Huuhtajankoskella korrikalassa 2023

Maalis- huhtikuulle ajoitetusta korrikalastusreissusta on muodostunut jo jonkinlainen vuotuinen kaudenaloitustraditio. Viime kevään tapaan kohteeksi valikoitui Huuhtajankoski, jonka suurin etu on kohtuuhintainen "koko kosken lupa" majoituksineen. Tälle vuodelle saimme porukkaan uuden jäsenen, kun työkaverini Antti näytti vihreää valoa olemattoman ylipuhumisen jälkeen. Muilta osin kokoonpano oli sitten sama kuin viime vuonnakin, eli allekirjoittanut ja Päty. Ajankohdaksi valittiin maalis- huhtikuun vaihde, joka periaatteessa on kohtuullisen turvallinen valinta, ottaen huomioon korrikalastuksen arvaamattomuuden... Joku viisas on joskus sanonut, että korrireissu onnistuu kerran kolmessa vuodessa. Pari edeltävää vuotta ovat olleet "ei niin loistokkaita", vuoden 2020 keväälle osuneen huippureissun jälkeen. Tilastojen valossa nyt oli siis aika onnistua! 

Ilmatieteenlaitos ei ollut ilmeisesti kuullut kolmen vuoden syklistä, koska sääennusteet ennen reissua lupasivat hyytävää reissua! Emme kuitenkaan antaneet kurjien sääennusteiden lannistaa tunnelmaa... Reissuun kun oli kiva lähteä hyvällä porukalla, vaikka heittoakaan ei olisi päässyt heittämään. Lähtöpäivän lähestyessä sääennusteetkin alkoi korjaantua oikeaan suuntaan, eli lumimyrskyt peruuntui, ja tilalle tuli aurinkoa, joskin tosi kylmää säätä. 

Torstai 30.3.2023 - Sovimme kokoontumispaikaksi Lahden, josta lähdettiin työntämään Savoa kohti n. klo 9 aamulla. Kalastusluvat alkoivat klo 14, joten siirtymään oli varattu sopivan leppoisa aikataulu, jotta ehdittäisiin hyvin myös syömään ja kauppaan ennen kohteeseen saapumista. Perillä Taimen Kiepillä olimme lopulta klo 13:30 tienoilla.

Kamat kasattuamme ensimmäinen homma oli veneiden siirtely, molempien käyttökuntoisten veneiden ollessa Taimen kiepin laiturin vieressä. Edellisestä vuodesta oppineena meillä oli selvä visio siitä, että välisuvantoon on saatava vene, joten ei auttanut kun alkaa ähertää. Kalastuksen aloitimme välisuvannosta, jota lähtökohtaisesti pidimme potentiaalisimpana paikkana. Ilma oli reilusti pakkasen puolella, eikä korreista ollut tietoakaan. Vallitsevien olosuhteiden johdosta aloitimme Pätyn kanssa indikaattoriseteillä, kun taas Antti valitsi käyttöön nymfisetin "pitkällä perukkeella". Kauaa ei päävirran saumaa ehditty kammata, kun Antilla oli ensimmäinen kala kiinni... Nätti harjus kävi nopeasti haavissa, samalla nostattaen odotukset ihan uudelle tasolle. Täältähän voi saada kalaa! Antin vapa taipui tasaista tahtia kun toimiva tekniikka löytyi. Pätyn kanssa sen sijaan oltiin hieman ongelmissa indikaattorisettien kanssa, kalojen ollessa pyörteisen päävirran alla. Tapahtumia saadaakseen piti perhot saada pohjan lähelle, joka tarkoitti sitä, että uittojen piti olla riittävän pitkiä. Paljon helpommin sanottu kuin tehty, virranpyörteiden riepotellessa perhosiimaa pussille... Suoraan ylävirtaan heittäminenkään ei oikein onnistunut, koska veneellä täytyi pysytellä tyvenen puolella. Tähän kun lisäsi vielä jatkuvan vaparenkaiden jäätymisen, alkoi taas kirosanojen lomassa muistaa kuinka rentouttavaa perhokalastus onkaan! 

Vapoja ja keloja ei ole koskaan liikaa... 😀

Tovin totuttelun jälkeen aloin päästä juonenpäästä kiinni, ja löysin sellaiset uittolinjat, jolla sai riittävän pitkät uitot aikaiseksi. Tuloksena nätti pulska Huuhtajankosken harjus. Ottiperhona toimi kaikkien sumarijäljitelmien kantaisä, pinkki larva. Kalan saatuani tarjouduin soutumieheksi. Pätyllä oli vielä kala saamatta, joten siitä lähdettiin, että kaikki saavat apinan selästä heti ensimmäisenä päivänä. Antti rei'itti kaloja tasaista tahtia, ja lopulta Pätylle lyötiin Antin nymfisetti käteen, jotta päästäisi joskus pois hyiseltä joelta! Kauaa ei mennyt, kun Pätykin sai kuparisen rikki jälleen nätillä harjuksella. Tässä olikin hyvä hetki soudella rantaan, ja pienen tuumaustauon jälkeen lähteä tutustumaan Huuhtajankosken muihin potentiaalisiin paikkoihin.

Huuhtajankoski kätkee hyväkuntoisia harjuksia...

Päätimme lähteä katsomaan kalastusalueen ylärajaa, jota kävin edellisenä vuonna jo vähän sillä silmällä katselemassa. Itse päätin lopettaa huipulla, joten en ottanut enää vapoja mukaan. Kalastusalueen yläosa näytti hyvältä sumarikalastusta silmällä pitäen. Yläosan miedompi virta näytti myös siltä, että sinne voisi uskaltaa lähteä sompailemaan seuraavana päivänä kelluntarenkaalla. Tällä tutustumiskäynnillä kävimme lähinnä selvittämässä missä kalastusalueen raja kulkee. Tokihan Antti kaivoi yläosaltakin pari kalaa vielä näytille. 😁 Kävimme vielä pikaisesti loppuliu'ussa / koskilammessa soutelemassa, mutta vatsat olivat kaikilla sen verran täynnä, ettei juurikaan jaksettu enää kalastella. Seuraavalle päivälle oli pedattu hyvät lähtökohdat, ja hyvältä näytti sääennusteetkin lämpötilaa lukuunottamatta!

Torstai-illan auringonlasku oli värikäs.

Perjantai 31.3.2023 - Heräsimme hyvissä ajoin klo 7:30 tienoilla aamupalan tekoon. Yö oli ollut kylmä, ja lämpötila oli vielä aamullakin kymmenen pakkasasteen tuntumassa. Päivän sääksi oli kuitenkin luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta, joten odotusarvo oli, että aurinko kyllä tulee ilman päivän aikana lämmittämään. Toiveissa meillä oli toki se, että aurinko lämmittäisi niin paljon, että se saisi jonkinlaisen kuoriutumisen aikaiseksi. 

Itse olin valinnut päivän taktiikaksi lupa-alueen yläosan kalastuksen kelluntarenkaalla. Päty ja Antti lähtivät veneellä välisuvannolle. Pari kävelykertaa täytyi tehdä, että sain kaiken kelluntarenkailun vaatiman romun kannettua pelipaikoille, joten vesille pääsin aluksellani n. 10:30. Jätin pintaperhovavan vielä rannalle, ja käteen valikoitui indikaattorisetti parilla nymfillä/larvalla.  Niska-alueen virta oli yllättävän voimakas, ja renkaalla liikkuessa sai ihan oikeasti tehdä töitä ylävirtaan edetäkseen. Tovin harjoittelun jälkeen totesin toimivaksi tekniikaksi sopiville pelipaikoille rimpuilun, ja vedenalaisten kivien päälle ankkuroitumisen, josta pystyi tukevasta asennosta heittämään kasvot ylävirtaa kohti. Kauaa ei ensimmäiseen kalaan mennyt... eikä toiseen... eikä kolmanteen. Päätyperhona ollut pinkkilarva tuntui kelpaavan hienosti tuhdeille purje-eville. Koska pinkki larva toimi liian hyvin, päätin vaihtaa tilalle kuulapäisen korrinymfin... oltiinhan nyt korrikalassa! Perhonvaihdolla ei ollut vaikutusta kalantuloon, kunhan perhon sai pohjan lähelle. Parin tukevan tärpin ja yhden haavitun kalan jälkeen ei auttanut kun lopettaa kalastus, ja siirtyä takaisin lähtörantaan miettimään tehottomampia kalastusmuotoja. 😁 Pinturivapa siis käteen ja rimaa vähän korkeammalle! 

Pinkkiin larvaan ihastunut harjus tunnusti oikeaa väriä! 😉

Huuhtajan harjusten kunto ja keskikoko oli mahtava!

Hetken istuskelun ja ihmettelyn jälkeen lähdin kokeilemaan josko kalat saisi nousemaan myös pintaperhoon, vaikka pintaelämää ei ollut näkynytkään. Paikalla kuitenkin oli selvästi kaloja, joten päätin kokeilla saisinko ahkeralla pintaperhon huiskimisella kalat vakuutettua, että tässä olisi nyt jonkinlainen hätsi käynnissä. 😁 Täytyy myöntää, ettei odotusarvot onnistumisesta olleet kovin korkealla, mutta niin vain kaloja alkoi nousta pintaperhoonkin jo parin heiton jälkeen. Hätäilin perhon kalan suusta pariin otteeseen, ennen kuin kolmannella yrittämällä onnistuin vastaiskun ajoituksessa. Seuraava yllätys tulikin siinä kohtaa, kun kala oli haavimisetäisyydellä ja paljastui ihan nätiksi taimeneksi. Päty ja Antti olivat hetkeä aiemmin tulleet paikalle välisuvannolta, josta he olivat myös saaneet muutamia kaloja.

Nätti pinturiin noussut punapilkkuinen taimenenpulikka.

Päty sai kohtuullisen nopealla tahdilla pari nättiä harjusta pinturilla. Anttikaan ei jäänyt ilman pinturikalaa, joten nyt tilanne oli se, että inhorealistisin ennakko-odotuksin matkaan lähteneiden kalaukkojen kaikki mahdolliset odotukset olivat täyttyneet ja ylittyneet. Kalastus muuttui tässä kohtaa aika laiskaksi, ja nautiskelimmekin hyvän tovin vain hienosta kevätsäästä penkalla kahvia hörppien, ja silloin tällöin heitellen. 

Kevätaurinko hellii ja tunnelma on seesteinen!

Päätin vielä iltapäivästä lähteä kelluntarenkaalla liikkelle pinturivavan kanssa. Virrassa näkyi silloin tällöin yksittäisiä pintomisia, vaikka korreja näkyi vain auringon pehmentämillä rantapenkoilla. Heittelin asemapaikoiltani pitkähköjä heittoja yläviistoon cdc-korrilla. Kalat nousivat perhoon ahnaasti, mutta poikkivirtaan heitto aiheutta siiman pussille menoa, jonka takia vastaiskut myöhästyivät jatkuvasti. Hain paremmat asemat, josta pääsin heittämään jyrkemmin ylävirtaan, ja lyhensin heittoa paremman siimakontrollin toivossa. Pieni säätäminen auttoi, ja seuraava vastaisku johti lyhyeen köydenvetoon. Jälleen todella hienokuntoinen harjus! Nyt alkoi itsellä olla kiintiö täynnä, ja päätin lopettaa kalastuksen jälleen siten, että viimeinen heitto päätyy kalansaantiin. Lähtörantaan palatessani meinasi käydä vielä köpelösti, kun virtaa renkaalla ylittäessäni molemmat takareidet pamahtivat kramppiin! 😁 Sen verran oli onnea mukana, että olin juuri päässyt kovavirtaisesta pääuomasta yli, ja sain nilkutettua itseni rantaan ennen seuraavan kosken niskaimua!

Cdc korrin pettämä harjus

Auringon pehmentämillä rantapenkoilla köpötteli sekä aikuisia korreja, että nymfejä. Kunnon kuoriutumista ei kuitenkaan tullut, eikä taidettu vedenpinnalla nähdä yhtään korria.

Keskityin loppupäivän lähinnä valokuvien ottamiseen. Antti jaksoi kalastaa uskomattoman sinnikkäästi perhoja ja tekniikoita vaihdellen, ja samalla hyvänä valokuvauskohteena toimien! Kävipä siiman päässä ihan menestyksekkäästi jopa surffilauta. Alkuillasta kävimme vielä välisuvannolla veneen kanssa, ennen siirtymistä päivällisen tekoon ja saunanlämmitykseen.

Antin tyylinäyte

Päty uittelee dry-dropperia kelluntarenkaasta käsin.

Lauantai 1.4.2023 - Päty ja Antti kävi vielä kopaisemassa paikat lauantaiaamuna, eikä ilman tapahtumia taidettu lauantaiaamun pistostakaan selvitä. Mikäli reissu oli kalastuksellisesti menestyksekäs, ei kotimatka mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun Suonenjoentien routavaurio rikkoi meidän menopelistä oikean takajousen, jonka seurauksena matka katkesi melkolailla pahimpaan mahdolliseen paikkaan Kuopion ja Jyväskylän väliin. Pösö lähti hinurilla Kuopion suuntaan ja ukot useamman tunnin odottelun jälkeen taksilla kohti Jyväskylää. Tämä tarina ei ole tämän blogikirjoituksen kirjoitushetkellä vielä tullut päätökseen, vaan auto pitäisi vielä ensi viikolla saada takaisin korjaamolta Suonenjoelta, ja sijaisauto palautettua Jyväskylään. 😵

 

Reissun kalakuningas Antti ei malttanut olla kerskailematta mahtisaalillaan kotimatkalla, ja päätyi enemmistöpäätöksellä etsimään vaihtoehtoista kyytiä kotiin jossain Suonenjoen ja Pieksämäen välillä... 😂

Yhteenveto

Kalastuksellisesti tämänvuotinen reissu ylitti kaikki odotukset! Viime vuonna olimme Pätyn kanssa käyneet samoihin aikoihin Huuhtajalla heittämässä luvan ilman minkäänlaisia kalahavaintoja varsin talvisissa olosuhteissa. Edellinen reissu ja sääennusteet ennen reissua olivat laskeneet odotukset koko porukalla todella inhorealistisiksi. Toisaalta en ainakaan itse jaksanut edes kurjia sääennusteita murehtia, ja reissuun oli kiva lähteä säästä riippumatta.

Fasiliteetit Huuhtajankoskella ovat viimeisen päälle! Itse kaipaisin lisää tällaisia kohteita, joita pystyy kohtuullisen siedettävällä kustannuksella varaamaan oman porukan käyttöön. Nyt kun kalastuskin oli hyvää, niin juurikaan en valitettavaa keksi. Jos unohdetaan kotimatkan autofarssi, ainoa asia jolla reissu olisi voinut olla vieläkin parempi, olisi ollut hieman lämpimämpi ilma, ja sen seurauksena kunnon korrihätsit. 

Kolmen vuoden teoria ei taida olla ihan tuulesta temmattu juttu! 

Alla vielä oma sumariajan luottopinturi "cdc-korri".