Korrittelua Läsäkoskella

Loppumattoman pitkältä tuntunut talvi on viimein alkanut taittua kevääseen, joten nyt on aika kirjoittaa perhokalastuskauden 2021 ensimmäinen reissuraportti. Oma perhokalastuskauden aloitus tapahtui tänä(kin) vuonna Läsäkoskella pintaperhokalastuksen merkeissä. Voidaan puhua jo perinteisestä Läsäkosken korrireisusta, kun kausi on avattu jo peräti kahtena vuotena peräkkäin samoissa merkeissä. Intissä jo joskus opetettiin, että kahdesta saa jo kasan! Reissukaveriksi kauden aloitusreissulle lähti serkkuni Päty.

30.3.2021 - Kalastuslupamme alkoi tiistaina 30.3 klo 16. Olin ottanut tiistain ja keskiviikon vapaaksi töistä, joten ajelin jo hyvissä ajoin Lahdesta Läsäkoskelle katselemaan paikkoja, ja bongailemaan kaloja. Sääennusteet lupailivat mahtavia kelejä sekä tiistaille että keskiviikolle, joten lähtökohdat onnistuneelle kalareissulle olivat hyvät. Paikalle saavuttuani kävelin Kuningasväylän loppuliukuun / Myllysuvantoon katselemaan, näkyisikö virrassa elämää... ja näkyihän sitä. Lyhyen seisoskelun aikana laskin ainakin neljä eri kalaa, jotka poimivat virran mukana lipuvia korreja aktiivisesti kitusiinsa. 

Olosuhteet onnistuneelle kalastusreissulle olivat mitä parhaimmat.

Lupien hakemisen jälkeen aloitimme kamojen kasailun hyvissä ajoin, ja hyvä niin, sillä pitkän talven jäljiltä oli taas rutiinit aika pahasti hukassa. Päätimme lähteä Pätyn kanssa kartoittamaan ennestään vähän tuntemattomaksi jäänyttä alakoskien aluetta, joten kalaan lähdettiin jalkaisin suoraan Willa Taimenen pihasta. Jos oli kamojen kasailu talven jäljiltä hapuilevaa, niin samaa voi sanoa myös kahlaamisesta. Tuntuu että vuosi vuodelta sitä muuttuu varovaisemmaksi ja mukavuudenhaluisemmaksi kahlaajaksi, eikä pienet virkistävät uimareissut ole enää yhtään houkuttelevia... varsinkaan näillä vedenlämmöillä. Viime keväänä pilvisessä säässä (ja korkeammalla vedellä) harhauduin kahlausreitiltä jo ennen ensimmäiseen saareen pääsyä, ja luovutin. Tällä kertaa reitti kuitenkin löytyi vaivatta, auringon valaistessa pohjaa. Heti ensimmäisestä saaresta lähtien alue näyttää todella hyvältä, ja piilotteleekin varmasti hyviä kaloja. Erityisen houkuttelevan alueesta tekee vähäisempi kalastuspaine, koska tuntuu, että 90% alueen kalastuspaineesta kohdistuu yläpuolisille koskille. Ehkäpä Alakosken ongelmana onkin lähinnä runsas ranta-asutus, joka rajoittaa liikkumista kohtuullisen paljon. 

Etenimme virtaa tarkkaillen varsinaisen kosken niskan tuntumaan, ja jäimme siihen tarkkailemaan edessä olevaa hidasvirtaista aluetta. korreja kuoriutui vielä kohtuullisen hyvin, mutta pintakäyntejä ei juurikaan näkynyt. Itse huomasin vastarannalta yhden aktiivisesti pintovan kalan, jonka valitsin kalastuskauden 2021 avausvastukseksi. Ajoittain pintominen oli aktiivistakin, ja jo nopeasti selvisi, että ruokailevia kaloja oli enemmän kuin yksi. Kahlasin niin lähelle kaloja kuin pääsin, mutta heittoasemani ei ollut kaloihin nähden paras mahdollinen, keskivirran painaessa heittosiimaa kohtuullisen nopeasti pussille, mikä taas sai vastarannan tyvenessä kelluvan perhon viistämään. Talven aikana kasvanut itseluottamus karisi nopeasti, kalojen jatkaessa pintomista perhoistani vähät välittämättä. Toisaalta odotukseni onnistumisten suhteen eivät näiden kalojen osalta olleet pilvissä muutenkaan, jo edellä mainitun hieman hankalan heittoaseman takia. Päätimme lähteä jalkaisin vielä "vastarannan" tietä pitkin yläkoskille kellon lähennellessä jo puolta seitsemää. Myllysuvannosta löytyi vielä pari pintovaa kalaa, mutta hopeaa oli täälläkin tarjolla. Itselleni tämä ei suuri yllätys ollut viime kevään kokemusten perusteella, sillä nämä kalat ovat ehkäpä alueen korkekoulutetuimpia eväkkäitä. 😀

Korreja oli liikkeellä paljon sekä vedenpinnalla että rantakasvustoissa.

Luvan ensimmäiset muutama tuntia palauttivat mukavasti maanpinnalle, ja laittoi miettimään uusia strategioita seuraavalle kalastuspäivälle. Positiivista oli kuitenkin se, että korria kuoriutui runsaasti, ja näimme jo iltapäivän / illan aikana useita aktiivisia kaloja. Lisäksi se kalasreissun tahmein osuus; varusteiden ja settien kasaus oli nyt takana päin, ja seuraavaan kalastuspäivään pääsi ilman ylimääräistä varustesäätöä. Ilta menikin sitten saunaa lämmitellessä ja mökin automaattisulaketta ränklätessä... Yhteismajoituksessa oli jälleen koossa hyvä porukka ja tuttuja naamoja & nimiä edelliseltä vuodelta sekä sosiaalisesta mediasta. Tuvan juttuihin pääsee helposti mukaan, vaikka ei ihan jutun alusta asti olisi paikalla ollutkaan, koska puheenaihe on melko helppo arvata. 😆

31.3.2021 - Keskiviikosta oli jälleen luvattu lämmintä ja aurinkoista päivää, eikä tuultakaan luvattu kuin 3-4 m/s, joten säiden taakse ei ollut tällä reissulla menemistä. Laitoimme herätyskellon soimaan klo 07 ja ajatus oli päästä pelipaikoille n. klo 9 mennessä. Itse olin valinnut strategiakseni ns. yhden paikan kyttäystaktiikan, koska jatkuvalla paikkojen vaihtamisella saa itselleen lähinnä kiireen tunteen, joka taas ei palvele millään tapaa reissun tärkeintä tavoitetta, rentoutumista. Läsäkoski on muutenkin paikka, jossa kaloja löytyy joka puolelta, joten valintakriteeri omalle paikkavalinnalle oli lähinnä helppo kahlattavuus / kalojen lähestyminen sekä tietysti lämmin aurinkoinen paikka. 

Korreja räpisteli päivän mittaan vedenpinnalla runsaastikin, mutta kalojen pinta-aktiivisuus ei ollut ihan odotetulla tasolla missään vaiheessa päivää. Pari kalaa pintoivat kutakuinkin samoilla paikoilla n. klo 10 lähtien, joista lähempänä itseäni olevaa kävin koittamassa pariin otteeseen ilman menestystä. Ylempänä poolissa pintovan kalan annoin vielä aamupäivän olla rauhassa, koska kyseisen kalan lähestyminen vaati melko pitkän kahlauksen poolin poikki. Odotusarvoni oli, että päivän mittaan kaloja aktivoituisi enemmän lähempänä itseäni, joten pyrin välttämään parhaani mukaan ylimääräistä kahlaamista, joka voisi häiritä mahdollisesti myöhemmin aktivoituvia kaloja alempana alueella. Päty sai alapuoleltani puolenpäivän maissa yhden pienehkön taimenen, ja alueen toiselta reunalta näin saatavan yhden +40cm kalan. Muutoin tunnelmaa voisi kuvailla sekä kalojen että kalastajien osalta odottavaksi. 😎

Kellon alkaessa huidella klo 13 tienoilla, päätin käydä yrittämässä poolin yläpäässä aamusta asti pintonutta kalaa, koska jos vielä olisin odottanut, olisi sen hakenut joku muu. Useamman hylkäyksen, perhonvaihdon ja tipin ohennuksen (0.14 mm --> 0.12mm) jälkeen sain kalan kelpuuttamaan CDC-korrin. Kylmillä vesillä ja miedossa virrassa kalojen kanssa pelaaminen on helpohkoa ohuillakin piuhoilla, joten kala tuli melko nopeasti haaviin, vaikka kohtuullisen varovasti kauden ensimmäisen väsyttelyn otinkin. Vaikka kala ei mikään jättiläinen ollutkaan, oli se kauden avauskala, ja mikä tärkeintä ns. oikein kalastettu! 😀

Pintaperhokala on pintaperhokala!

Ensisijainen tavoitteeni reissulle oli hetken pako hektisestä ja stressaavasta työelämästä, ja tämä tavoite oli täyttynyt jo aikaisemmin. Kalastuksellinen tavoite oli saada yksi pintaperhokala, joten senkin osalta pystyin piirtämään nyt raksin seinään. Hetki oman onnistumiseni jälkeen samoilla apajilla päivystänyt Jaakko bongasi kaukaa vastarannan tuntumasta toisen pintovan kalan. Jäin itse lämmittelemään aurinkoon ja seurailin passipaikastani Jaakon ja kalan kissa-hiiri-leikkiä. Sinnikään yrittämisen jälkeen kalan hermo petti, ja hetki tästä haavi heilahti tuloksena tosi nätti +50 korri-imuri. 

@laiskajaska jaksoi yrittää tätä kalaa ahkerasti, ja lopulta sinnikkyys palkittiin.

Tässä vaiheessa päätimme Pätyn kanssa lähteä katsomaan paikkaa, josta Jaakko oli aikaisemmin päivällä saanut useamman kalakontaktin. Paikalla oli pintovia kaloja useampi nytkin, ison osan kuitenkin ollessa pienehköjä. Tovin katseltuani jätin Pätyn kisailemaan näiden kalojen kanssa, ja palasin itse samoille paikoille mistä olin lähtenytkin. Loppuiltapäivä menikin suurimmaksi osaksi rannalla istuessa, kun pinta-aktiivisia kaloja ei muutamia satunnaisia pintakäyntejä lukuunottamatta näkynyt. Paskanpuhuminen vei voiton hyisessä vedessä värjöttelyltä. 

Päty oli saanut paikaltaan muutaman onnistumisen, ja sen jälkeen vielä kävellyt alakoskille katsomaan edellisenä päivänä bongaamiamme aktiivisia kaloja. Sen lisäksi että yksi karvan vajaa puolimetrinen alakosken kala oli hairahtanut Pätyn tarjoamaan mustaan poly-siipiseen, laskuvarjohäkilöityyn korrijäljielmään, syöksyi itse mestari kalaa haavitessa pää edellä koskeen korkealta rantatörmältä. Oikeastaan ainoa asia mikä jäi itseäni harmittamaan tässä reissussa oli se, etten ollut kameran kanssa todistamassa em. suoritusta. 🏊

Kesää kohti!

Reissu oli jälleen kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja opettava. Täydellisessä maailmassa aktiivisia kaloja olisi ollut näkyvillä enemmän, kuten esimerkiksi viime keväänä viikkoa aikaisemmin oli. Tosiasia on vaan se, että kalastus tuntuu muuttuvan Läsäkoskellakin sitä vaikeammaksi, mitä pidempään sesonki on jatkunut. Ennen reissuamme oli Facebook-päivityksen mukaan raportoitu vajaat 120 kpl saatuja kaloja/kalatapahtumia, joten jokusen perhon ovat kalat ehtineet jo tänä keväänä näkemään. Vaikka yleisesti olen vähän allerginen muille ihmisille kalareissuilla, oli tälläkin kertaa todella hauska jauhaa kalajuttuja, ja tavata ennestään lähinnä somesta tuttujen taimenpummien kanssa. Toisekseen itse saan ammennettua näistä juttutuokioista paljon uutta oppia, koska lähtökohtaisesti lähes kaikki täällä tapaamani kalamiehet ovat itseäni kokeneempia ja meritoituneempia taimenen kalastajia. Paljon pystyy toisilta oppimaan, kun on vaan liikkeellä suurin avoimin silmin, suurin korvin ja pienen suun kanssa! 👀👂😀

Piti pääsiäisenä lähteä vielä kalalle Tainionvirralle, mutta ilman kalastuskamoja tehty ulkoilureissu Tainion kalastusalueilla sai minut muuttamaan mieleni. Meininki kalapaikoilla oli kuin rivitanssissa, eikä korreista, saatika näkyvistä kaloista ollut mitään havaintoa. Tällaiset Läsäkosken reissut nostavat mielekkään kalapaikan standardia aika korkealle, ja yhä enemmän tulee mietittyä panostamista kalareissujen määrän sijasta niiden laatuun. Mutta se siitä, ei muuta kun kesää kohti! 💪