Kaldoaivin erämaa 2021

Kalastuskausi 2021 on omalta osaltani jäänyt pahasti torsoksi. Keväällä ehdin käydä korrikalassa Läsäkoskella, pari kertaa toukokuussa kirjolohilammella ja kesäkuussa yhden luvan verran tulvivalla Herraskoskella, ja tuollakin oma reissu meni enemmän nukkumiseksi kuin kalastukseksi. Muut kesälle aikataulutetut reissut siirtyi hamaan tulevaisuuteen helteiden nostettua vesien lämmön kriittiselle tasolle. Vastoinkäymiset eivät tänä kesänä ole rajoittuneet pelkästään kiehuviin vesiin. Suurimpana mörkönä on kummitellut koronapandemia, joka on tuonut mustia pilviä käytännössä kaikkien kalareissujen suunnittelun tielle. Alkukesästä tilanne Norjaan pääsemisen osalta näytti jo hyvältä, mutta potkupallokisojen ja juhannuksen jälkeen tilanne Päijät-Hämeessä alkoi näyttää siltä, että Norjan suunnitelmat voi kuopata samantien. Vaikka halu oli kova päästä jälleen Finnmarkiin, oli siitä luopuminen helpotus, koska normaalin reissua edeltävän sääennusteiden tuijottelun sijasta nyt tuijoteltiin useamman kerran päivässä myös ilmaantuvuuslukuja ja Norjan viranomaisten maahantulo-ohjeita. 

Edellä mainituista syistä päätimme jo vähän juhannuksen jälkeen, että tänä vuonna suuntaamme kotoisille vesille Kaldoaiviin. Ilman koronan aiheuttamia rajotuksia tällaista päätöstä ei oltaisi tehty, joten mennään posin kautta, ja iloitaan siitä, että tämä "mahdollisti" myös kotimaan erämaihin tutustumisen. Reissun suunnittelut jäi vähälle, eikä rehellisyyden nimissä Kaldoaivi herättänyt itsessäni niin suuria intohimoja, että kovinkaan paljoa olisin jaksanut alkaa taustatyötä tekemään... Pääasia oli, että päästään edes jonnekin pohjoiseen vaeltamaan ja kalastamaan! Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä kolmen osallistujan voimin, mutta Päty vetäytyi kalkkiviivoilla reissuista, joten kokoonpano pysyi muutaman viime vuoden tapaan minussa ja veljessäni. 

Sunnuntai 18.7.2021 - Matkaan lähdimme Jyväksylästä klo 9:20 suuntana välietappi Inari. Olimme liikkeellä tunnin edellisiä vuosia myöhemmin, ja tavoite oli ottaa tuo tunti kiinni päivän aikana minimoimalla tauot. Sinänsä kummempia aikataulupaineita ei ollut, muita kuin Hotelli-Inarin keittiön sulkeutuminen klo 21:30. 😆 Onnistuimme tavoitteessamme hyvin, ja perillä Inarissa olimme n. 20:45.

Maanantai 19.7.2021 - Aamupalat huiviin hotellilla ja kohti Sevettijärveä! Ajoimme auton Ahvenjärven poroerotusaidalle, ja lähdimme tarpomaan kohti kohdejärveämme iltapäivällä n. 14-15 tienoilla. Omat kantamukseni painoivat kahden vesipullon kanssa noin 37 kg, joka luvalla sanoen nosti vähän kylmää hikeä otsalle jo autolla. Rinkan painoa nosti hieman puutteellinen suunnittelu, sekä "erikoistuotteet" mm. retkipaistinpannu, 6 kpl kananmunia jne. Tieto siitä että pysymme puurajan alapuolella, ja pystymme tekemään nuotioita aiheutti pientä keulimista varustelistan laadinnassa. Maanantai menikin kokonaan kävellessä, ja illasta päätimme jäädä yöksi "välileiriin", koska kiirettä ei ollut, ja itseään on turha uuvuttaa heti ensimmäisenä päivänä. Eipä muistu mieleen milloin olisin ollut yhtä hapoilla siirtymäpäivän jälkeen. Käytimme siirtymiin Sevettijärvi - Pulmankijärvi retkeilyreittiä, jonka ensimmäinen 10 km Opukasjärvelle saakka oli vittumaista sateen kastelemaa kivikkoa, jossa jokainen askel piti sovitella tarkasti. 

Ahvenjärven ja Opuskasjärven välistä pirunpeltoa

Tiistai 20.7.2021 - Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa kohti suunniteltua leirijärveä vaihtelevassa säässä. Välillä paistoi aurinko, välillä tuli vettä, välillä rakeita ja kaikkea muuta mukavaa. Mikään säätilaa ei kuitenkaan kerralla kestänyt 5 min pidempään, joten varustautuminen oli hankalaa. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen saavuimme leirijärven rantaan kartoittamaan järvellä mahdollisesti jo ennestään olevia leirejä. Tällä kertaa vaikutti siltä, että muita ei paikalla ollut, joten valitsimme käyttöömme vanhan leiripaikan, joka oli yleisilmeeltään ns. perusleiriä siistimpi. Leirin saimme pystyyn noin klo 15 maissa iltapäivällä. Koska sää oli tuulinen ja aallokko järvellä raju, mitään hinkuja ei tässä vaiheessa kalaan vielä ollut. Pari seuraavaa tuntia menikin teltassa pötkötellessä ja kävelystä toipuessa. Kova luoteistuuli ei ottanut laantuakseen edes illalla, ihan kuten ennusteet lupasivat koko viikolle. Tästä syystä päätimme lähteä kiertämään järven länsi- /luoteispäähän, jotta pääsisimme heittämään edes myötätuuleen. Pelipaikoilla rannat paljastuivat todella mataliksi ja muta- /liejupohjaisiksi, jonka takia kahlaamallakaan ei tahtonut päästä rantalinjaa pidemmälle. Tovin heittely toi itselle yhden tod-näk. harjuksen tiputuksen, mutta mistään isosta kalasta ei kyse ollut. Kalastelin intterisiimalla ja kahdella liitsillä. Miikan jäädessä täkkyämään poukamaa, päätin itse vaihtaa maisemaa ja siirtyä noin kilmometrin lännen suuntaan järvestä lähtevälle laskuojalle. Laskuoja paljastui pienimuotoiseksi ja vähävetiseksi, eikä laskulamparekaan hurraa-huutoja herättänyt... Matalaa ja mutaista.

Tovin kiertelyn jälkeen alkoi jälleen satamaan ja päätin lähteä takaisin leiriä päin hieman syvempää etelärantaa kalastellen. Helvetinmoinen sivutuuli ja takaheittotilan puute teki kalastuksesta tosi vaikeaa, ja parin tunnin rupeaman tulos oli todella monta epäonnistunutta heittoa, takatärppejä varvukkoihin, tuulisolmuja, yksi piuhat katkaissut hauenpuikkari ja kova turhautuminen. Päätin kömpiä telttaan nukkumaan hyvissä ajoin, koska näissä olosuhteissa ja tässä mielentilassa kalastus ei ollut edes kivaa. Aamuyöstä Miikkakin palasi leiriin mukanaan yksi ~32cm ahven, joka täytyi syödä, kun se kerran oli eräksi otettu. Voin kuvitella sen harjoituksen mielekkyyttä, kun yrität yksin tehdä ja ylläpitää risunuotiota ja samalla kypsenellä ahventa helventinmoisessa tuulessa ja vesitihkussa. 😅

Lomakoti tunturikoivikossa

Keskiviikko 21.7.2021 - Kömmimme teltasta ulos klo 13 maissa. Aamutoimien jälkeen lähdimme kalaan leirin viereiseen "kotipoukamaan", jossa oli selvästi syvempi monttu. Tuulen suunta ja voimakkuus oli pysynyt muuttumattomana, joka tarkoitti kovaan vastatuuleen heittelyä. En jaksanut laittaa kahlureita päälle tälle pistolle, mikä antoikin taas hyvän muistutuksen miksi niitä kanniskelen mukanani myös järvireissuilla... Heittäminen rantavarvukosta on mahdotonta, siiman sotkeutuessa joka ikiseen varpuun ja risuun. Lisäksi tässäkään ei ollut takaheitoille tilaa rannan puuston takia. Yritin rullailemalla saada perhoja edes veden puolelle, mutta montaa metriä ei siinä tuulessa siimoja ulos saanut.  Nopeasti syvenevässä rannassa oli paljon pienehköjä harjuksia, jotka kävivät hakemassa perhoa kunhan sen sai vain veteen asti. Katselin rannalta paikan, jossa pystyisin heittämään takurin puiden välistä. Kohtuullisen aggressiivisten voimavetojen avustamana sain pari kertaa siimoja pihalle noin heittopään verran ja tällä kertaa se riitti ensimmäisen ruokakalan saamiseen. Nopeasti pinnan tuntumassa uitettu kelta-oranssi liitsi kelpasi n. 45cm harjukselle, josta tehtiin reissun ensimmäinen kalalounas. 

Illasta noin klo 21:30 tuuli hieman tyyntyi, eikä aallokko enää näyttänyt täysin mahdottomalta kalastettavalta edes vastatuuleen. Päätimme lähteä kartoittamaan kotijärven lähirantoja, aloittaen ns. omasta kotipoukamasta. Kahlasin tällä kertaa rantakivikossa kotipoukaman montun reunan lähelle ja heittelin pitkiä siivuja syvän veden päälle. Liitsien nopea uitto pinnan tuntumassa toi hyvin tapahtumia ja haavissa kävi pari 40 - 45 cm purje-evää, sekä pari pienempää. Jatkoimme tovin jälkeen toisaalle, koska kotirannassa voisimme kalastaa käytännössä koska vaan, ilman suurempaa vaivannäköä siirtymisen suhteen. Pienen patikan jälkeen marssimme kohtuullisen nopeasti syvenevälle rannalle, ja aloimme heitellä. Kahlasin itseni jälleen rantapuskista irti lähemmäs jonkinlaista "pudotusta", jonka tuntumasta kalat usein löytyvät. Montaa heittoa ei tarvinnut tehdä, kun jälleen nopeaan oranssin liitsin pintauittoon tömäytti vantteran tuntuinen harjus. Kalan hypätessä näin, että nyt kolkutellaan omaa melko vaatimatonta harjusennätystä. Hetken venkoilun jälkeen haaviin lipui nätti purje-evä, jonka toivoin jo olevan se puolenmetrin rajapyykin rikkoja... Mutta ei! 49cm saatiin kalalle mittaa, joten ei muuta ku takaisin kasvamaan! Aikaisempi harjusennätys kuitenkin rikkoutui niukasti, joten tästä olikin hyvä jatkaa.

Tuuli ja aallokko ovat rauhoittuneet.

Puolenmetrin hätyyttelijä!

Samat jalansijat toivat muutaman tukevan tärpin, kunnes seuraava tömähti tukevasti kiinni. Kalalla tuntui olevan painoa edellistä enemmän, enkä saanut sitä hevillä nousemaan pintaan #7 kepilläkään. Muutamat kunnon syöksytkin kala otti, ja ehdin jo odottaa ISOA harjusta! Kun sain iltahämärässä kalan lähemmäs itseäni, huomasin että nyt koukussa olikin iso ahven! Mittaa raitapaidalla oli ~38 cm ja hartioita vaikka muille jakaa... Itselleni tämä oli ennätysahven ja painokin pyöri varmaan 700-800g (?) tietämillä. Näin komeaa ahventa en tohtinut ruuaksi ottaa, joten aapokin jatkoi matkaansa pidätyskuvan ja mittailun jälkeen. Miikkakin sai samalta paikalta vielä hienon ~37 cm ahvenen, joka myös oli liian hieno kala iltapalaksi. Harjus- ja ahvenennätyksen jälkeen oli hyvä lopettaa kalastus tältä päivältä, ja suunnata takaisin leiriin keventämään ylipainavan rinkan retkiruokavarastoa. Päivän ottiperhoina oranssi ja kelta-oranssi #12 jigikoukkuun sidotut liitsit. 

Päivän väkevin vastus...

Miikka pommittaa järveä viilenevässä illassa.

Torstai 22.7.2021 - Torstai oli epätoivoa täynnä. Tuuli luoteesta oli todella kova, ja säätilat vaihtelivat jatkuvasti. Viisi minuuttia aurinkoa, viisi minuuttia sadetta, viisi minuuttia aurinkoa, viisi minuuttia sadetta... tätä jatkui aamusta iltaan. Ainoa mikä pysyi muuttumattomana oli kova ja kylmä tuuli. Naureskelin teltassa pötkötellessäni kun Miikan aamuisen riukureissun aikana ehti satamaan kolme kertaa ja selkeytymään väleissä. Mestari itse kommentoi teltalle palatessaan, että nyt oli ensimmäinen kerta kun vaelluksella kalsareissa oli rakeita... 😆

Aloittelimme kalastelun iltapäivällä totutusti kotipoukamasta. Nakkelin kahluuasemistani kovaan sivutuuleen #10 kuulapäistä tinseliä, joka kelpasi jälleen harjuksille, kun vaan antoi sille pintakalvossa vauhtia sen minkä kädestä lähti. Tukevin tärppi toi haaviin ~48 cm harjuksen. 

Päivän ainoa kalan kokoinen saalis

Seuraavaksi tarkoituksena oli lähteä pidemmäs kalaan. Sää oli kuitenkin niin kelvoton ja lähialueen järvet kaikki lähes samalla korkeuskäyrällä ja samanlaisella maastonpiirteillä, että totesimme niissä olevan kalaston olevan lähes varmasti samanlainen kuin kotijärjevälläkin. Tästä syystä 10 km suokävely ei tuntunut mielekkäältä, koska omaa järveäkin oli aivan tolkuttomasti vielä koluamatta, ja olihan se jo näyttänyt piilottelevan hienoja kaloja. Kävelimme leirijärvemme pohjoispäähän parille vaaran rinteessä olevalle lampareelle. Paikan päällä nämä lampareet kuitenkin vaikuttivat matalilta, eikä tovin tyhjän heittely luonut uskoa suurista saaliista. Päätimme palata leirijärvellemme, mutta leiristä katsottuna toiselle puolen järveä, josta pystyisi jälleen heittämään myötätuuleen. Illan kalastelut toivat pari pientä harjusta ja yhden 70 cm hauen kahteen kertaan virvelimiehelle. Illasta tuli tosi tuulinen ja kylmä, eikä paluumatkalla leiriin ns. tututkaan ottipaikat antaneet minkäänlaisia elonmerkkejä. Päätettiin mennä nukkumaan ja odottamaan mitä seuraava päivä toisi tullessaan. 

Työkalut

Perjantai 23.7.2021 -  Kova luoteistuuli ja vaahtopäinen aallokko jatkuu... Hyvä puoli oli kuitenkin se, että teltan katossa ei ollut kuulunut sadetta koko aamupäivänä, ja sää näytti muutenkin nyt poutaisemmalta. Lähdin aamupalan jälkeen tutkimaan uusia kalapaikkoja, ja etsimään sellaisia paikkoja, joista pääsisin heittämään myötätuuleen. Suuntasin vartin kävelyn päässä leiristämme olleeseen niemeen, jonka kärjessä oli vedenalainen kiviriutta, jossa taas oli jyrkkä reuna syvempään veteen... Kalanhajuinen paikka! Kahlasin riuttaa pitkin itseni hyviin heittoasemiin, ja aloin kalastella myötätuuleen riutan reunoja sekä kovan aallokon veteen tekemiä vaahtovanoja. Kalastelin nyt yhdellä perholla, koska tuuli aiheutti liikaa siimasotkuja kahdella perholla kalastaessa. Siiman päähän olin valinnut erityisen hyvin kirkkaina päivinä toimineen #8 kuulapäisen pikkutinselin. Muutaman heiton jälkeen riutan reunalta tuli todella tukeva tärppi, joka päätyi ISON harjuksen kolmeen perättäiseen hyppyyn ja niiden jälkeen irtoamiseen! Samoilta paikoilta sain vielä pienen harjuksen, pari tärppiä ja lopulta uppotukkimaisen tömäytyksen siimanpäähän vaihdettuun #14 oranssiin liitsiin. Eipä tarvinnut kauaa miettiä kuka siiman päässä juroi. Vedin hyvän tovin köyttä jänkäkoiran kanssa samalla kaavalla, kovalla väännöllä tukki lähelle, jota seurasi pitkä syöksy... Tätä toistui useamman kerran. Lopulta sain pölkyn riutan päälle ja haaviin. Nyt oli ensimmäistä kertaa Daiwan 50cm kehän haavi liian pienen tuntuinen... Luupään pää ja pyrstö olivat kokonaan haavista ulkona, kun raijasin pöllin matalampaan veteen operoitavaksi. Mittoja en kalasta saanut otettua, mutta arvaus oli n. 90 cm ja painoa varmaan jotain 3-4kg väliltä.

Päivää! Olisiko teillä hetki aikaa puhua isommasta haavista...

Laskin hauen takaisin valtakuntaansa, ja siirryin seuraavan niemen kärkeen vastaavanlaiseen paikkaan. Ensimmäisellä heitolla pieni harjus, toisella vähän isompi. Nopea tinselin uitto pintakalvossa oli jälleen avain harjusten hermojen pettämiseen. Mittailin kalan nopeasti haavissa noin 46-47 cm mittaiseksi ja kopautin kalasta hieman ylisuuren ruokakalan vatsan jo huudellessa lounasta. Uusintamittauksessa leikkuulaudalla mitta venyi aina 50 cm saakka... Samaan aikaan Miikka oli saanut ~35 cm ahvenen, joka päätyi myös eräksi, joten nyt meillä oli pieni ongelma kalanpaistokapasiteetin kanssa. Jälkikäteen vähän harmitti, koska olisin hyvin voinut laskea "liian suuren" ruokaharjuksen takaisin, koska ahventakin oli ihan riittävästi. Toisaalta tällä järvellä 50 cm harjus ei tuntunut olevan kummoinenkaan saavutus... niin iso prosentti saaduista kaloista tuota rajapyykkiä kolkutteli. 

Perjantain ruokaharjus

Perjantain ja lauantain välinen yö venähti pitkälle aamuyöhön leirin askareissa. Koska sadetta ei ollut tullut tuntikausiin, päätimme käyttää hetken hyväksemme ja paistoimme ruokien päälle vielä letut. Lettutaikina on kulkenut vaelluksilla vuosia mukana, mutta kertaakaan ei olla valmiita lettuja saatu aikaiseksi erinäisistä tekosyistä. Viime kesänä Finnmarkissa oli jo vähän yritystä, mutta tuulisessa säässä emme saanneet trangian pannua riittävän kuumaksi, tuulen jäähdyttäessä alumiinisen pannun turhan tehokkaasti. Nyt käytössä oli nuotio sekä valurautainen retkipaistinpannu! 

Vuosia tehtävälistalla ollut letunpaisto suoritettu tällä kertaa onnistuneesti.

Lauantai 24.7.2021 - Pitkäksi venyneen edellisen vuorokauden takia lauantain herääminen venyi klo 15 tienoille iltapäivään. Edelliseen päivään nähden mikään ei ollut muuttunut... Helvetinmoinen luoteistuuli piti ötökät loitolla puolipilvisessä säässä. Lähdin kalaan klo 17 tienoilla. Viimeisen kalastuspäivän epävirallinen tavoite oli iso harjus, jollaiseen oli ollut edellisenä päivänä jo mahdollisuuskin. Sidoin siiman päähän #8 kuulapäätinselin ja suuntasin "riutoille" hurjan aallokon sekaan. Tovin heittelyn jälkeen vaahtovanan alta "ylinopeaan" uittoon täräytti vantteran tuntuinen kala. Kala otti heti tärpistä jälleen loikan, joka vahvisti käsitystäni siitä, että nyt painitaan taas +50 cm kalan kanssa. Taistelusta ei ikimuistoista tullut, kalan uitua lähinnä kohti parin metrin päähän minusta... Siinä kohtaa ei enää rimpuilut auttaneet haavin heilahdettua. Nyt olin vakuuttunut että pussin pohjalla makaa uudet harjusennätykset. Kompuroin rantaveteen tutkimaan saalistani... Mittaa kalalla oli ~52cm. Miikka sattui kävelemään sopivasti paikalle rantavedessä konttaillessani, joten päätettiin ottaa ennen vapautusta vielä kunnon valokuva muistoksi. 

Kaunis +50 harjus pidätyskuvassa

Lähdin vielä kartoittamaan ennestään tuntemattomia poukamia etäämmälle. Tapahtumat olivat vähissä perho- ja uittoruletista huolimatta. Seuraavat pari tuntia toivat pari tärppiä ja pikkuharjusta. Nyt tapahtumia tuntui pinnan sijasta tulevan pohjan läheltä. Palasin vielä ensimmäiselle riutalle toviksi heittelemään. Tuulikin rauhoittui yht-äkkiä tehden olosuhteista suorastaan leppoisat, aallokon laskiessa siedettävälle tasolle ja auringon lämmittäessä kivasti. Mietin mielessäni että kilon ahvenen jos saisin, laittaisin kalakamat välittömästi kasaan tämän reissun osalta... Kuta kuinkin samalla hetkellä näpeille tuli kova tälli kohtuullisen läheltä riutan reunaa. Kala paljastui nopeasti harjukseksi ja jälleen isoksi sellaiseksi. Tinseli roikkui hennosti kalan yläleuassa, joten ensimmäisen epäonnistuneen haavimisen jälkeen olin varma että tappio tuli! Mukavaa olla joskus väärässä... kala tuli kuin tulikin haaviin saakka. Taas piti lähteä mitoille kalan näyttäessä melko isolta ja edellistä kalaa selvästi paksummalta. Mittanauha venyi ~53cm saakka! Tähän oli hyvä lopettaa kalastus, vaikka sääkin oli juuri muuttunut miellyttäväksi. Oli niin sanotusti vatsa täynnä, ja tunne että tämän reissun osalta kaikki odotukset olivat täyttyneet. 

Reissun viimeinen heitto...

Kuulapäinen pikkutinseli oli isojen harjusten mieleen...

Viimeinen ilta oli nätti.

Yhteenveto: Kalastuksen kannalta olosuhteet olivat koko viikon melko hankalat lähinnä kovasta tuulesta johtuen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että leirin olisi voinut pystyttää järven toiselle puolelle, jolloin koko viikko olisi heitetty myötätuuleen. Leirijärvi oli kuitenkin suuri, ja toiselle puolelle kävely olisi ollut työläs harjoitus. Minkäänlaisia hyönteisiä ei näkynyt vedenpinnalla, ilmassa eikä rannoilla... Ei siis myöskään hyttysiä, mäkäräisiä tai paarmoja. Kylmän ja tuulisen viikon etuja. Toisaalta tämä tarkoitti myös sitä, että  minkäänlaista pinta-aktiivisuutta ei koko viikon aikan nähty, eikä järvi kyllä kertaakaan tyyntynytkään. Olosuhteet muistuttivat paljon kesän 2019 Finnmarkin olosuhteita. Tällä kertaa maasto vain oli tasaisempaa, jolloin tuulensuojaa tarjoavia kumpareita ei ollut tarjolla. Kovassa tuulessa ja aallokossa rannalta kalastus perhovälinein vaatii vähän sopeutumiskykyä... Mielekäs kalastus vaatii heittopaikkojen tarkan suunnittelun. 

Vaikka olosuhteet olivat hankalat, oli kalastus kuitenkin hyvää. Käytettyyn aikaan ja käytössä olleiden kalapaikkojen rajallisuuteen nähden jopa erittäin hyvää ja tuloksellista. Heittelin koko viikon #7 karahkalla intterisiimoja, perhoina liitsit ja pikkutinselit. Kalastus oli tehokkainta keskellä päivää, jolloin erityisesti harjukset olivat aktiivisia. Iltaisin ja öisin lämpötilat laskivat todella alas ja kalat olivat pääosin täysin kateissa... Ehkäpä kalat siirtyivät kauemmas rannoista. Avain onnistumiseen tällä kertaa oli todella nopea uitto, käytännössä strippaus heti siiman laskeuduttua veteen, niin vauhdikkaasti 10-15cm vedoin, kuin kädestä lähti. Tapahtumien määrä väheni oleellisesti kun annoin perhojen upota lähemmäs pohjaa tai hidastin uittoa. Ykkösperhoksi päätyi lopulta kuulapäinen pikkutinseli, joka oli harjusten mieleen. Myös oranssi liitsi tuntui kelpaavan hyvin, ja kahden perhon litkassa peittosi muut värit (musta, oliivi). 

Kuten aikaisemmin kirjoitin, odotukset eivät erityisen korkealla olleet. Olemme edellisen kerran kalastaneet "harjusvesillä" 2017. Tavoitekala on sittemmin ollut rautu ja taimen. Harjusvesien hyvänä puolena on tapahtumatiheys. Ei tarvinnut heitellä tuntitolkulla tyhjää... Vaikka Kaldoaivi oli hieno kokemus, on ensi kesän suunnitelmissa jälleen Norjan tai Ruotsin tunturit!