Raudun mailla Pohjois-Norjassa 2024

Tänä kesänä tuli täyteen kymmenes perättäinen vuosi, kun toteutamme pohjoisen kalastusvaelluksen. Juhlareissun kokoonpano oli sama kuin edeltävät pari vuotta, eli minun ja Miikan lisäksi myös Päty ilmoitti jo hyvissä ajoin olevansa myös kesän 2024 reissulla mukana. Ajankohdaksi valikoitui tänä vuonna viikko 27, eli heinäkuun alku, ja suunnaksi Pohjois-Norja. 

Välinepuolella ei tälle vuodelle ole suuria muutoksia tullut. Pientä rinkan kevennystä on tosin haettu lähinnä vaatevalinnoilla mm. poistamalla listoilta erillinen merinokerraston paita, koska matkassa on jo ennestään pitkähihainen ja hupullinen Devold Expedition merinohuppupaita. Myös untuva/vanutakki vaihtui kevyempään, kun Haglöfsin Essens Mimic Hood kevyttoppatakin tilalle matkaan lähti uusi hankinta, vajaat 300g painava RAB:in Mythic Alpine kevytuntuvatakki. Myös makuualusta vaihtui 200g kevyempään malliin. Näillä pienillä säädöillä on painoa saatu karsittua n. 600-800g. Sinänsä meidän reissut ei mitään kevytvaelluksia ole, koska kalastuvarusteissa ja ruuissa ei juurikaan olla tingitty, ja rinkkojen paino huitelee lähtiessa joka ukolla pitkälti päälle 30 kilossa. Aina löytyy kuitenkin vähän kevennettävää, ja saavutetun kevennyksen voi sitten käyttää vaikka johonkin todella tärkeään, kuten suurempaan irtokarkkipussiin. 😄

Sunnuntai 30.7.2024 - Moottorimarssi

Matkaan lähdimme tuttuun tapaan Jyväskylästä Miikan kämpiltä sunnuntaiaamuna hieman ennen klo 9 aamulla. Totuttuun tapaan mitään suurempia aikatauluja ei ollut, kunhan ehtisimme Inariin majoitukseen ja ravintolaan klo 21 mennessä. Tänä vuonna pientä aikatauluepävarmuutta toi Pudasjärvellä samaan aikaan pidetyt Suviseurat, joiden vaikutukset liikenteeseen Oulun ympäristössä hieman mietitytti. Matka sujui kuitenkin joutuisasti alusta loppuun, joten perillä Inarissa oltiin hyvissä ajoin klo 20 jälkeen sunnuntai-iltana.

Maanantai 1.7.2024 - Moottorimarssi Norjaan ja jalkamarssi tunturiin

Maanantaiaamun agendalla oli useamman tunnin ajelu Norjan puolelle. Perillä lähtöpisteessä olimme puolenpäivän maissa, ja liikkeelle päästiin pari tuntia myöhemmin. Kävelysää oli alkumatkasta melko tukala kohtuullisesta lämmöstä ja vähätuulisuudesta johtuen. Tilanne helpotti noin tunnin kävelyn jälkeen, kun pääsimme ylängölle. Maanantain aikana kävelimme 5-6h ns. välileiriin, josta oli tarkoitus jatkaa määrittämättömän ajan jälkeen syvemmälle erämaahan.

Olimme Pätyn kanssa ovelia ketturepolaisia ja otimme kalastusluvat jo maanantaille. Parina edellisenä vuotena kun on käynyt niin, että leiripaikalle saapuessamme järvi onkin tyyni ja kalat pintoo pitkin järveä, mutta lupien alkuun on vielä useampi tunti. 😀 Päätöstä helpotti se, että maanantaille oli luvattu vähätuulista ja aurinkoista iltaa, joka näytti nyt toteutuvankin. Leirin pystytyksen ja syömisen jälkeen lähdimme Pätyn kanssa tutkailemaan leirin vieressä ollutta järveä, jonka tuulensuojaisissa rannoissa oli jo pitkiä tyyniä kaistaleita. Tuikkeja näkyi harvakseltaan siellä täällä, mutta ei missään nimessä mitään erityisen kovaa aktiivisuutta. 

Tovin käveltyämme havaitsimme heittokantaman päässä ensimmäiset tuikit, johon pääsin tarjoamaan cdc/elk pinturia. Kovin montaa sekuntia ei tarvinnut odotella perhon hyväksyntää. Haaviin sujahti maltillisen kokoinen vajaa 35cm rautu, joka sai vielä vapautensa takaisin. Jatkoimme samoilla paikoilla satunnaisesti pintovien kalojen jallittamista varsin nätissä säässä. Vaihdoin vettyneen ja limoittuneen perhon tilalle jatkoperällinen cdc-vesiperhosen. Heittokantaman sisällä ei kuitenkaan juurikaan kaloja näkynyt. Tovin heittelyn jälkeen lähdin etenemään varovaisesti hieman sivummalla pintovia kaloja kohti "uistelemalla" ulkona ollutta cdc-vesiperhosta. Hiljalleen vedenpinnalla viistänyt perho sai ~35cm raudun hermot pettämään, ja jouduin hieman odottamatta väsytyshommiin kesken paikanvaihdon. Kolautin tästä reissun ensimmäisen ruokakalan, koska lunta oli hyvin saatavilla kalan säilyvyyden varmistamiseksi, ja kala oli juuri passelin kokoinen ruokakalaksi. Myös Päty sai sivummalla samaa kokoluokkaa edustavan raudun pitkän kissa-hiiri-leikin päätteeksi. Vaikka kalat eivät olleet jättiläisiä, oli varovaisten rautujen jallittaminen pintaperhoilla hauskaa hommaa. Itse en ruokalan otettuani enää jaksanut paljoa heitellä, ja lähdin lampsimaan kohti leiriä ja retkijääkaappia. Matkalla törmäsimme Pätyn kanssa vielä pinta-aktiiviseen rautuparveen, josta Pätylle yksi tapahtuma, joka kuitenkin päätyi perhon vetoon kalan suusta. 

Maanantai-illan pintaperhorautuja

Leiriin päästyämme vuorten takaa vyöryi sumumassa, jonka mukana tuli pinta-aktiivisuuden lopettanut tuuli ja kylmyys. Loppuyö olikin sitten taas sitä itseään... Kylmää, sumuista ja kalojen aktiivisuuden kannalta hiljaista. 

Vuorten yli puski sumupilvi maanantain ja tiistain välisenä yönä lopettaen kalojen pinta-aktiivisuuden.

Tiistai 2.7.2024 - Ensimmäinen kokonainen kalastusvuorokausi

Tiistaiaamupäivän sää oli pilvinen ja tuuli (P) oli melko mieto. Katselimme aamutoimien lomassa leirirannassa pintovia kaloja. Päty kävi tarjoamassa syvän ja matalan rajalla kierteleville kaloille mustaa mylar-kierteistä buzzeria, ja saikin nopeasti ~35 cm hyväkuntoisen raudun. Päätimme ottaa tästä toisen ruokakalan edellisen päivän koettelemusten energiahävikin paikkaamiseksi. Kasasin itse kolmen perhon buzzerisetin #6 Stillmaniaciin. Perukkeen kokonaispituus n. 4-5m ja perhojen väli ~metrin. Heti ensimmäisellä heitolla siiman kärki (tai oikeastaan koko siima) liikahti tärpin merkiksi. Haaviin pyörähti jälleen saman kokoluokan rautu. Seuraava heittokin johti välittömään tärppiin, mutta tartutus epäonnistui. Kolmas heitto toi kolmannen raivokkaan tärpin. Kala jälleen samaa kokoluokkaa, mutta todella äkäinen luonteeltaan. Ihmetelimme Pätyn kanssa, miten tämän kokoinen kala käyttää kelan pohjasiimoilla alkusyöksyllään! 😅 Heittelin vielä tovin "straight line buzzeritekniikkaa" treenaillen, mutta lisää tapahtumia ei enää tullut. Tuulikin alkoi voimistua ja täten painaa pintasiimaa vähän turhan nopeasti pussille. Toimiva tekniikka oli perhojen heitto hieman tuulenmyötäisesti ja siiman keriminen hyvin hitaalla hand-twistillä. Aamun buzzersessio jätti aika kivat muistot, ja toi taas kroppakaupalla uskoa erilaisten pikkuperhotekniikoiden käyttämiseen. Sessio myös muistutti sen, kuinka aktiivisuuspiikki voi alkaa ja loppua ihan silmänräpäyksessä (tai sitten kohdalla sattui juuri olemaan rautuparvi, joka liikkui etäämmälle tai ruokailemaan eri vesikerrokseen tuulen voimistuessa). 

Rautupitoisen ruokailun jälkeen alkoi hiljalleen satamaan. Lähdimme Pätyn kanssa järven pohjoispäähän etsimään pohjoistuulelta suojaa antavia heittopaikkoja. Itse jatkoin buzzerisetillä kalastusta täkyten pohjoisrannassa olleen tyyneen kaistaleen ja aallokon rajaa. Itselleni ei kalatapahtumia tässä tullut, mutta Päty onnistui ärsyttämään taimenenpulikan sokkona heitettyyn viistäteltyyn foam-runkoiseen streaking caddikseen. 

Pätyn tiistai-iltapäivän taimen

Sade ei näyttänyt loppumisen merkkejä, ja tuulikin vain yltyi, joten lopettelimme kalastuksen jo hyvissä ajoin, ja siirryimme odottelemaan telttoihin parempia aikoja. 

Keskiviikko 3.7.2024 - Tuulta, sadetta ja ihmispaskapoukama

Keskiviikkoaamu ja -päivä oli sateinen ja tuulinen (P, LU). Ei olisi oikeastaan huvittanut tulla teltasta ulos ollenkaan. Alkuperäisen suuntaa-antavan suunnitelman mukaisesti olisimme siirtäneet leiriä pidemmälle erämaahan jo tiistaina, mutta sateisen ja tuulisen sään takia jäimme ns. välileiriin vielä ylimääräiseksi vuorokaudeksi. Sade ei ollut kuitenkaan niin kovaa, että sen takia olisi viitsinyt koko vuorokautta pötkötellä teltassa, joten lähdimme aamupalan jälkeen toisen lähellä olleen järven pohjoispäähän etsimään tuulensuojaisia heittopaikkoja. Sellainen löytyikin, mutta kaloja ei ainakaan pintakalvossa tyynehköllä kaistaleella näkynyt, eikä tapahtumia liiemmin tullut muistakaan vesikerroksista. Sen lisäksi että nyt löytynyt paikka oli mukavasti pohjois- / luoteistuulelta suojassa, totesimme rannat todella törkyisiksi. Nikke Knattertonin johtopäätös olisi tässä kohtaa ollut, että löysimme pilkkijöiden paskahuussin. Nimesimme paikan "ihmispaskapoukamaksi". Ei ehkä niitä paikkoja joita lämmöllä muistelee talven pimeinä iltoina. Keskiviikon pisto toi itselleni yhden alle 40cm taimenen joka kelpuutti kuulapäisen tinselin etupuolella sivutapsissa killuneen oranssin katkan. Keskiviikkoiltana pakkasimme leirin sateen hieman tauottua, ja lähdimme siirtämään leiriä.

Keskiviikon tunnelmia

Torstai 4.7 - Torstai on toivoa täynnä?

Siirsimme leiriä muutaman tunnin verran syvemmälle erämaahan keskiviikkoiltana melkoisen synkeässä säässä. Torstaiksi oli luvattu parempaa säätä, joten päätimme tehdä leirinsiirron yötä vasten, jotta leirinsiirtohässäkkä ei kuluta ns. "hyviä päiviä". Torstaiaamun sää oli nätti ja luoteesta puhalteleva tuuli varsin maltillinen. Aamutoimia tehdessä leirin viereisissä pohjukoissa oli laajoa tyyniä kaistaleita, joissa näkyi satunnaisia pintakäyntejä. Huomasin lähellä leiriämme heittokantaman päässä muutaman tuikin, ja nappasin käteeni buzzerisetin. Hiippailin rantaan ja heitin rantavarvukosta polviltani perhot tyrkylle oletetulle syöntireitille lähelle syvän ja matalan rajaa. Perhot eivät ehtineet olla vedessä kuin muutaman sekunnin, kun siimankärki liikahti asiakkaan merkiksi. Tovin köydenvedon jälkeen haaviin solahti ~40cm kirkas rautu. Kala hyväksyi päätyperhona olleen punaisesta midge-vinyl-ribistä sidotun bloodworm-buzzerin. Tämä kala sai vapautensa takaisin. 

Pinta-aktiivisuus rauhoittui jälleen, ja lähdimme Pätyn kanssa kiertämään järveä tutkimusmatkahengessä. Näimme satunnaisia pintakäyntejä tuulen rauhoittuessa silloin tällöin. Pintomiset olivat kuitenkin yksittäisiä tuikkeja satunnaisesti siellä täällä, joten ne eivät liiemmin aiheuttaneet toimenpiteitä. Päivästä kehkeytyi aurinkoinen ja melkoisen lämmin. Kiersimme järven ilman tapahtumia, ja palasimme leiriin lounastamaan. Miikka pommitti "kotimonttua" virvelillä, ja sai syvälle upotettuun Räsäseen tukevan tärpin, joka johti lyhyeen, tavarajunan estelyä muistuttavaan kalanpitelyyn. Kala kuitenkin irtosi, mutta nosti kaikkien toiveita mahtavista mamelukeista, joita järvi mahdollisesti kätki syvänteihinsä. Päty sai kotimontusta sokkona heitetyllä ja viistätetyllä parachute nelson caddiksellä hieman vajaa 40 cm raudun, josta päätettiin ottaa ruokakala. Kala laitettiin jääkaappiin, ja lounaaksi keventelimme retkiruokavarastojamme.

Iltapäivällä lounaan jälkeen sää alkoi yllättäen tyyntyä, ja pinnassa alkoi näkyä elämää. Itse huomasin pintovan kalan kohtuullisen heittomatkan päästä lähellä leiriämme. Hiippailin paikalle ja heitin aiempien kokemusten rohkaisemana hieman väreilevään veteen tyrkylle "washing line" litkan, jossa päätyperhona oli foam-runkoinen cdc-vesiperhonen ja sivutapseissa kaksi buzzeria. Kohdalleen osuneen heiton jälkeen kala hyväksyi päätyperhona olleen pinturin, mutta hätäilin ja vedin perhon kalan suusta. Sain kolmen perhon litkan päälleni, ja luonnollisesti siimat aivan solmuun. Hyvä puoli oli se, että kala ei saanut pinturista leuoilleen, joten kaikki mahdollisuudet uuteen tilaisuuteen vielä olisi... kunhan saisi litkan setvittyä. Kuin ihmeen kaupalla sain perukkeen setvittyä ja toimitettua perhot tyrkylle samoille suunnille. Hetken odottelun jälkeen siima kiristyi ja pintaperho sukelsi merkiksi  kelluvan siiman ja pintaperhon välissä pintakalvossa roikkuvan buzzerin hyväksymisestä. Kala tuntui heti voimakkaalta, ja joudun käskyttämään kalaa ihan tosissani #6 Stillmaniacilla. Lopulta kala antautui haaviin, ja vapautti kalaukon piinastaan. Haavissa köllötti tosi hieno ja lähes kirkas ~+45 rautu! 

Upeakuntoinen mustan buzzerin pintakalvosta kelpuuttanut rautu

Kala oli niin upea, että oli itsestään selvää, että se tulisi saamaan vapautensa takaisin, vielä kun pieni väkäsetön koukku oli siivosti leuassa ja helposti irrotettavissa. Itseäni tässä kalassa lämmitti erityisesti se, että sain sen jälleen buzzerilla / buzzeritekniikoita treenatessa. Upposiimoilla liitsillä / boobilla saatuna fiiliksestä olisi puuttunut ainakin puolet! Kala oli siis kaikin puolin oikein kalastettu! 😆

Seuraavat tunnit tuottivat kaikille meille upeita kokemuksia ja makeita muistoja talvi-iltoihin! Ensimmäiseksi tauolta palannut Miikka kepitti ensimmäisellä heitolla Bete-lotolla ~+50 hoikahkon raudun + muutama tapahtuma päälle. Vain hetki Miikan saamasta kalasta Pätyn Parachute Nelsson Caddistä vietiin jälleen. Hyvän ottelun lopputulemana haaviin nättikuntoinen ~45 rautu. 

Miikan Bete-lottoon erehtynyt rautu matkalla takaisin kotiin.

Päty hakee onnistumista vuoroin tyyntyvästä ja vuoroin aaltoilevasta järvenpinnasta pintaperholla...

Ja lopulta yritys palkitaan!

Tässä vaiheessa alkoi kaikilla olla vatsat täynnä, eikä kukaan jaksanut kovin aktiivisesti kalastaa. Tuuli myös hieman nosti kierroksiaan, joka sai järvenpinnan aaltoilemaan ja pintaruokailun aktiivisimman vaiheen loppumaan. Tässä vaiheessa aloimme suunnitella aiemmin päivällä Pätyn saaman ruokakalan valmistamista. Päty lähti läheisen kukkulan päälle soittamaan kotijoukoille samalla kun jäimme Miikan kanssa leiriin valmistelemaan kalanpaisto-operaatiota. Pötköttelimme Miikan kanssa leirissä, kun havahduimme korkealta kukkulalta kuuluvaan Pätyn huutoon "Pintooko?"... Johon huusin takaisin jotain epämääräistä, koska emme olleet järvenpintaa toviin enää jaksaneet seurailla. Päty jatkoi älämölöään ja viittelöintiä kukkulan rinteellä, kun tajusin, että huuto olikin "PINTOO!". Nousimme seisomaan ja näimme leirin viereisessä niemenkärjessä pari tuikkirengasta. Mietin ensin, että jaksanko käydä heittämässä, mutta lopulta päädyin kuitenkin nappaamaan pinturisetin käteeni, ja lampsin rantaan ilman haavia tai muita välineitä. Siiman päässä killui foam-vaaksiainen, joka oli aika turvallinen valinta, koska vaaksiaisia oli valtavasti rannoilla ja vedenpinnalla koko viikon. Heitin perhon tyrkylle, eikä aikaakaan kun rautu kävi hakemassa tarjouksen rauhallisella head & tail otilla. Väkevän väännön ja yhden pitkän syöksyn jälkeen sain kammettua kalan Miikalta lainaan saamallani haavilla. Haavissa köllötti upea ja paksussa kunnossa ollut ~50 rautu! Huh huh mikä päivä! 

Köydenvedossa...

Niin lähellä, niin kaukana...

Vaaksiaisjäljitelmään haksahtanut rautu

Päivällisen proteiinilisä

Päivällisen syötyämme lorvailimme leirissä tovin, kunnes päätimme lähteä vielä iltakalalle, olosuhteiden ollessa kerrankin kohdillaan. Lähdimme porukalla hieman etäämmälle leiristä, ja tämä pisto toi tapahtumia vain Miikalle, joka kaivoi Räsäsellä jälleen hienon raudun, joka oli taas puolenmetrin hätyyttelijä! Illan/yön pisto oli perhomiehillä hiljainen, kun taas Miikkalla oli useampi tapahtuma Räsäsessä. Aamuyöllä leiriin palattuamme lähdin vielä kopaisemaan leirin läheisyydessä ollutta liuskekivirantaa, joka mahdollisti katkojen uittelun pohjan lähellä ilman jatkuvia pohjatärppejä ja perhomenetyksiä. Kuinka ollakaan, tämäkin tekniikka toi itselleni hyvän onnistumisen, kun pohjan lähellä hyvin hitaalla hand-twistillä uitettu kuulapäinen oliivi katka kelpasi taas varsin kelvolliset mitat omanneelle raudulle! Tämä kalastusvuorokausi toi itselle harvinaisen "hat-trickin", kun saaliskorttiin kirjautui hyvänkokoinen rautu 1. buzzerilla, 2. pintaperholla ja 3. katkalla. Toisin sanoen kaikilla niillä menetelmillä, joilla nimenomaan kaloja halusinkin. Mutta eikös sitä niin sanota, että sillä saa millä pyytää!

Tämä rautu hairahti aamuyöstä oliiviin pohjan lähellä uitettuun kuulapääkatkaan.

Katkalitka: 0,20mm fluorocarbon peruke, päätyperhona ~2.5mm tungstenkuulallinen oliivi katka, yläperhona painottamaton oranssi katka, perhojen väli +1m, perukkeen kokonaispituus ~4,5m.

Perjantai 5.7 - Tuuli kääntyy etelän suunnalle

Tuuli kääntyi torstai-perjantai välisenä yönä puhaltelemaan etelän / kaakon suunnalta. Päivästä kehkeytyi puolipilvinen kera sadekuurojen ja iltaa kohden tuulikin alkoi voimistua. Kalastus oli omalta osaltani vähän laiskaa. Kalat eivät vaikuttaneet erityisen aktiivisilta, ja tapahtumien todennäköisyyttä olisi voinut kasvattaa ottamalla upposiimat ja nopeaan haravointiin soveltuvat perhot kuten liitsit, värikkäät streamerit yms. käyttöön. Ongelma oli vain se, että itseäni ei huvittanut kalastaa niillä ollenkaan.

Päty onnistui saamaan iltapäivällä 43cm raudun, joka kolkattiin ruokakalaksi, osittain ehkä pienen mittailuvirheen seurauksena. Haavissa kun mittailtiin kalaa 38-40cm mittaiseksi. No, 43cm kala oli oikein passeli ruokakala tähän väliin, joskin hieman ylimittainen epävirallisesti sopimaamme ~35 - 40 cm ruokakalahaitariin. Kala kelpuutti oliivin katkan/larvan pinnan tuntumassa uitettuna.

Perjantain ruokarautu

Miikka täkkyää tuulista järveä tuloksetta.

Hetkeä aiemmin ruokakalan saanut Päty syö rannalla karkkia, ja valvoo Miikan kalastusta.

Sokkokalastusta

Perjantai ei itselleni tuonut nykyn nykyä, ja koko porukan ainoaksi kalaksi jäi Pätyn saama rautu. Edellinen päivä oli ollut niin onnistunut, ettei poltteet kalojen kaivamiseen olleet kenelläkään erityisen korkeat.

Lauantai 6.7 - Miikka pyydystää maalla, merellä ja ilmassa.

 

Olimme miettineet, että lähtisimme lauantaina takaisin autoa kohti keventääksemme viimeistä siirtymää autolle. Sääennusteet kuitenkin lupasivat lauantai-illasta hyvin vähätuulista, ja päätimme pistää kaikki pelimerkit jo hyväksi kalajärveksi osoittautuneelle leirijärvellemme. Lauantaipäivä meni lähinnä laiskotellessa, ja iltaa odotellessa, eikä kovin kummoisia yrityksiä kalansaantiin nähty... Mitä nyt leirin rannassa harrastettiin leipien heittoa ja pituusheittoa crocksit jalassa. 

 

Lauantain aamupalana kolmen munan pyrstökokkeli

Miikka liottelee Bete-lottoa ajankuluksi.

Kalaonnea pyydettiin myös korkeammilta tahoilta ja monesta ilmansuunnasta.

Iltaan mennessä sää alkoi ennusteiden mukaisesti tyyntyä. Tyynet kaistaleet järven rannoilla laajenivat hetki hetkeltä, ja ilmassa oli jonkinlaista hermostuneisuutta tyyniä kaistaleita tuijotellessa. Hyttysiäkin oli aivan helvetisti, ja kaikki edellytykset torstain kaltaiselle pinta-aktiivisuudelle oli olemassa. Jossain kaukana näkyi jo pari pintakäyntiäkin. Marssimme koko porukka asemiin odottamaan, milloin rautuparven aiheuttamat tuikit rikkovat vedenpinnan myös meidän poukamassa. Siirryin itse hieman etäämmälle kytikselle Miikan ja Pätyn jäädessä lähemmäs toisiaan. Odottavan hiljaisuuden rikkoi Miikan kovaääninen kiroaminen, ja valtava molskahdus Pätyn ja Miikan edessä! Mamelukkikalako se siellä hyppäsi!!?? No ei hypännyt... Miikka onnistui pyydystämään merikihun lennosta, joka mäjähti veteen pää edellä. Seurailin etäämmältä kohtuullisen eeppistä pelastusoperaatiota, joka sisälsi mm. merikihun kelauksen vedenpintaa pitkin rantaan, Pätyn suorittaman tyylipuhtaan haavimisen sekä n. 10 minuuttia kestäneen siimanpätkimisoperaation, jolla varmistettiin, että kaikki linnun ympärille sotkeutuneet siimanpätkät saadaan pois ennen kuin lintua päästetään vapauteen. Lintu tuntui selvinneen koettelemuksesta lähinnä henkisin kärsimyksin... Sen verran äkäisesti se yritti pelastajiaan nokallaan kurittaa! Koukut eivät olleet onneksi kihussa kiinni missään vaiheessa. Linnun lentorata sattui nyt vaan osumaan yksiin Miikan heiton lentoradan kanssa, ja jotenkin lintu sai siiveniskuillaan pyöritettyä itsensä aivan solmuun löysänä ilmassa olleen siiman kanssa. Lopulta lintu vapautettiin televisioista opituin ottein onnistuneesti, ja huono-onninen merikihu lensi vähän matkan päähän kivelle ihmettelemään, että mitä helvettiä juuri oli tapahtunut. 😁

Kalojen suhteen sen sijaan oli edelleen hiljaista. Pintomista ei näkynyt, vaikka järvi oli ollut jo puolisentuntia tyyni. Lähdimme kiertämään järveä sillä ajatuksella, että heitämme pintoville kaloille, jos jossain päin sellaisen havaitsemme. Pitkän kävelyn jälkeen näimme yhden kalan, joka kävi pinnassa heittokantaman sisällä muutamia kertoja. Päty lähti yrittämään kalan jallittamista, mutta ruokailu loppui välittömästi, kun ensimmäinen heitto oli tehty. Itse seurailin korkeammalta penkalta tilannetta huvittuneena, kun Päty luovutti n. 10-15 minuuttia kestäneen perhon tuijottamisen jälkeen, kelasi siimat sisään ja käveli repulleen. Helppo arvata, että juuri kun Päty sai perhot pois vedestä, ja käänsi selkänsä järvelle päin, pintoi kala kuta kuinkin siinä kohdassa, jossa Pätyn perho vain sekunteja aiemmin oli killunut kymmenisen minuuttia... Tämän jälkeen paikka hiljeni tyystin. Itsekin näin pari tuikkia, ja myös nämä kalat kaikkosivat paikalta välittömästi, kun olin päässyt lähellekään rantaa. Vähän ehkä harmitti tuijottaa täysin tyyntä tunturijärveä ilman minkäänlaisia elonmerkkejä! 😀

Miikkakin oli ehtinyt tässä vaiheessa paikalle, ja heittelimme Miikan kanssa vierekkäin, ja ääneen ihmettelimme miten kuollut järvi onkaan! Sillä samalla hetkellä Miikan Bete-loton perään ilmestyi pintakalvoon vaalea hahmo, vapa taipui. Kohtuullisen nopean mutta intensiivisen taistelun päätteeksi haavin rantavedessä ihan hävyttömän raudun! Kunnon mittoja ei pirteästä kalasta haavissa saatu otettua, ja koska oli itsestään selvää, että kala tultaisi vapauttamaan, ei mitään pakkomittausta lähdetty suorittamaan, koska niillä senttimetreillä ei ole oikeasti mitään väliä. Mittausyrityksen lopputulema oli se, että kalalla oli mittaa +55cm ja massaa siinä määrin, että painoa oli jotain 2 ja 3 kilon välistä! 

Miikan pyydystämä upea rautu!

Loppuilta ei tuonut enää yhtäkään kalatapahtumaa kenellekään meistä, siitä huolimatta että kaikenlaista kokeiltiin niin pinnassa, välivedessä kuin pohjankin lähellä. Kontrasti kalojen aktiivisuudessa torstaihin verrattuna oli käsittämätön! Mutta sellaista on raudun kalastus... Kun rautu päättää laittaa suun kiinni, pysyy se kiinni.

Sunnuntai 7.7 ja maanantai 8.7 - Demobilisaatio

 

Sunnuntain aikana siirsimme leirimme n. 5h kävelyn verran lähemmäs autoa, emmekä enää kalastaneet viimeisessä välileirissä. Maanantaiaamuna kävelimme reippaasti autolle, ja ajelimme illaksi Saariselälle majoitukseen.

You'll never walk alone. 

Yhteenveto

Kokonaisuudessaan kesän 2024 kalastusvaellus oli varsin onnistunut. Vaikka itse heitin useamman tyhjän päivän, pelasti ne pari-kolme onnistunutta kalastusvuorokautta koko reissun. Reissuun ei osunut yhtään kalastuspäivää, ettei vähintään joku meistä olisi saanut kalaa. Ruokakaloja otimme jälleen harkiten kokoluokassa 30-43cm keskimäärin yksi per päivä, kaikkiaan 5 kpl viikon aikana. Kaikki paremman kokoiset kalat (+45 cm) vapautamme jos ne ovat vapautuskunnossa. Yli 40 cm kala alkaa muutenkin olla hankala käsiteltävä Trangian pannulla. Tälläkään reissulla ruokasuunnitelmaamme ei oltu rakennettu kalan varaan, vaan ruokia kannettiin erämaahan n. 5-6 päiväksi. Tyypillinen ruokakala tällä reissulla oli n. 35 - 38 cm rautu, josta saa kokonaisena paistamalla ihan kelpo retkiannokset kolmelle ukolle, ja annoksen kokoa voi sitten kasvattaa näkkärillä, perunamuussilla ja muilla lisukkeilla. Vaikka erämaassa kaloja riittää, on silti syytä muistaa, että samoilla kala-apajilla käy paljon muitakin kalastajia, ja vaikka itse ei oman reissunsa aikana ketään näe, ei se tarkoita sitä, että paikat olisivat täysin vailla kalastuspainetta. Enkä syö kotonakaan viikkoa putkeen makaronilaatikkoa. Viime vuoden reissuraportista edelleen relevantti lainaus: "Vierastan itse ajatusta, että vaellukselle lähdetään kalansyöntileirille, ja kaikki saatavat kalat pamputetaan hengiltä."

Säät reissun aikana olivat vaihtelevat. Oikeastaan lähes joka päivä saatiin joku sadekuuro niskaan, tai ainakin sateenuhka oli jatkuvasti läsnä. Viikko oli melko tuulinen, minkä takia pintaperhohetket jäivät kohtuullisen vähiin, ja sitten kun tuli tyyntä, ei kalat aktivoituneet pintaruokailemaan kovinkaan aktiivisesti. Yksi syy tähän lienee hyönteiselämän vähäisyys, joka lisääntyy merkittävästi heinäkuun loppua kohden mentäessä mm. vesiperhosten alkaessa kunnolla kuoriutumaan. Vedenlämmöt olivat 10-12C tekemiemme mittausten perusteella. Aikaisemmista reissuista poiketen taimenet loistivat nyt poissaolollaan, ja valtaosa saaduista kaloista oli rautuja. Tähän vaikuttaa toki paljon sekin, mitä kalaa kulloinkin kalastettavissa järvissä sattuu päälajina olemaan. 

Kalastin itse pintaperholla 0.14 mm fluorocarbon perukekärjellä, ja noin 4.5m perukkeen kokonaispituudella. Buzzerisetissä käytössä oli 0.16 - 0.18 mm fluorocarbon peruke, ja perukkeen kokonaispituus noin 5m. Katkoilla kalastin 0.18 - 0.20 mm fluorocarbon perukkeella, jonka pituus oli myös hieman vajaat pari vavanmittaa, eli siinä 4.5m - 5m paikkeilla. 

Kalastin valtaosan ajasta pikkuperhoilla (pinturit, buzzerit, katkat). Kaikki viikon aikana saamani kalat tulivat pikkuperhoilla, josta olen aika mielissäni. Määrällisesti saalista olisi varmasti tullut enemmän, mikäli olisin mättänyt liitsejä, boobeja, tinseleitä ja etsijäperhoja intterisiimoilla, mutta kuten tekstissä kirjoitinkin, mm. buzzerilla saatu kala on minulle monin verroin arvokkaampi, kuin liitsillä saatu.  Ainakin juuri tällä hetkellä, kun olen halunnut treenata pikkuperhotekniikoitani. Mikäli saalismäärän haluaisi maksimoida, tulisi ne aktiiviset syöntipiikit myös kalastaa loppuun saakka, eikä nostaa jalkaa kaasulta 1-2 saadun kalan jälkeen. Tavoite ei meillä kuitenkaan ole saada mahdollisimman paljon ja mahdollisimman suuria kaloja, vaan tehdä hommaa siten, että se on mukavaa, eikä mene suorittamisen puolelle, ja samalla pyrkiä pitämään mielessä myös kohtuullisuuden periaate. 

Foam jatkoperällinen cdc-vesiperhonen toimi hyvin, chenilleperäisten vastaavien ohella.

Foam jatkoperällinen streaking-caddis toimi todistetusti, Pätyn käyttäessä perhoa viistättäen ärsykeperhona

Foam-peräinen vaaksiainen antoi itselleni reissun parhaan pintaperhokalan. Kuvan perho on hieman tuunattu versio reissulla käyttämästäni, ja on myös hieman kelluntajauheen tahrima.

Hyönteiselämä oli vielä aika rajallista. Valtalajina näkyi vaaksiaisia, joita oli ajoittain jopa aika paljon. Rannat (ja teltta) kuhisi myös koskikorentoja ja niiden nymfejä. Loppuviikosta rantakivikossa alkoi näkyä myös enenevissä määrin oliivinharmaita päivänkorentoja. Erilaisia karvasääskiä näkyi myös ajoittain paljon, ja rannoilla näkyi sääskien tyhjiä pupanahkoja. Bibio Pomonae karvasääskiä ei vielä näkynyt, mutta odotettavissa on, että heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun mentäessä kolmen vuoden välein toistuva massakuoriutuminen tulee olosuhteiden salliessa aiheuttamaan melkoiset karnevaalit pohjoisen vesille. Kalojen syönnöksissä oli paljon kotiloita, katkoja sekä erilaisia pieniä koppakuoriaisia ja leppäkerttuja. 

Itselläni on vielä mahdollisuus toiseen pohjoisen vaellusreissuun elokuun puolivälissä, mutta kalastaminen tulee tuolla reissulla todennäköisesti olemaan prioriteetti C. Yritys on omalta osaltani kuitenkin se, että siimaa pääsisi hieman oikaisemaan tuolloinkin. 

Vaaksiaiset oli valtalaji järvien rannoilla, ja niitä oli jatkuvasti vedenpinnalla kalojen tavoitettavissa. Vaaksiaisia oli useampaa eri lajia, mutta keskimäärin hyönteisen runko n. 2-3 cm ja jalat 1.5 - 2 X rungon mitta.

Harmaanoliivi päivänkorento

Joku pieni koskikorento vedenpinnalla. Rannoilla näkyi runsaasti todella isoja koskikorentoja ja niiden nymfejä.