Ruonekjåkkå & Guijaure 8.8.2021 - 12.8.2021

Kesän 2021 toisen vaelluksen kohteeksi valikoitui useista vaihtoehdoista lopulta Arjeplog ja Vuoggatjålmen alueella sijaitseva ylänköalue. Suunta olisi varmasti tämänkin reissun osalta ollut Norja, mutta matkustusrajoituksista johtuen katse kääntyi Ruotsin lappiin. Tämä reissu ei ollut varsinainen kalastusreissu, koska olin matkassa puolisoni kanssa. Toki kanniskelin kaikki mahdolliset kalastusvälineet mukanani, koska tiedossa oli alueen tarjoamat kalastusmahdollisuudet. Olihan kohde valittukin siten, että reitti tarjoaisi molemmille jotakin... tässä tapauksessa hienoja maisemia, mahdollisuuden kalastaa sekä sopivan pituisen reitin noin viikon vaellukselle.

Kohde oli itselleni ennestään täysin vieras, eikä valmistautumisellekaan jäänyt taaskaan juurikaan aikaa nopeiden suunnitelmien muutosten takia. Jotain aikatauluista kertokoot se, että en ehtinyt saada ajoissa Adlibrikselta tilaamani BD16-Fjällkarttaa. Omat ennakkotietoni alueesta perustui pitkälti Vesa Lehtisen PPK 5/2019 lehteen kirjoittamaan artikkeliin "Ruonekjåkkå - Soolona Ruotsin Lapissa". 

Jo etukäteen oli tiedossa, että säät tulevat olemaan todella sateiset ensimmäisten parin päivän ajan. Muutamaan kertaan piti miettiä kannattaako tällaiselle reissulle edes lähteä. Parempiakaan suunnitelmia ei tullut kuitenkaan mieleen, joten päätös lähtemisestä tehtiin sääennusteiden välillä luvatessa hieman vähemmän sateista tulevaa viikkoa. 

Lähdimme liikkeelle sunnuntaina 8.8.2021 noin 16:30 Suomen aikaa. Auton jätimme Vuoggatjålmejavvren rantaan 95-tien "P" levikkeelle polun lähtöpisteen viereen. Auton parkkeeraaminen aiheuttaa aina pientä jännitystä vieraissa paikoissa, mutta Ruotsin lapissa homma tuntuu olevan helpompaa kuin Suomessa, kiitos tasaisin väliajoin olevien "P" levikkeiden. Päätimme lähteä kiertämään reittiä myötäpäivään siitä syystä, että parin seuraavan päivän sää oli ennusteiden mukaan hyvin harmaa ja sateinen. Metsäinen jokivarsi oli tässä säässä houkuttelevampi vaihtoehto kuin tunturiylänkö. Vaakakupissa painoi myös toivo hienojen maisemien näkemisestä paluumatkalla tunturiylängöltä, sekä vähätuuliseksi ennustetut yöt, jotka toteutuessaan tarjoaisi itselleni mahdollisuuden rautujen pintaperhokalastukseen tunturijärvillä. 

Vuoggatjålmesta lähtevä reitti on selkeästi merkattu maastoon punaisin merkein, joten eksymisen vaaraa ei tuolla ei ole kehnommallakaan suunnistajalla. Lisäksi alueella on käytännössä joka paikassa kännykässä kenttää, joka helpotti myös omaa kartan puuttumisesta aiheutunutta huolta. Sådvvajavvren rantaa seuraillut polku oli melko inhottavaa kivikkoa ja juurakkoa, jonka kulkeminen sateen liukastamana oli tosi hidasta. Vauhtia hidasti myös täysi sadevaatetus, joka kiirehtiessä aiheuttaa helvetinmoisen soijan... Turasimme ensimmäiseen 5 kilometriin noin 3,5h, joka on käytännössä kilpikonnan etenemisvauhti. Etukäteen suunnitellut leiripaikat sai viimeistään tässä kohtaa unohtaa illan jo alkaessa hämärtyä. Ensimmäinen leiri pystytettiin vanhalle leiripohjalle n. 2km Ruonekjåkkå jokea ylävirtaan. Leiripaikalta löytyi heti tervetuliaisiksi teurastettu taimenen raato, joka ei varsinaisesti mielialaa tällaisessa miljöössä nostanut. Koska ilta oli sateinen ja valokin alkoi jo loppumaan, en ensimmäisenä iltana kalastanut lainkaan.

Maanantaiaamu aukeni harmaana kuin peltipaita. Vettä ei kuitenkaan juurikaan taivaalta tullut, ja sääkin oli tyyni. Seurailin aamupalan ajan viereisen koskenniskan elämää, ja huomasin siellä pari pintovaa kalaa. Lähdin vaelluskenkävarustuksessa ja pintaperhosetin kanssa kokeilemaan onneani todella kirkkasvetiselle ja kauniille koskenniskalle. Aloitin mustalla pinturilla johon tuli yksi tälli perhon alkaessa viistämään virranpaineesta. Vaihdon tilalle #12 vaaleanharmaan laskuvarjohäkilöidyn päivänkorentojäljitelmän... Tovin heittelyn jälkeen melko pitkältä niskaimusta jo selvästi alapuoleltani nätti taimen kävi noukkimassa perhon pinnalta. Hyvän ottelun lopuksi pääsin haavimaan kauniin Ruonekjåkkån taimenen. Kala oli kuvionniltaan tosi kaunis ja valtavalla rasvaevällä ja hienolla pyrstöllä varustettu täysin virheetön yksilö! Laskin kalan pikaisesti takaisin omaan elementtiinsä. Hyvä tästä vielä tulee mietin mielessäni, ja lopetin kalastuksen tyytyväisenä sateen vyöryessä päälle. 

Leirin viereinen koskenniska

Köydenvetoa!

Onnistuneen kalastussession palkinto!

Maanantaiaamun pintaperhotaimen

Aamukalastus-session jälkeen pakkasimme leirimme ja lähdimme merkittyä reittiä pitkin kohti Guijaurea. Odotin maaston helpottuvan noustessamme Ruonekjåkkå joen vartta ylävirtaan, mutta tämä osoittautui turhaksi toivoksi. Paikoin polku oli helposti kuljettavaa, ja kosteikkojen yli oli tehty pitkospuut. Polkujen reunat olivat kuitenkin aika pahasti pusikoituneet, ja kulkeminen oli etenkin pitkospuupätkillä paikoin helpompaa pitkospuiden vierellä. Koska ensimmäinen leiri oli jäänyt alemmas kuin alunperin oli suunniteltu, oli nyt käveltävä edellisen päivän jättämää hieman kiinni. Kävelimme joen keskivaiheilla olevalle nimettömälle päivätuvalle kuivattelemaan läpimäriksi kastuneita varusteitamme. Sade tuntui vain kiihtyvän, jonka takia piru olkapäällä yritti vietellä jäämään leiriin tuvan läheisyyteen. Tähän jääminen olisi kuitenkin lisännyt tulevien päivien kävelyä kohtuuttoman paljon, joten pakko oli vielä jatkaa märästä säästä huolimatta. Tässä kohtaa tuli tehtyä koko reissun pahin moka, ja kartan puute kostautui. Heti "raststuganin" jälkeen polku haarautui kahteen suuntaan, josta toinen olisi mennyt kelkkareittiä seuraillen pitkän suopätkän läpi, ja toinen kiersi rinnettä pitkin tukevammalla maalla. En viitsinyt sateessa kaivaa puhelinta enää rinkasta ja valitsin "rinnereitin", joka oli varustettu oranssein merkein, ja olihan sieltä muutkin kulkeneet. Rinnereitti paljastui ihan helventinmoiseksi umpeenkasvaneeksi pusikoksi, jossa ei auttanut kuin runnoa voimalla puskien läpi. Tätä jatkui noin kilometrin verran... Jokaisesta puusta tuli ämpärillinen vettä niskaan, jonka seurauksena KAIKKI varusteet olivat litimärät. Rinkan sadesuojastakaan ei ollut iloa, koska puskista tullut vesi tuli suoraan rinkan selkäosaan sadesuojan suojatessa lähinnä taivaalta tulevalta vedeltä. Myös gore-tex takkien, kenkien ja housujen vesipilariarvot saavutettiin. Kivaa ja mukavaa. Kilometrin pusikon jälkeen avoimelta suoalueelta yhdistyi ilmeisesti ns. "uusi reitti" kulkemaamme reittiin. Myöhemmin kartasta vielä varmistin, että tosiaan tuohon on vedetty uusi linja, joka olisi hetken seuraillut kelkkauran merkkejä. 

Kannattaa uskoa niitä opasteita. Tässä kohtaa olisi ollut järkevää edetä kartan mukaisesti seuraten kelkkareitin merkkejä.

Tässä vaiheessa vitutuskäyrä alkoi olla kohtuullisen korkealla. Turhautumista ei vähentänyt tieto siitä, että nyt kastuneita kamoja ei tulevien päivien säillä saisi helposti kuivattua. Kävelimme kiukun voimalla Stuorsavvun järven alkuun ja pystytimme leirin kohtaan jossa suvanto muuttuu jälleen koskeksi. Teltan pystytettyäni päätin että tulemme viettämään nyt valitussa paikassa kaksi yötä, koska kastuneita varusteita on pakko saada kuivattua. Teltan purkaminen ja kasaaminen sateessa aiheuttaa myös teltan kastumisen missä mennään jo ns. kriittiselle rajalle. Olin pakannut kaikki varusteeni kuivapusseihin, joista osa oli jo hieman luovuttanut. Kuivapussien ansiosta sain kuitenkin pidettyä ns. kriittisimmät varusteet (makuualusta, makuupussi, lämpökerrastot yms.) kenkiä lukuunottamatta kuivana. 

Tiistaiaamuna ei teltan katossa kuulunut sadetta eikä liiemmin tuultakaan. Seurailin aamupalaa syödessäni yläpuolisessa suvannossa pintovia kaloja. Koska nyt ei ollut kiire leirin siirtoon, päätin lähteä kalaan. Kalastelin Ruonekjåkkåa alavirtaan ilman mainitsemin arvoisi kalatapahtumia. Pientä taimenta tuntui koskialueella olevan runsaasti, mutta isommat olivat ainakin näin keskellä päivää kateissa. Iltapäivällä siirryin kalastamaan yläpuolista suvantoa, joka paljastui todella matalaksi. Hieman syvemmässä keskiuomassa oli runsaasti taimenta, jotka iskivät hanakasti pieneen nopeasti uitettuun kultaiseen kuulapäätinseliin. Pari suurinta saatua kalaa olisivat olleet ns. laillisia ruokakaloja, mutta alituinen sateen uhka ei tehnyt trangiapaistelua erityisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. C&R-hommiksi meni siis tämäkin sessio. Tarkoituksenani oli edetä seuraavaan suvannon kapenemaan, jossa virta kiihtyy lyhyeksi koskeksi. Tuuli kuitenkin yltyi ja toi mukanaan todella synkkiä pilviä. Päätin olla kastelematta päällä pitämällä kuivaksi saamaani kuoritakkia, joten hipsin telttaan nukkumaan sateen alta.

Tyyni hetki ja pintovia kaloja yläpuolisessa suvannossa

Keskiviikkona kävelimme Guijaurelle, jossa kävimme kuivattelemassa varusteitamme Guijaurestuganissa. Tein aamun siirtymän kahluuvarustuksessa, koska vaelluskengät ja kuorihousut olivat kastuneet, enkä halunnut kastella ns. viimeisiä kuivia retkeilyhousuja reitin pusikoissa. Kyseiseen tupaan on vuokrattavissa huoneita Vuoggatjålmesta, ja päivävierailut ovat sallittu nimellistä 20 kruunun maksua vastaan klo 10 - 17 välillä. Tuvassa ei muita ollut, joten lämmitimme päivätuvan kamiinan, jonka avulla saimme kuivatettua kastuneita sukkia ja vaelluskenkien pohjallisia. Parin tunnin vierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti ylänköä ns. normaalissa retkeilyvarustuksessa, kun tiedossa oli että pusikko-osuudet ovat tältä erää takana päin. 

Tästä alkaa Ruonekjåkkå

Guijaure

Guijaurestuganin säännöt

Keskiviikko oli tähän mennessä viikon kuivin päivä, ja ajoittain sää oli jopa varsin miellyttävä. Kävely kohti ylänköä tuntui noususta huolimatta hyvältä, maaston ollessa helppokulkuista tunturimaastoa. Iltapäivän aikana selkämme taakse alkoi kuitenkin jälleen kasaantui uhkaavan näkösiä pilviä, ja jouduimme lähestyvän sateen takia pystyttämään teltamme suunniteltua aikaisemmin. Leiripaikaksi valikoitui Guoledisjavvren itäpää. Sääennusteet olivat jälleen muuttuneet ja luvatusta tyynestä ja poutaisesta illasta ja yöstä ei ollut enää tietoakaan. Ennaltaan tuntemattoman suuren tunturijärven kalastus paskassa säässä ei houkutellut, joten menin nukkumaan. Laitoin kuitenkin herätyskellon soimaan 3:30 siltä varalta että sää olisi muuttunut... no eipä ollut. Seuraava yritys 5:30... sama laulu. 6:30 päätin lähteä kokeilemaan onneani paskasta säästä huolimatta. Parin tunnin sessio ei tapahtumia tuonut, mikä ei varsinaisesti yllätys ollut. Omien kokemusteni mukaan rautu syö silloin kun sitä huvittaa syödä, ja jos se ei syö, ei niitä saa siimanpäähän vaikka kuinka yrittäisi ärsyttää ja vietellä.

Viimeinen leiripaikka Guoledisjavvren itäpäässä

Kalastukset kalastettu tämän reissun osalta.

Ruonekjåkkå - Guijaure vaellus oli kokonaisuudessaan ei-niin-onnistunut reissu. Ensimmäisen kolmen päivän aikana oli useampi hetki kun olisin ollut valmis kävelemään suoraan autolle. Kalastuksellisesti nämä reissut ovat vähän kompromissireissuja... Tuloksellinen kalastus vaatii aikaa ja paikkoihin tutustumista sekä leiripaikkojen suunnittelua nimenomaan kalastuksen näkökulmasta. Nyt leiriä siirrettiin käytännössä joka päivä, ja leiripaikat valittiin sen mukaan, mihin satuttiin jaksamaan kävellä. Kalastus oli nyt prioriteetti B tai C, mikä näkyi kalastukseen käytetyssä ajassa. Tämä oli kuitenkin jo etukäteen tiedossa, joten pitää olla tyytyväinen kun ylipäänsä pääsi kalastamaan edes hetkeksi, ja sai vielä ihan kivoja kalojakin.

Paikka oli maisemallisesti upea. Olosuhteet olivat kuitenkin tällä reissulla perseestä ja erityisesti Ruonekjåkkån varresta jäi aika nihkeät tunnelmat. Toiseen kertaan en tällaiselle reissulle lähtisi samoja reittejä pitkin. Kalastusreissuun alue olisi varmasti ihan varteenotettava vaihtoehto myös tulevaisuudessa. Ylänköalueesta jäi paremmat fiilikset, ja sinne voisin rautujen perässä palata hyvinkin vielä tulevaisuudessa.