Kalastusvaellus Norjassa 2023

Perhokalastuskausi 2023 on ollut hiljainen täällä blogin puolella. Syy hiljaiselolle on hyvä, ei ole nimittäin ollut mitään mistä kirjoittaa. Teimme Pätyn kanssa toukokuun alussa yhden vuorokauden reissun Vihavuodenkoskelle, jonka osalta ainoa tuliainen kotiin oli erittäin kivuliaaksi äitynyt heittokäden tenniskyynärpää. Käsivammaisena ei ole tullut reissuja tehtyä. Terveellä kyynisyydellä varustettuna aloin kuitenkin tekemään kipeytyneen käden takia varasuunnitelmia jo kesäkuun alussa. Koska heittämisestä ei tullut (tule) oikealla kädellä mitään, päätin alkaa harjoitella perhonheittoa vasemmalla kädellä, jotta kesän pääreissu, kalastusvaellus Norjaan ei menisi osaltani pelkäksi maisemien katseluksi. Treenailin kesäkuun ja heinäkuun alun pari kertaa viikossa mökillä heittoa, ja sain vasemman käden heiton sellaiseen jamaan, että vaellusreissuun lähdettiin ihan luottavaisin mielin, vaikka heittopituuksissa ja erityisesti heiton varmuudessa ollaan vielä kaukana oikeasta kädestä. 

Tämän vuoden reissulle ei juuri muita merkittäviä varustepäivityksiä tullut tehtyä, kuin uusien kahluuhousujen hankinta. Arvoin pitkään muutaman eri housumallin välillä. Nyt haussa oli mahdollisimman kevyet, nimenomaan vaelluskäyttöön kohdennetut housut. Päädyin lopulta Vision Koski Guiding vyötärökorkuisiin kahluuhousuihin, joiden paino oli speksien mukaan 890g koossa L. Housujen mukana tulleet henkselit olivat kuitenkin mielestäni kelvottomat, joten poistin irrotettavat henkselit kokonaan, ajatuksena käyttää housuja saman vyön kanssa, kuin vaellushousujakin. Tällä peliliikkeellä sain housujen painon 700 grammaan. Tätä kevyempiä kahluuhousuja ei speksien valossa markkinoilta ole edes saatavilla, eikä vyötärökorkeus ole itselleni etenkään järvillä ongelma, koska todella harvoin muutenkaan kahlaan niin syvälle. 

Siirtymäpäivät 11.7 ja 12.7

Tämän kesän kalastusvaellukselle lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin viime kesänäkin, eli allekirjoittanut, Päty ja Miikka. Matkaan lähdettiin perinteitä kunnioittaen Jyväskylästä tiistaina 11.7.2023, ja ensimmäisenä päivänä ajeltiin Inariin yöpymistä varten. Keskiviikkona 12.7 ajelimme Norjan puolelle siten, että lähtöasemissa olimme klo 13 jälkeen. Pari tuntia myöhemmin olikin sitten rinkat kasassa ja ukot valmiita jalkapatikkaan. Lämpötila huiteli hellelukemissa ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, jonka johdosta teimme jo lähtiessä päätöksen, että suunnitellulle järvelle mennään yhden välileirin taktiikalla raskaan kävelysään takia. Välileiri saavutettiin hyvissä ajoin ennen kalastuslupien alkua, joten aikaa jäi runsaasti pötköttelyyn. Järvi alkoi tyyntyä klo 22 tienoilla, joka johti kiihtyvään kalojen pintomiseen tyynillä kaistaleilla. Pintovia kaloja oli kohtuullisen kuumottavaa seurata rannalta pari tuntia, sään muuttumista peläten. 

Taukoilua matkalla kohti ensimmäistä leiriä

Miikka ja Päty matkalla kohti ensimmäistä leiripaikkaa.

Kalastusvuorokausi 1 - 13.7.2023

Aamuyö

Kalastuslupamme alkoi torstaina klo 00.00. Istuimme pintaperhovavat viritettynä rannalla jo lähes tuntia aiemmin kynsiä pureskellen. Viimeinen puolituntia kesti oman arvioni mukaan ainakin puolitoista tuntia... Itse aloitin läheltä leiriä, koska mitäpä sitä kävellä vuorten taakse, kun omassakin rannassa kalat pintoivat ahkerasti. Päty valitsi varmemman taktiikan ja käveli varmuuden vuoksi ihan helvetin kauas... Kaikkihan sen tietävät, että kalat ovat aina vastarannalla. 😁

Itse aloitin aiemmilla reissuilla hyvin toimineella mustalla emergentillä. Koska tapahtumia ei heti tullut, ja järvenpintaa tuijotellessani huomasin kalojen napsivan pieniä vesiperhosia, vaihdon tilalle aika nopeasti #14 cdc/peura vesiperhosjäljitelmän. Taisi olla ensimmäinen heitto perhonvaihdon jälkeen, kun tuikkirengas osui perhon kohdalle. Peli auki pienehköllä ~+30 cm raudulla. Jatkoin kalastusta samalla perholla verkkaisesti kulloinkin aktiivisia pintomisia kohti edeten. Tovin kalastelu toi pari hieman isompaa rautua haavinpohjalle, kokoluokan pyöriessä silmämääräisesti arvioiden hieman vajaassa 40 sentissä. Miikan Bete-Lotolla saama ~38 cm, paksu rautu otti koukusta sen verran kipeää, että siitä otettiin reissun ensimmäinen ruokakala. Kala edustikin aika optimaalista ruokakalakokoa, koska yhtään isompien kanssa alkaa Trangian pannu olla tukossa, ja tuollaisesta vajaa 40 cm kalasta saa sopivan, hienon ravintolan annoskokoa (mutta itse tehdyn makua) vastaavan aterian kolmelle ukolle.

Kolmen saadun pintaperhoraudun jälkeen alkoi oma vatsa olla täynnä, joten lähdin katselemaan mitä viereisellä järvellä tapahtuu. Pintomistahan sielläkin tapahtui... Heittelin pikkujärveä tovin, vetäen kolme kertaa pinturin kalan suusta, ennen kuin lopulta sain yhden taimenenpulikan haaviin saakka. Koska ruokakalakin oli jo jääkaapissa, jäähdyttelin loppuillan / aamuyön mahdollisimman tehottomia perhokalastusmuotoja hakien (ja hyvin siinä onnistuen). Auringon alkaessa taas nousta hiipui pintominenkin hiljalleen, joten hiippailin itsekin teltalle.  

Pääkokki valmistaa rautua, perunamuusin erämaahan kantamisesta vastuussa ollut "Muusimies" seuraa oppipoikana.

Päivä

Herättyämme saunalämpöisiin telttoihin n. klo 10 maissa, nousimme ylös, ja valmistimme edellisen yön raudun brunssiksi. Syötyämme laitoimme leirin kasaan, ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti alun perin suunniteltua leirijärveä. Reilun parin tunnin kävely helteisessä säässä tuntui kohtuullisen pahalta edellisen päivän jäykistämillä lihaksilla ja huonoilla yöunilla. Edellisen yön tyyni sää oli vain kaunis muisto navakan kaakkoistuulen hankaloittaessa nyt teltan pystytystä. 

Saatuamme leirin kasaan, ja suoritettuamme ns. pakolliset muodollisuudet, lähdimme tutustumaan uuteen leirijärveen. Itse pysyttelin jälleen telttojen lähellä, pyrkien hakemaan heittopaikkoja, joissa pääsisin heittämään myötätuuleen. Vasemmalla kädellä heittäessäni erityisesti tuulinen sää aiheutti ongelmia, erityisesti takaheitoissa ponnettoman voimavedon takia, joka taas johti puutteellisiin siimanopeuksiin. Sain kuitenkin myötätuuleen rimpuiltua sen verran siimoja pihalle, että sain pari taimenta "kotimontusta" pinkillä boobilla. Koska heittäminen kovassa tuulessa oli tympeää, lähdin etsimään viereisen järven eteläpäädyn niemien takaa paikkaa, jossa rannan kumpareet antaisivat tuulensuojaa. Tällainen paikka löytyikin, ja heti ensimmäisellä heitolla kultaista kuulapäistä tinseliä tukisti alle 40 cm taimenenpulikka. Kuulapäisen tinselin heittely oli aika tuskaista repimistä #6 Stillmaniacilla ja intterisiimoilla, joten vaihdoin perhoksi painottoman etsijäperhon. Tälläkään perholla ei montaa heittoa tarvinnut tehdä, kun järven eteläpäädystä löytyi köydenvetokaveri. Haaviin kierähti lopulta reilut 40 cm hyväkuntoinen kirkas taimen, jonka päätin kolkata ruokakalaksi.

Päty lirkkii uuden leirijärven ottimonttuja...

Kalastusvuorokausi 2 - 14.7.2023

Perjantaiaamupäivä oli jälleen lämmin, aurinkoinen ja todella tuulinen (kaakko / Etelä). Aamutoimien jälkeen kävin lirkkimässä bungisetillä paikkaa, josta edellisenä iltana/yönä olin ruokakalan saanut. Tämä pisto kirkkaassa auringonpaisteessa ei kuitenkaan tapahtumia tuonut, joskin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei yritystään ollut kovin kummoista... Lähinnä auringossa pötköttelyä ja koho-ongintaa. Lounaan jälkeen lähdin etsimään leirijärven eteläpäädystä tuulensuojaisia heittopaikkoja. Miikka ja Päty olivat jo eteläpäädyssä käyneet, ja sieltä kalatapahtumia saaneet. Järven eteläpäädyssä olleet nyppylät antoivat siinä määrin tuulensuojaa, että heittely myötätuuleen oli tässä jopa ihan mukavaa. Visiitin lopputulemana oli vajaa ~40 cm pinkkiä boobia maistellut taimen sekä violettiin liitsiin heti alku-upotuksessa hairahtanut hyväkuntoinen +40 cm taimen. 

Illaksi / tulevaksi yöksi oli tuulen luvattu hieman tasaantuvan, joten päätimme lähteä porukalla hieman pidemmälle leiristä yökalaan. Noin tunnin, osittain vesisateessa käveltyämme, saavuimme illan kohdejärven etelärantaan, jossa olikin jo rannassa tyyni kaistale. Kuten odottaa sopi, näkyi tyynellä kaistaleella myös satunnaisia tuikkeja, joskaan mistään varsinaisesti "pintaruokailusta" ei vielä voinut puhua. Täten aloitin itse kalastuksen intterisiimoilla ja pinkki boobi + violetti liitsi kokoonpanolla. Huomionarvoista oli, että tämän järven vesi tuntui todella paljon kylmemmältä kuin leirijärvellämme. Pätyn lämpömittari antoi matalan rantaveden lämpötilaksi n. 13 astetta, kun se alempana olevalla matalalla leirijärvellämme oli helteiden jäljiltä jo 17-18 C. Paikka suorastaan haisi raudulta! Kovin montaa heittoa en ehtinyt heittäkään, kun siiman päässä tuntui ensimmäisen kerran painetta. Haaviin päätyi aika mukavan kokoinen, arviolta hieman vajaa 50 cm solakka rautu, joka ei voinut vastustaa pinkkiä boobia. Tämä kala oli jälleen aivan liian suuri ruokakalaksi, ja sai täten vapautensa takaisin, kun koukkukin oli helposti irrotettavissa. 

Pinkkiä boobia maistellut rautuvanhus

Kalan saatuani pidin hyvän tovin kalastuksesta taukoa, ja keskityin valokuvien ottamiseen siinä toivossa, että sää tyyntyisi kunnolla, ja käynnistäisi kunnon pintasyönnin. Kameran kanssa rannalla toikkaroidessani Päty sai vielä yhden taimenen, ja Miikan uistimen perässä seuraili useamman kerran rautuja ihan rantaviivaan saakka. Vaikutti siis siltä, että kaloja oli paikalla, ja niiden kiinnostus houkutuksia kohtaan oli ainakin varovaisesti koholla. 

Päty onkii hetki hetkeltä laajemmalle leviävää tyyntä kaistaletta.

Hetken näytti jo siltä, että toiveet pintaperhokalastuksesta saa tämän yön osalta kuopata, tuulen alkaessa nostattamaan kierroksia uudemman kerran. Sää myös kylmeni selvästi ja myös tuulensuunta tuntui hieman muuttuneen, osuen nyt pahemmin myös rantaan jossa olimme. Päätimme tässä vaiheessa pitää ruokatauon, ja seurailla tilannetta. Ruuat syötyämme, ja kuumat hunajateet juotuamme, alkoi rantaan jälleen muodostua tyyntä kaistaletta. Päty päätti tässä vaiheessa vaihtaa paikkaa, mikä on yleensä tarkoittanut sitä, että kalan aktiivisuuteen on odotettavissa hurja piikki! 😁 Koska pintakäynnit olivat hyvin satunnaisia, jatkoin kalastusta vielä intterisiimoilla pinnan alta. Testimielessä solmin päätyperhoksi pienen punaisen boobin, jonka yläpuolelle laitoin oranssin katkan. Uittelin settiä hitaasti syvenevällä hiekka / sorarannalla pohjan tuntumassa vaihtelevalla hand-twist uitolla. Tälläkään kertaa heittoja / uittoja ei tarvittu kuin pari, kun kohtuullisen lähellä rantaa siiman päässä tömähti kunnolla. Nyt sainkin vääntää jo ihan tosissani, ja välittömästi kävi selväksi, että vastus on hieman vauraampi, kuin tyypilliset taimenenpulikat. Sain lopulta vinssattua todella kivan kokoisen taimenen haaviin. Oranssiin katkaan hairahtanut kala oli todella paksussa kunnossa, ja sen vatsa pullotti siinä määrin, että tarjoamani valekatka ei tainnut olla illan ensimmäinen äyriäinen! 

Tukevakuntoinen katkaimuri

Vapautin möhömahan takaisin valtakuntaansa, ja jatkoin heittelyä samalla setillä, aikeissa kasvattaa osaamistani katkoilla kalastamisessa. Heti seuraavalla heitolla hitaanlaiseen hand-twist uittoon tömähti jälleen kovaa! Nyt tömähti niin kovaa, että 0.185mm piuhat meni heti tärpistä poikki. Tämäkin isku tuli samaiseen oranssiin katkaan, joka tosin oli nyt sivutapsista kadonnut. Tein kokonaan uuden perukkeen, johon solmin testimielessä pari erilaista katkaa. Lyhyehkö heittely ei kuitenkaan enää lisätapahtumia tuonut, ja tässä vaiheessa meno alkoi näyttää siltä, että oli pakko alkaa kasata pintaperhosettiä! 

Kello oli paljon, ja Miikka ilmoitti lähtevänsä jo takaisin leiriin päin. Päätin itse kuitenkin vielä jäädä, koska nyt alkoi olosuhteet näyttää siltä, mistä pitkät ja pimeät talvet unelmoidaan: peilityyni järvi ja tuikkivia kaloja joka puolella. Kalat söivät nyt pienehköjä tummahkoja vesiperhosia, joita näkyi runsaasti sekä vedenpinnalla, että rantapusikoissa. Havainnoin tovin kalojen ruokailureittejä, ja huomasin että ainakin yhden kalan reitti kulkee rannansuuntaisesti suoraan edestäni. Heitin jatkoperällisen cdc vesiperhosen tyrkylle ruokailulinjalle, ja hetken odottamisen jälkeen sain tarjoukselleni hyväksynnän näyttävän head-and-tail otin muodossa. Pitelin kalaa (taimen) tovin, kunnes kahden näyttävän hypyn jälkeen kala irtosi. Tämäkin kala näytti ja tuntui varsin hyväkokoiselta! 

Läsnäoloni sai rannan hiljenemään, joten siirryin tuikkien perässä hieman sivummalle. Heittelin matalan hiekkasärkän päältä pinturia useammalle eri kalalle, joiden ruokailureitit kulkivat ns. helpon heittoetäisyyden päässä särkän reunan ja syvemmän veden rajan tuntumassa. Parin epäonnistuneen tartutuksen jälkeen sain yhden raudun haavin kehille saakka ennen irtoamista, kunnes lopulta haaviin saakka tuli maltillisemman kokoinen ~35 cm rautu. Päätin ottaa tästä ruokakalan ja lopettaa kalastuksen kalojen jatkaessa pintomistaan pitkin järveä. 

Tyyni tunturijärvi

Saavutin Miikan ja Pätyn parin kilometrin kävelyn jälkeen toisen järven rannalta, jonne he olivat jääneet narraamaan joka puolella pintovia kaloja. Päty oli saanut nätin raudun uppovälineillä vaihdettuaan aiemmin paikkaa. Virvelin kanssa sen sijaan oli vaikeampaa... Kalat tuntuivat olevan orientoituneita hyönteisten syömiseen, eikä Bete-lotto tai Räsänen tuntunut nyt juurikaan herättävän sellaista kiinnostusta, joka olisi johtanut muuhun kuin perässä seuraamiseen. Koska ottamani ruokakala oli maltillisen kokoinen, Päty onki vielä upposetillä raudun kaveriksi samankokoisen taimenen. 

Miikka hakee onnistumisia virvelivälinein...

Aamuyön hetkiä suuren peilin äärellä

Kalastusvuorokausi 3 - 15.7.2023

Lauantaina teltasta ulos kömpiessämme, huomasimme tuulen suunnan kääntyneen pohjoiseen. Muutoin ilma oli varsin pilvinen. Aamun ensimmäinen askare oli siirtymäpäivien aikana visioimani rautumunakkaan valmistus. Aikaisemmin ei tällaista olla kokeiltu, joten lopputuloksesta saattoi tulla mitä vain. Arvioimme sopivaksi kalamääräksi edellisenä iltana saamiemme raudun ja taimenen pyrstöosat. Alkuun homma meni kuten olin suunnitellutkin... Pyrstöosat paisteltiin pannulla siten, että selkärangat ruotoineen saatiin irti, ja jäljelle jäi ruodottomia kypsiä kalapaloja. Seuraavassa vaiheessa pannulle lisättiin kaksi rikottua kananmunaa. Viimeistään tässä vaiheessa pääsuunnittelijan ja pääkokin visiot lähtivät erkanemaan toisistaan. Mutta niinhän se usein menee, että suunnittelijat suunnittelee, ja tekijät toteuttavat niin kuin parhaaksi näkevät. 😆 Kauniiden munakkaiden sijasta aamupalaksi oltiinkin saamassa jonkinlaista, valmistusvaiheessa kissan oksennukselta näyttävää sotkua. Täytyy sanoa, että tuotos näytti niin yrjöttävältä, että piti pariin kertaan miettiä viitsisikö sitä syödä silmät auki. Lopputulos oli kuitenkin ERITTÄIN MAUKAS! Ehkä paras aamupala jota olen leiriolosuhteissa koskaan syönyt. Tämä tuotos löytyy jatkossa Miikan kenttäravintolan Menu:sta nimellä "kahden kalalajin pyrstökokkeli".

 

Kahden kalalajin pyrstökokkeli, kenttäaamiaisten Lexus.

Tuulen kääntyminen tarkoitti sitä, että uusia aikaisemmin kalastuskelvottomia paikkoja oli avautunut kalastukselle. Isoilta osin jo tuulensuunnasta johtuen lähdimme nyt tutkimaan leirin eteläpuolella olevia järviä. Kasailin edellisenä yönä hyvin toimineen boobi + katka setin, ja heitin ensimmäisen heiton kotijärven poukamassa, joka oli aikaisemmat päivät olleet kovan aallokon ja vastatuulen takia heittokelvoton. Jälleen kerran tapahtui ns. ensimmäisen heiton ihme, ja lähes heti perhojen laskeuduttua veteen, kävi nätti ~40 cm taimen imaisemassa tapsissa olleen oranssin katkan suuhunsa. Paikka oli muutoinkin mahtava katkojen uittamiseen... matalahko, hitaasti syvenevä hiekkapohjainen ranta, jossa oli jonkin verran pohjakasvillisuutta. Juuri sellaista ympäristöä, jossa kasviravinnolla elävät gammarus-katkat elävät, ja joille nälkäiset kalat nousevat katkoja syömään. 

Kalastelimme paria etelänpuoleista järveä ilman mitään mainitsemisen arvoisia tapahtumia... eli hiljaista piteli muutamaa tärppiä lukuun ottamatta. Tuulikin yltyi päivän mittaan ja alkoi illasta olla jo kohtuullisen navakka. Illaksi/yöksi lähdimme vielä yläpuoliselle järvelle, mutta sää oli jo aika hyinen ja sateinen. Illan pisto toi itselle pari tärppiä kultaiseen kuulapäiseen tinseliin, ja Pätylle ~35cm ruokataimenen. 

Kalastusvuorokausi 4 - 16.7.2023

Sunnuntai alkoi jälleen aurinkoisena ja kuumana. Tuuli oli yön aikana kääntynyt kaakon suunnalle. Sääennusteet lupasivat iltapäivälle lähes tyyntä muutaman tunnin ikkunaa, ennen illalla alkavaa myräkkää. Lähdimme suunnistamaan jälleen ennestään tuntemattomalle järvelle leiristämme muutamia kilometrejä etelään. Menimme Pätyn kanssa edeltä, ja järven rantaan saapuessamme rantojen tyynet kaistaleet olivat jo pitkiä, ja kalojen tuikkeja näkyi siellä täällä. Silmämääräisesti arvioiden paikalla olleet kalat olivat hieman pienehköjä, joten itse lähdin kiertelemään järven eteläpäädyn poukamia parempien kalojen toivossa. Päty jäi heittelemään paikalle johon olimme saapuneet. Olosuhde oli aika erikoinen, koska aurinko paistoa korkealta yläpuolelta järven ollessa tyyni. Korkeilta rantapenkoilta pystyi tarkkailemaan kirkkaassa vedessä lipuvia ja ruokailevia kaloja, ja bongailemaan paremman kokoisia kaloja. Kävelin itse pitkähkön niemen kärkeen, josta bongasin pari hieman paremman kokoista kalaa tuikkien perusteella. Heitin jatkoperällisen cdc-vesiperhosen tarjolle peilityynelle järvenpinnalle. Pari korjaavaa heittoa myöhemmin yhden kalan ruokailulinja osui perhoni kohdalle, ja kala hyväksyi tarjoukseni. Haavin lipui lopulta ~40 cm taimenenpulikka. Ei siis mitään jättiläisiä, mutta kevyillä pintaperhovälineillä oikein mukava vastus. Ja mikä tärkeintä: OIKEIN KALASTETTU!

Jatkoperällisen cdc-vesiperhosen kelpuuttanut nätti tunturitaimen.

Kalan saatuani ei kiinnostanut jatkaa kalastusta, joten pötköttelin pitkän tovin rannalla auringosta nauttien. Jossain vaiheessa Miikka ja Päty seurasivat samaisen niemenkärkeen, ja pidimme lounastauon. Kalastelimme vielä laiskahkosti järveä niemenkärjessä tuulenkin jo alettua kohottamaan kierroksiaan. Jotain kalatapahtumiakin tuli, mutta pienehköiltä vaikuttivat aktiiviset kalat. Ehkä kirkas aurinkoinen iltapäivä ei ollut otollisin hetki parempien kalojen saamiseen, vaikka muuten olosuhde hetken olikin hieno (ainakin kalastajille). 

Ei ihan tavanomainen olosuhde tuntureilla...

Miikka linkoaa lippaa kohti ääretöntä... ja sen yli.

Leiriin palattuamme päätimme vielä lähteä kokeilemaan järveä, josta olimme perjantaina saaneet hyviä kaloja. Tilanne oli nimittäin se, että jos emme olisi nyt käyneet kyseisellä järvellä uudestaan, ei uutta mahdollisuutta olisi tullut, koska aikeissa oli siirtää leiriä seuraavana päivänä. Vaikka leirissä vähän laiskotti, en halunnut jättää mitään jossittelun varaan, joten ei muuta kuin töppöstä toisen eteen! Tämä nopea pisto ei enää kalatapahtumia tuonut, ja sääkin oli jo varsin tuulinen ja kylmä.

Kalastusvuorokausi 5 - 17.7.2023

Tulevien päivien sääennuste näytti sellaiselta, että päätimme siirtää leiriä jo lähemmäs autoa. Seuraava ilta/yö oli ennusteiden valossa vielä tyyni, joten nyt tehtävällä leirinsiirrolla saisimme vielä yhden hyvän kalastusyön uusissa maisemissa. Seuraaville päiville oli sen sijaan luvattu runsasta vesisadetta ja ukkosia. Herättyämme laitoimme leirin kasaan ja siirryimme parin tunnin siirtymän verran kohti pohjoista. Suunnittelemassamme leiripaikassa oli yllättäen teltta, joten teimme nopeat suunnitelmien muutokset, ja valitsimme leiripaikaksi toisen lähistöllä sijainneen järven / kannaksen, jonka lähellä oli parikin potentiaalista järveä. 

Sääennusteet eivät pettäneet tälläkään kertaa, ja uuden leiripaikan viereiset järvet alkoivat tyyntyä illasta. Itse olin laiska, enkä jaksanut heti kasata settejäni, joten lähdin kameran kanssa katselemaan kun Päty jo aloitteli kalastusta. Tyynien kaistaleiden kasvaessa alkoi satunnaisia pintakäyntejäkin näkyä, ja Päty pääsi pitelemään useampaa pintaperhokalaa kohtuullisen lyhyessä ajassa. Tiputusprosentti oli kuitenkin korkea. Yksi ihan nätti rautu kuitenkin tuli haaviinkin saakka, joten vapoja ei tarvinnut katkoa, vaikka kaikki kalat eivät haavin asti tulleetkaan. Tovin touhua katseltuani, lähdin kiireellä kasaamaan omaa pintaperhosettiäni. Jos vuosien varrella olen jotain näistä reissuista oppinut, on se se, että mahdollisuuksiin on tartuttava nopeasti, muuten ne menevät ohi. Säätilat vaihtuvat tunturissa älyttömän nopeasti, ja kalojen ruokailuhetket voivat loppua kuin vivusta kääntämällä silmänräpäyksessä.

Aloitin kalastuksen samalta järveltä, jossa Päty oli jo hyvän tovin heitellyt. Sain yhden pienehkön taimenen, jonka jälkeen pintominen rauhoittui. Nostin itse kytkintä tässä vaiheessa, ja lähdin viereiselle ylemmälle järvelle etsimään pinta-aktiivisia kaloja. Kävelin hyvän tovin rantapenkalla katsellen hiljalleen laajenevaa tyyntä kaistaletta, jossa pintoi kaloja harvakseltaan. Huomasin pari kalaa, joiden ruokailureitit kulkivat rannansuuntaisesti syvän ja matalan rajan tuntumassa. Menin asemiin hyvissä ajoin ennen kalojen saapumista kohdalleni, ja heitin cdc/peura vesiperhosen tarjolle syvän ja matalan rajalle. Pintominen oli hyvin satunnaista, joka johti siihen, että pälyilin jatkuvasti ympärilleni, näin missaten kaksi ensimmäistä pinturiin nousua. Lopulta sain kuparisen rikki ~35 cm raudulla. Hieman etäämmällä Miikka oli saanut virvelillä jo pari rautua, joista pienempi reilut 30 cm kala otti sen verran kipeää uistimen koukuista, että se päätyi ruokakalaksi. Miikan lähtiessä viemään ruokakalaa kylmään, ja pysähtyessä kohdalleni jutustelemaan, huomasin reilun viiden metrin päässä itsestäni hyvännäköisen tuikin. Käänsin välittömästi sopivasti "sisällä olleen" perhon noin vavanmittaisella siimalla tuikin eteen. ~40 cm nätti rautu hyväksyi tarjouksen ja päätyi lopulta myös haaviin saakka.  

Matalan riutan päällä syömiseen keskittynyt rautu ei välittänyt läsnäolostani, ja kelpuutti perhon reilun vavanmitan päässä minusta.

Miikan jatkaessa matkaansa takaisin leiriin, siirryin itse eteen päin kohti järven päätyä, jossa näkyi nyt useita aktiivisesti pintovia kaloja. Vaihdoin vettyneen ja kalojen retuuttaman cdc/peura vesiperhosen tilalle jatkoperällisen hieman isomman PP-caddiksen. Inspiraatiota perhovalintaan antoi ilmassa ja vedenpinnalla räpistelleet hieman suuremmat vaaleanruskeat vesiperhoset. Hetken heiteltyäni tarjoukseni jälleen kelpasi kalalle. Nyt siiman päässä tuntui hieman reilummin painetta, ja kalalla oli myös kovat menohalut. Otin väsytyksen melko varovaisesti, koska käytössä oli ohuet piuhat (0.14) ja liian tiukalla pitäminen sai kalat herkästi pintaan pyörimään ja hyppimään. Kala otti muutaman pitkän spurtin, joiden aikana taidettiin käydä aika lähellä pohjasiimojakin. Siimaa ulos vedettyään kala lähti tulemaan vauhdilla suoraan kohti, jonka johdosta ranta oli täynnä käsiä ja jalkoja, jotta sain siiman pidettyä kireällä. Tämä toistui pariin otteeseen, ennen kuin pakotin kalan haaviin. Haavissa köllötti upean värinen hyvänkokoinen rautu, joka oli myös kunnioitettavan paksuniskainen junttura. JES!!

Illan viimeisten hitaiden (vai meniköhän kuitenkin quickstepin puolelle) tanssipari.

Vauhdilla takaisin tunturijärven syvyyksiin!

Tässä vaiheessa Pätykin oli saapunut pelipaikoille. Alempi järvi oli hiljentynyt täysin lupaavan alun jälkeen. Itsellä oli vatsa täynnä, joten jäin rannalle kameran kanssa kyttäämään josko Päty onnistuisi vielä järjestämään jotain kuvattavaa. Ja onnistuihan se lopulta, jälleen pintaperhoraudun merkeissä.

Odottavan aika on pitkä...

Nyt!

Pysy kiinni, pysy kiinni...

Vielä hetki...

JES!

Tässä vaiheessa kalat lähtivät hiljalleen yöpuulle, ja kohta peilityynen järven pintaa rikkoi vain kuoriutuvat hyönteiset ja pohjasta nousevat ilmakuplat, jotka oman teoriani mukaan liittyvät jotenkin pohjasta pintaa kohti nouseviin hyönteisiin. Tässä kohtaa peliliike leirin siirrosta tuntui varsin onnistuneelta peliliikkeeltä. Ilta tarjosi unohtumattomia kokemuksia mykistävän kauniissa tunturiympäristössä. Miikan ottama ruokakala takasi myös maukkaan proteiinilisän aamupalalle näkkileivän kyytipojaksi! Itse laitoin illan päätteeksi kalastusvälineet jo kasaan sen merkiksi, että tämän reissun heitot oli heitetty. Seuraava päivä ei toisi enää mitään saavutettavaa, mielekkään kalastuksen standardien noustua reissun aikana sitä mukaan, mitä laadukkaampaa perhokalastusta ilta toisensa jälkeen oli päässyt kokemaan.

Uusi päivä on jo alkamassa. Ilta oli niin onnistunut, että Pätyn kanssa pakkasimme kalastusvälineet jo rinkkoihin, ja fokus siirtyi tulevan kahden päivän jalkamarssiin, ja seuraavan päivän ukkosmyrskystä hengissä selviämiseen.

Vuorokaudet 6 ja 7 - 18.7 - 19.7.2023

Tiistaipäivälle oli luvattu rajuja ukkoskuuroja, mutta tällä kertaa ne menivät ohi hyvän matkan päässä. Itse en enää tiistaina kalastanut, ja päivä menikin teltassa sateelta suojassa torkkuen. Miikka kävi vielä viereisessä järvessä pari heittoa heittämässä, eikä tainnut täysin saaliitta tuollakaan pistolla jäädä. Siirsimme tiistain ja keskiviikon välisenä yönä leirimme jälleen lähemmäs autoa, jotta pääsisimme keskiviikkona ihmisten aikoihin takaisin autolle. Viimeinen leirinsiirto menikin sitten kaatosateessa, joten viimeinen yö teltassa meni suihkunraikkaana! Keskiviikkona vedettiin pikamarssi autolle ennätysajassa! 

Yhteenveto

Kalastuksellisesti kesän 2023 kalastusvaellus oli onnistunut. Etenkin perhoon puri kala hyvin, ja kalamäärällisesti reissu oli onnistunein Norjan tuntureille tehdyistä reissuista. Ruokakaloja otimme varsin harkiten, ja ruokakaloiksi kelpuutimme lähinnä pieniä 30-40cm kaloja, joiden populaatiot ovat vahvat näissä vesissä. Meidän reissuilla ruokasuunnitelma ei perustu kalaravinnon varaan, vaan ruokia kannetaan siten, että ~5 pv pystyisi erämaassa viettämään ilman yhtäkään ruokakalaa. Ruokakaloilla voidaan reissun pituutta sitten hieman säädellä 6-7 päivään. Vierastan itse ajatusta, että vaellukselle lähdetään kalansyöntileirille, ja kaikki saatavat kalat pamputetaan hengiltä.

Säät reissun aikana olivat varsin hyvät. Säistä voi toki aina valittaa, mutta kokonaisuudessaan täytyy olla tosi tyytyväinen siihen, että 4/6 kalastusvuorokausista sää tyyntyi jossain vaiheessa vuorokautta siten, että päästiin kalastamaan pintaperhoilla. Koskaan aiemmin ei näin montaa tyyntä hetkeä ole reissulle osunut. Järvien vedenlämmöt pyörivät hieman järven sijainnista ja koosta/syvyydestä riippuen n. 12C - 18C. Joku viisas on joskus sanonut, että rautu lopettaa syömisen kun vedenlämpö nousee yli 14 asteen... Tiedä häntä, mutta tälläkin reissulla raudut tulivat juuri niistä hieman viileämmältä tuntuvista lutakoista, kun taas lämpimämmistä tuli vain taimenta. 

Kalastin itse pintaperholla 0.14 mm perukekärjellä, ja noin 4.5m - 5m perukkeen kokonaispituudella (12ft valmisperuke, jonka päässä tippet-ring ja noin 1m 0.14 fluoroa). Missään vaiheessa reissua ei tullut tunnetta, että kalat olisivat säikkyneet perhosiimaa tai perukepaksuutta. Uskon että hieman ylipitkä peruke antoi pintaperhokalastuksessa paljon anteeksi sitä, että vasemmalla kädellä heitellessäni presentaatio ei aina ollut ihan yhtä pehmeää, kuin se olisi ollut luonnolliselta puolelta heittäessä. Pinnan alta kalastaessa käytin 0.18 mm fluorokärkeä. 

Hyönteisistä ylivoimaisesti eniten näkyi pieniä tummahkoja vesiperhosia. Niitä esiintyi käytännössä kaikilla järvillä koko viikon ajan. Pintaperhokalastuksen kannalta perhovalinnat oli helppo tehdä niiden pohjalta. 

Perhoista parhaiten toimi tutut perhot: Pinkki boobi, kuulapäiset pikkutinselit, oranssi katka sekä pintaperhoista erilaiset cdc-häkilöidyt vesiperhosjäljitelmät. Pintaperhojen osalta tuntui, että perinteisesti häkilöidyt perhot jäivät rumasti cdc-perhojen jalkoihin, mutta näissä on toki aina syytä muistaa myös sattumanvaraisuus, sekä totuus "Sillä saa millä pyytää, ja mihin itse luottaa". 

Reissua varten ostamani Vision Koski Guiding kahluuhousut toimivat hyvin, ja piti jopa veden ulkopuolella! Kuten johdannossa kerroin, jätin 200g painavat henkselit housuista pois, ja käytin niitä vyön kanssa. Mitään ongelmia ei tästä tullut, ja housut pysyivät hyvän menossa mukana pelkällä vyöllä. Vyötärömalliset housut olivat myös hyvät siirtymillä, aiheuttaen vähemmän hikoilua, kuin täysipitkät kahluuhousut. 

Tällaisia vesiperhosia esiintyi paljon. Kokonaispituus ilman tuntosarvia n. 1.5 cm, sopiva koukkukoko n. #14. (Kuva arkistosta)

Hyvin kaloille kelvannut oranssi katka, mallia tosi simppeli ja nopea sidottava. Koukkuna tässä Hanak H310 BL #12, ja eniten tapahtumia antaneet yksilöt sidottu Harelinen "Hare'E Ice Dub" dubbingista värissä "oranssi (ruoste)". 

Pintaperhoista yksi parhaiten toimineista.