esim #10

Alue itsessään oli upea ja autolle kävellessä aloin suunnitella ensi kesälle reissua samoihin maisemiin, mutta tietysti eri järville. On se vaan todettava että vaelluskalastus on paskimmillaankin ihan parasta!

Tänne täytyy palata vielä uudestaan!