Yläinen Toriseva 4.6.2022

Lauantaille 4.6 osui muista velvoitteista ja menoista vapaa viikonloppu, joten alettiin Pätyn kanssa suunnitella jonkinlaista kalareissua kalenteria täyttämään. Koska olimme liikkeellä myöhään (n. viikko ennen suunniteltua ajankohtaa), oli jo tiedossa että mitään kovin eksoottista ratkaisua tuohon väliin ei voi suunnitella. Ensin mietittiin, että otettaisiin Yläinen-Toriseva - Herraskoski yhteislupa, ja vietettäisi päivä järvellä, josta illaksi/yöksi suunnattaisiin Herraskoskelle. Herraskoski oli kuitenkin jo varattu, joten tämä suunnitelma ei ollut toteutettavissa. Lähellä on toki muitakin koskikohteita, mutta koska käytössä oli rajallinen määrä aikaa, ei siirtymiin yms. viitsisi tuhlata hyvää kalastus- ja rentoutumisaikaa. Lisäksi koskikohteet olivat tulvassa, minkä lisäksi myöhäisen kevään takia kahlaaminenkin olisi hieman kyseenalaista, vaikka monissa paikoissa kahluukielto onkin jo loppunut. Näillä lähtötiedoilla päätettiin keskittyä Yläinen Toriseva järveen/lampeen, ja ottaa vain rennosti ilman liiallista suorittamista ja kiirettä.

Saavuimme Virroille Yläinen Torisevan parkkipaikalla klo 16 maissa lauantaina. Tässä vaiheessa paikalla ei muita autoja ollut. Ennen lupien ostoa kävimme pikaisesti kallion päältä tutkailemassa josko järvellä näkyisi pintaelämää... ja näkyihän sitä satunnaisesti. Järven pohjoispää oli käytännössä tyyni, joten aloitimme kalastuksen sieltä. Ylempää kalliolta pystyi tähystelemään lähellä pintaa surffailleita kirjolohia, jotka satunnaisesti jotain söivät pintakalvosta. Itse aloitin kalastuksen pikkuperhoilla, koittaen tarjota kaloille buzzereita, pieniä nymfejä ja emergenttejä, Stillmaniac + luokkaa raskaampi Vision XO siima - setillä. Kovin oli nihkeää kiinnostus pikkuperhoihin, eikä etenkään pintureiden / emergenttien tarjoamisesta oikein tahtonut mitään tulla, koska takaheittotiloja ei perhojen kuivaamiseen ja kuivana tarjoamiseen oikein ollut tarjolla. Kun tiedossa oli, että kaloja paikalla pyörii, mutta perhot eivät kelpaa, vaihdoin käyttöön liitsisetin (päädyssä musta booby, keskellä musta liitsi, ylhäällä ruskea liitsi). Heti ensimmäisellä heitolla, ennen kuin perhoja vielä edes liikautin, kurvasi rantaa pitkin uinut kirjolohi perhojen luokse, ja kelpuutti mustan liitsin. Mitään ikimuistoista taistelua tästä ei tullut, ja vaikutti vahvasti siltä että kyseessä oli melko tuore istari (kesy siiman päässä ja todella huonokuntoinen pyrstö). Pohjoispäästä sain vielä hetken päästä toisen tärpin, jälleen paikallaan seisotettuun perholitkaan. Tämä tapahtuma jäi kuitenkin pelkäksi tärpiksi.

Reissun ensimmäisen kalan suostuttelua...

Päätin lähteä väljemmille vesille, kun pohjoispäässä alkoi olla ukkoa rivissä ihan riittämiin käytettävissä oleviin heittopaikkoihin nähden. Kävelin järven eteläpäähän matkalla olleilta laitureilta välillä heitellen. Eteläpäässä heti kalliolta laskeutuvien portaiden alapäässä päätin jäädä toviksi heittelemään laiturilta. Heittely oli hieman vaikeahkoa, koska tuuli painoi järven eteläpäähän pohjoisen suunnasta paikoittain jopa navakasti. Kolmen perhon litkan rullausheitot vasta- ja sivutuuleen eivät tahtoneet käytössä olleella intterisiimalla kovin kummoisesti luonnistua... Sen verran kuitenkin, että mahdollisuudet kalansaantiin oli... Olihan perhot sentään vedessä, ja rannansuuntaisia heittoja pystyi paiskomaan myös takurilla. Sain kohtuullisen lyhyessä ajassa kolme kirjolohta, joista kaksi kelpuutti mustan pinkkisilmäisen boobin ja yksi mustan liitsin. Tapahtumat tulivat kohtuullisen hitaaseen hand-twist uittoon. Kaikki saadut kalat vaikuttivat menohalujen ja ulkoisen habituksen perusteella kohtuullisen tuoreilta istareilta. Eli laiskahkoa venkoilua ja repaleisia pyrstöjä oli tarjolla... Laitoin Pätyllekin viestiä, että eteläpäässä tuntuu olevan enemmänkin kalaa, kun saatujen kalojen lisäksi pintakäyntejä näkyi säännöllisen epäsäännöllisesti aallokosta huolimatta. Itse heitin jälleen liitsisetin syrjään, ja yritin saada kalaa pikkuperhoilla. Kalastin hyvän tovin dry-dropper-rigillä, jossa ylimpänä killui parachute nelson caddis, jonka alla n. metrin väleillä kaksi buzzeria. No, rauhassa sai pikkuperhot olla täälläkin. Pätyn saavuttua paikalle oli meno muutenkin varsin rauhallista, eikä kaloista saatu satunnaisia pintakäyntejä lukuunottamatta juuri mitään havaintoja.

Pienehkö pyrstötön kirjolohi ei voinut vastustaa mustaa boobia.

Pätyn lähdettyä takaisin pohjoispäähän, siirryin itse eteläpään laavulle, nähtyäni vastarannalta käsin toistuvia pintakäyntejä heittoetäisyyden päässä laiturista. Paikalla kierteli useampi kala, jotka ajoittain kävivät pinnassa jopa kohtuullisen aktiivisesti. Kalat osoittivat, etteivät aio myydä nahkaansa halvalla. Itse otin pintovien kalojen heittämän haasteen vastaan, ja aloitin pitkän ja hetkittäin turhauttavan kissa-hiiri-leikin pinnassa ruokailleiden kalojen kanssa. Sain useamman kerran perhon ruokailulinjalle, mutta kalojen hyväksyntä oli tiukassa. Lopulta ohensin perukkeen 0.12 mm saakka, ja pidensin sen n. 4,5 m mittaiseksi. Useamman perhon ruletin lopputulemana vihdoin löysin perhon, jonka kala hyväksyi. Ensimmäisen vastaiskun hätäilin, ja nykäisin perhon kalan suusta. Hetken päästä toisella yrittämällä maltoin mieleni, ja sain kalan koukutettua. Tällä kalalla meno oli jo ihan erilaista, kuin aikaisemmin päivällä saaduilla, ja nyt sai taas olla kieli keskellä suuta ohuilla piuhoilla ja ohueen koukkuun sidotulla perholla väsytellessä. Haaviin päätyi tämäkin kala, ja kuten olin jo aikaisemmin päättänyt, seuraava kala päätyisi mukana olleeseen savustuspönttöön. Eräksi päätynyt kala oli todella paksu (täynnä mätiä), ja omasi varsin hienon ulkoisen habituksen. Tuore istari oli aika varmasti tämänkin kala, vaikka pyrstön omistikin, sillä usein pidempään järvessä uineet kyllä karistavat "turhat kilot" pois. Yhtä kaikki, hieno vastus sekä ennen että jälkeen perhon kelpuuttamisen. 👌

Savustuslaatikkoon päätynyt porsas, joka omasi hienon ulkoisen habituksen, sofistikoituneet ruokailutavat ja sisukkaan luonteen.

Itse lopetin kalastuksen tässä vaiheessa, ja soittelin Pätylle että tulisi takaisin eteläpäähän, jossa oli useampi pinnasta ruokaileva kala. Loppuillan keskityin kalan savustamiseen, ja aina yhtä ärsyttävään "hyvien neuvojen" huuteluun rannalta, Pätyn yrittäessä rikkoa kuparista... Päty oli aikaisemmin päivällä karkuuttanut yhden kalan pintaperhosta, ja myöhemmin illalla pitkän hiljaiselon jälkeen toinen tapahtuma tuli samalla kun puhuimme puhelimessa... Jokainen voi arvata tuliko kyseinen kala ylös. 😅Loppuilta ei kuitenkaan onnistumisia enää tuonut, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kaikki mahdollisuudet olivat olemassa, kalojen pintoessa toistuvasti heittoetäisyydellä laavurannasta.

Kesäyön kynnyksellä!

Kaikkinensa reissu oli varsin onnistunut ns. matalan kynnyksen reissu. Järvireissuilla on aina oma rauhansa, verrattuna ruuhkaisille korttikoskille suuntautuviin reissuihin. Mukavaa on myös se, että voi jättää suosiolla kahlurit kotiin, ja liikkua kevyesti vaelluskenkävarustuksessa. Kalastuksesta saa mukavan haasteellistakin, kun malttaa etsiä niitä mahdollisesti vähän pidempään järvessä uineita kaloja, jotka ovat oppineet hyödyntämään myös luonnonravintoa. Kalastuksen laatu on täysin itsestä kiinni... Aina ei tarvi olla hienoissa ja legendaarisissa paikoissa jättiläistaimenen perässä. Laadukas kalastus on sitä, että itse nauttii ja voi unohtaa arki- ja työmurheet. Seuraavan kerran uittelenkin sitten siimoja Hossassa reilun viikon päästä...

Pintaperho-onnistumiset tuonut perhomalli #16