Slovenia 2017, Osa 2, Tolmin & Idrija 1/3

PÄIVÄ 4, 31.5.2017

Aamulla herätyksen jälkeen laitoin kamat kasaan ja pakkasin itseni ja omaisuuteni autoon. Tarkoitus oli siirtyä Bovecista ja Socalta alavirtaan, Tolminin kaupungin kautta Idricjan varteen lähelle Cerknon kaupunkia. Säätila oli jälleen aurinkoinen ja helteinen. Ajelin kohtuullisen suoraviivaisesti Zagan ja Kobaridin kautta Tolminiin Socan vartta pitkin. Tolminissa ohjelmassa oli kalastusliikeessä asiointi, koska olin huomannut ettei musta/harmaa linssiset aurinkolasini olleet parhaat mahdolliset kalojen ja perhojen havainnointiin. Leslyn kehotuksesta olin nyt ostamassa aurinkolaseja keltaisilla linsseillä. Kalastusliikkeen ovella selvisi kuitenkin, että liike avaa ovensa vasta klo 13, joten tähän väliin tuli 3 tunnin luppoaika. Tovin miettimisen jälkeen päätin jäädä odottelemaan ja kävin tässä välissä katselemassa edelliseltä vuodelta tuttuja Tolminkan alaosan pooleja, jotka näyttivätkin tällä kertaa aivan erilaisilta kirkkaasta ja vähäisestä vedestä johtuen.

 Tolminka lähellä yhtymistään Socaan.

Tolminkaa Tolminin kaupungista alavirtaan. Vähissä on vesi edelliseen vuoteen verrattuna.
Aurinkolasien ostamisen jälkeen pääsin jatkamaan matkaa kohti seuraavaa majoitusta, Tourist farm Zelinciä. Perillä uudessa majoituksessa olin klo 14 tienoilla. Otin samantien kalastusluvan Idricjan yläosan B-districille joka alkaa Spodna idrijan kylästä ja loppuu Stopnikin sillalle alavirrassa. Ennakko-odotukset aluetta kohtaan oli korkealla, olinhan siitä kuullut paljon hyvää sanottavaa ja joki näytti upealta kun sitä autosta katselin. Tälle alueelle ei kaloja istuteta ja myös Lesly oli minulle aikaisemmin kertonut tämän olevan alue, jossa pääsee kalastamaan villejä luomukaloja.

Alue oli minulle ennestään vieras, mutta olin tehnyt paljon taustatyötä mahdollisia kalapaikkoja selviittääkseni. Iso osa tästä taustatyöstä oli satelliittikuvien katselua, minkä perusteella "ennakkoprofiloin" mahdollisia ottipaikkoja. Nyt suuntasin alueen ylärajan läheisyyteen mukavan näköiselle koskipätkälle. Tarkkailin jokea hetken rannalta käsin ja spottasin välittämösti muutaman pintovan kalan läheisellä koskenniskalla. Ei muuta kun romut niskaan ja heittoetäisyydelle! Niskan kala jatkoi pintomistaan lähestymisestäni huolimatta ja matalasta niskasta johtuen pääsin lähestymään kalaa suoraan alavirrasta käsin. Perhoksi valitsin edellisenä iltana toimineen #12 ruskean biots päikkärin. Kolmannella heitolla kala nousi perhoon ja paljastui haavissa todella kauniin väriseksi ja hyväkuntoiseksi taimeneksi. Tässä vaiheessa mieleen hiipi kaksijakoiset tunnelmat; 1. Tämähän on helppoa! 2. Liian hyvä alku = vaikeuksia edessä!.

Kaunis pinturin kelpuuttanut taimen


Mukava niska ja pieni välisuvanto.
Tällä kertaa vaihtoehto kaksi toteutui. Kyseinen taimen jäi päivän ainoaksi kalakontaktiksi, joskin täytyy taas mainita, että kalastin pelkällä pinturilla. Pintovia kaloja ei löytynyt ja joesta spotatut kalat eivät pintaan nousseet ja/tai säikkyivät paikalta ennen kuin ehdin perhoa edes tarjota. Kävelin joen vartta pitkin pari kilometriä helteessä, kaloja ja kalapaikkoja etsien. Joki kulki jyrkässä kanjonissa, joten tielle en olisi tältä pätkältä päässytkään. Koski muuttui pitkähköksi syväksi suvannoksi, josta spottailin useita isoja kaloja "surffailemasta". Olin päättänyt että takaisin en käänny, vaan etenen jokea niin pitkään ylöspäin että pääsen takaisin tielle tai eteen tulee umpikuja. Parin tunnin tetsailun jälkeen pääsin takaisin tielle ja kävelin tietä pitkin autolle hikisenä ja vittuuntuneena.

Autolle päästyäni lähdin ajelemaan jokea alavirtaan ja aika ajoin pysähdyin katselemaan mahdollisia kalapaikkoja. Eräällä lupaavan näköisellä kosken niskalla spottasin useamman kalan, mutta koska pinta-aktiivisuutta ei näkynyt, päätin jatkaa etsimistä. Tässä vaiheessa ilta alkoi lähestyä ja päätin palata paikalle josta olin päivän ainoan kalan saanut, koska kyseisellä niskalla ja sen yläpuolisella suvannolla olin nähnyt pintomista enemmänkin. Niskalla pintoi pari kalaa, mutta onnistuin ne säikyttelemään tiehensä. Päätin lähteä alavirtaan katsomaan paikkoja ja löysinkin sieltä pari todella syvää, virtapaikkojen välissä olevaa poolia, joista spottasin useamman ison kirjolohen. Virta näissä kohdissa oli kuitenkin mietoa ja tasaista ja kalat todella säikkyjä! Tässä kohtaa mieleen alkoi hiipiä Leslyn varoitus siitä, että nämä kalat voivat olla todella vaikeita kalastettavia. Leikin jyrkällä kalliorannalla piilosta kalojen kanssa ja odottelin niiden palaavan paikoilleen. Iltahämärässä kirjolohet alkoivat syödä jotain pinnasta. Joka ikinen kerta kun aloin tekemään valeheittoja, kalat hävisivät kuin pieru saharaan... Pari kertaa kalat kestivät vielä ilmassa olevan siiman, mutta veteen laskeutuminen ja/tai perhon näkeminen säikäytti kalat viimeistään pahan päiväisesti.... Ei oo helppoo!

PÄIVÄ 5, 1.6.2017

Edeltävä päivä ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle aamupalan syötyäni. Edellisenä päivänä en vielä löytänyt sellaisia kalapaikkoja, joita tänne olin tullut kalastamaan, joten päätin taas lähteä tutkimusmatkalle uusiin paikkoihin. Löydettyäni ensin autolleni paikan, lähdin suunnistamaan pikkutietä pitkin jokea kohti. Löysin mukavan polun joka seuraili jokea lehtometsässä. Kävelin kosken alle ja lähdin heittelemään loppuliukua sokkona pinturilla ylävirtaan. Idricjalla kalojen spottailu oli vaikeampaa, koska joen pohja ei ollutkaan enää valkoinen. Kosken niskalle saavuttuani spottasin pari tuikkia ja hetken päästä sain näkökontaktin kohtuullisen isoon kalaan yläpuolellani. Yritin tarjota kalalle pinturia... kala näytti keskievää. Bongasin niskalta lisää kaloja, joita lähdin yrittämään... muutama kirjolohi söi vastarannalla, joen päälle kaartuvan puun läheisyydessä pinnasta jotain. Pääsin hiipimään heittoetäisyydelle ja sain näkökontaktin pintakalvossa lipuvaan kirjoloheen. Kala kelpuutti tarjoamani cdc/elk caddiksen mutta taas kerran sössin vastaiskun... on se vaan vaikeaa silloin kun kalan hitaan nousun kohti perhoa näkee alusta asti. Kun en mahdollisuuttani käyttänyt, en näiltä kaloilta toistakaan enää saanut. Kalat muuttuivat todella säikyiksi ja pooli tyhjeni jokaisesta pikku liikkeestä... Olin siis selvästi tullut nähdyksi.


Lähdin taas kävelemään ja tutkailin jokea metsästä. Taas tuli talsittua hyvä tovi ylävirtaan kunnes tulin taas ison suvannon eteen ja päätin lähteä takaisin autolle. Päivä kului lähinnä uusia paikkoja etsiessä, joka on melko aikaa vievää hommaa vaikka yrittäisi vain pistäytyä joen rannassa.

Välissä kävin heittelemässä myös samaan lupa-alueeseen kuuluvalla pikkujoella, jonka vesi muistutti kalastusta Suomessa. Kyseisen puron vesi on kuulemma aina sameampaa, ilmeisesti jostain yläjuoksulta tulevista sivupuroista tms. johtuen. Helteisenä päivänä oli kuitenkin kiva mennä pikkujoelle ja kalastella sen pikkupooleja metsän suojassa. Sameamman veden takia kaloja ei nähnyt, mutta eivät nekään nähdeet minua. Ihan kiva paikka oli tämäkin ja siiman päähän löytyi pari mielipuolista kirjolohta ja yksi taimen. Onnistumiset olivat tervetulleet tähän väliin kun usko alkoi olla koetuksella. Tämä ei kuitenkaan ollut se paikka, jota Sloveniaan oltiin tultu kalastamaan.

Nättejä ja kiukkuisia olivat pikkupuron kalat
Illalla päätin palata samaiselle poolille jossa aamulla kisailin kalojen kanssa. Samat ongelmat jatkuivat... kalat olivat naurettavan säikkyjä käytännössä virtaamattomassa poolissa. Monta päivää jatkunut helle ei oikeastaan tässä kohtaan parantanut omia mahdollisuuksiani. Muutaman poolin tyhjennyksen jälkeen päätin vaihtaa viime tipassa paikkaa ennen iltasyönnin alkua. Nyt suuntasin aikaisemmin näkemmälleni kovemmalle koskipätkälle, jossa putousten väleissä oli kaloja ja mahdollisesti pinturilla kalastettavaa vettä. Heti paikalle saavuttuani sain yhden kirjolohen nousemaan perhooni ja tällä kertaa haaviin asti. Hieman ylempänä näkyi hieman parempia kaloja pintomassa joten siirryin sinne. Seuraavaksi #12 nelson's caddiksen kelpuutti oikein mallikas kirjolohi, joka pisti jo melkoisen sirkuksen pystyyn huomattuaan tulleeksi koukutetuksi. Hetki tästä onnistuin heittämään kovassa koskessa päävirran yli kiven huopeeseen ja saamaan muutaman sekunnin vapaan uiton isolla mendauksella. Aikaisemmin kohdassa näkemäni kala kelpuutti samaisen perhon kuin edellinen kirre. Tämä oli siiman päässä huomattavasti rauhallisempi ja hyvissä ajoin jo näinkin, että kala on väriltään enemmän keltainen/kultainen. Haavimisen jälkeen alkoi sitten pään raapiminen... Selässä selkeää marmorin kuviointia, kyljessä runsaasti punaisia pilkkuja, päässä mustia pilkkuja, melko kookkaat hampaat. Arvelin kyseisen kalan olevan joko marmori tai hybridi. Myöhemmin kun näytin kalasta kuvaa oppaalle, sain vahvistuksen asialle että kyseessä oli mitä ilmeisimmin hybridi (taimenen ja marmoritaimenen risteymä). Tässä vaiheessa ilta oli jo niin pitkällä, että perhoa ei enää nähnyt heittää, joten lähdin majoitukseen. Loppuillan onnistumiset käänsivät tämän päivän lopulta ihan nappiin menneeksi kalastuspäiväksi.

#12 Nelson's caddiksen kelpuuttanut n. 50cm hybridi

PÄIVÄ 6, 2.6.2017

Parina edeltävänä päivänä oli tullut selväksi, että helle ja matalalla ollut vesi oli saanut kalat päiväsaikaan todella passiivisiksi ja aroiksi. Pinturin tarjoaminen tällaisille kaloille ei ollut kovin mielekästä, joten tässä vaiheessa reissua kasasin ensimmäisen kerran ihan varsinaisen nymfionkeni. Koska Idricjan B-alueella "kaikenlaisten indikaattorien käyttö on kielletty", muutin nymfisettiäni varmuuden vuoksi siten, että poistin "siimaindikaattorin" kartioperukkeen ja kalastusperukkeen välistä. Puolasin kelalle n. 15 metriä Ikonin 0.25 mm indikaattorisiimaa ja liitin kalastusperukkeen suoraan tähän = ei indikkaatoria, vain värikäs kalastusiima 😁. (Indikaattorikiellolla tarkoitetaan ilmeisesti kelluvia indikaattoreita)

Katselin taas kartasta paikkoja ja päädyin hieman vuolaammalle koskipätkälle, jonne nymfisettini paremmin soveltuu. Heti koskelle saavuttuani spottailin kosken syvistä montuista useista ns. parempia kaloja. Kahden putouksen välisestä "poolista" sain siiman päähän noin. 30cm nätin hybridin (?). Kävelin kosken alle ja näinkin loppuliussa useamman kalan. Pari heittoa ja mustaa pt-nymfiä vietiin ja kovaa. Kala lähti kuin manne työkkäristä kohti alapuolista suvantoa, kelan huutaessa ja siiman huvetessa. Tässä vaiheessa oltiin pohjasiimoilla, joten siimaa oli ulkona arvioilta noin 30 metriä (peruke + n.15m indikaattorisiima + sen alle jäänyt 12 m kartioperuke). Suvannossa kala lähti kohti taivasta useamman kerran... Tässä vaiheessa olin varma että kyseinen kala on menetetty. Pikkuhiljaa, useiden pitkien syöksyjen jälkeen kala alkoi kuitenkin väsyä ja tulla lähemmäs haavia ja lopulta haaviin asti. Nyt meni omat kirjolohienkat uusiksi! Mittaa kalalle tuli 53cm ja profiililtaan kala oli melkoinen mörssäri (leveä/paksu joka suuntaan). Kerrassaan upea kala täydelliseni evineen ja hienon värityksen kera.

53 cm pituutta, rutkasti leveyttä & paksuutta, tolkuttamasti voimaa ja menohaluja

Nymfikalastukseen soveltuvaa koskipätkää syvine monttuineen
Jatkoin matkaa kalastellen kosken monttuja ylävirtaan. Pienen suvannon jälkeen, seuraavalla koskella tömähti uudestaan. Musta pt sai taas kyytiä ja nyt täytyi itsekin ottaa muutama juoksuaskel kalan riuhtoessa kohti alavirtaa kivien ja kalliolohkareiden taakse. Tämäkin kala tarjosi hurjat kyydit siiman päässä mutta antautui lopulta haavittavaksi.... ei niin iso kuin edellinen, mutta tälläkin olisi mennyt kille-enkat uusiksi. Mittaa kalalla n.48 cm, hieman edellistä hoikempi, mutta edellisen tavoin muuten muotovalio! Mikäli kirjolohet olisivat tällaisia Suomessa, olisi niiden maine jotain ihan muuta, kuin mitä se nykyisin istutus- ja kalastuskäytännöin on.

Tältä näyttää villi kirjolohi (48cm)

Tällä mennään kovaa!
 Kävin vielä koskella, jolta edellisenä iltana olin pintaperholla saanut muutamat kalat. Kolusin nyt koskipätkän nymfisetin kanssa läpi ja haavissa kävi noin 10-15 kirjolohta koossa 30 - 40cm. Yksi parempi kala oli hetken kiinni mutta se onnistui alavirtaan riuhtoessaan pyörittämään siiman parin eri kiven ympäri sillä seurauksella, että kala meni menojaan perho suupielessä. Iltahätsiä menin odottamaan aikaisemmin päivällä löytämääni loppuliukuun jossa alkoi taas 15 min ennen pimeän tuloa armottomat pintakarkelot. Ehdin koukuttamaan tässä jo aikaisemmin hyvin toimineella nelson caddiksella yhden kirjolohen ja kaksi n.35-40 cm taimenta. Erittäin onnistunut päivä!
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaldoaivin erämaa 2021

Ruonekjåkkå & Guijaure 8.8.2021 - 12.8.2021

Vaellus Finnmarkin ylängöillä