Keväistä kelluntarenkailua kirjolohilammella

Kylmän huhtikuun johdosta kirjolohilampien vapautumista jääpeitteestä on saanut odottaa jopa täällä etelässä totuttua pidempään. Huhtikuussa ei järville ollut tänä vuonna vielä mitään asiaa, ainakaan perhokalastamaan. Sain kaverilta tilannetietoa, että suunnittelemani kohdejärvi oli vielä osittain jäähileen peitossa 30.4, joten aloin toukokuun alusta tutkailemaan mahdollisia kalastuspäiviä Forecan sääsovelluksesta. Toukokuun alkukin oli kohtuullisen kylmä, tuulinen ja sateinen, joten kauden avausreissun ajankohta venyi tänä vuonna 9.5.2022 saakka. Tein tätä kautta varten kalustotäydennyksiä "järvikalustoon" ostamalla #6 Vision Stillmaniacin #5 pinturikepin ja raskaammaan #7 stremerikepin väliin sillä logiikalla, että #6 vavalla pystyn heittelemään samoja siimoja, kuin kahdella muulla eniten järvillä käyttämälläni vavalla.

9.5.2022 - Saavuin kohdejärvelle klo 11 tienoilla, ja ensimmäisen tunnin käytin parkkipaikalla kamojen kasailuun, joten vesille pääsin klo 12 tienoilla. Lämpömittari näytti pintalämmöksi n. 7-8C. Kasasin mukaan uuden Stillmaniacin, johon viritin kellusiimat (Barrio GT90 #6) ja kolmen buzzerin kalastusperukkeen (0.185) sekä #7 setin interrisiimalla ja kahdella perholla (boobi + liitsi). Tarkoitus oli kalastaa pääasiassa kevyemmällä setillä, ja harjoille buzzerikalastuksen saloja, tällä kertaa ilman indikaattoria / bungia. 

Ensimmäiset pari tuntia eivät tapahtumia tuoneet, minkä takia kärsivällisyys hidastempoiseen buzzerikalastukseen alkoi olla kortilla. Heti jäiden lähtöjen jälkeen kalat tuppaavat olemaan hyvinkin pienillä alueilla ja yllättävän matalassa, minkä takia ilman tietoa kalojen olinpaikasta voi kalastus olla melkoista neulan heinäsuovasta etsimistä. Etsintään taas hidastempoinen staattinen buzzerien uitto ei paras tekniikka ollut, ja vaikka mieli teki pikkuperhoilla onkia, oli pakko lähteä etsimään kaloja liitsi-/boobisetillä. Olen itse todennut hyväksi etsintätavaksi "uistelun" kelluntarenkaan perässä siirtymiä tehdessä. Tällä tavoin saa syöttejä hinattua vaikka koko järven ympäri, ja siinä kohtaa kun vapa alkaa nii'ailla, löytyy paikalta usein enemmän kuin yksi kala. Tällä tekniikalla mentiin nytkin, ja ensimmäinen tömäytys tuli järven toisessa päädyssä, jonne polskiminen vastatuulessa oli kohtuullisen hapottava suoritus. 

Ensimmäinen tapahtuma jäi tärppiasteella, mutta nyt aloin kohtuullisen luottavaisin mielin heittelemään perhojani tyrkylle. Pitäydyin sinnikkäästi suunnitelmassani kalastaa pikkuperhoilla, vaikka muita kalahavaintoja ei vielä ollut, eikä vedenpinnalla tai pintakalvossa näkynyt tuikkeja saatika surffailevia kaloja (joita itseasiassa aika usein näkyy, kun malttaa olla paikallaan ja seurailla ympäristöä). Toiveikkuus alkoi jälleen kääntyä epätoivon puolelle, kun tapahtumia saatika kalahavaintoja ei vaan alkanut tulemaan. Veneellä liikkellä ollut kanssakalastaja oli saanut vähän matkan päästä muutaman tapahtuman pienehköltä alueelta, jonne tovin tyhjää heiteltyäni siirryin. Kartoitin kalojen sijantia liitsisetillä, ja paikan löydettyäni sain hyvin lyhyessä ajassa kaksi kalaa oranssilla liitsillä, joista jälkimmäinen oli sen verran pulskassa kunnossa ollut porsas, että päätin ottaa sen ruokakalaksi.

Pari tapahtumaa oli jälleen nostanut itseluottamusta siitä, että kalaa on, kunhan sen vain saa ottamaan. Siirryin jälleen kalastamaan buzzerisetilläni, jota välillä tuunasin laittamalla päätyperhoksi oranssia painottamatonta liitsiä tai pientä mustaa boobia, koska kalat olivat melko matalassa. Mikään temppu ei nyt kuitenkaan toiminut, ja kaloja ei pikkuperhot kiinnostaneet.... Turhauttavaa! Liitsisettiä uittelin lähinnä paikkoja vaihtaessani, enkä loppupäivän aikana saanut kumpakaan settiin enää tapahtumia, joskin vietin päivän hyvin suurilta osin pienelle alueelle keskittyen. Parkkipaikalla kamoja kasaillessani juttelin rannalta virvelillä heitelleen sällin kanssa, joka kertoi saaneensa tolkuttoman paljon tapahtumia muutaman tunnin aikana. Tämä ehkä alleviivasi ennestään sitä, että kalaa järvessä kyllä oli, mutta todennäköisesti ne murjottivat melko paikallaan parvissa, ja parven löytäminen olisi taas edellyttänyt aktiivista liikkumista ja kalastamista. No, tämä oli kyllä tiedossa jo taktiikkaa miettiessä, mutta tällä kertaa halu uuden vavan testaamiseen ja uuden tekniikan harjoitteluun vei voiton tehokkuudelta. 

Kotimatkalla mietin, että reissuista saa kyllä mielekkäämpiä, kun ei pakolla yritä saada kalaa tekniikalla, joka ei välttämättä sillä hetkellä toimi, vaan kalastaa kulloinkin toimivalla menetelmällä... Kaikille menetelmille kun tulee omat hetkensä, kun vaan jaksaa käydä ja kalastaa. Vaikka kalansaanti ei ole kaiken A ja O, niin kyllä itse ainakin haluan kalaan lähtiessäni tapahtumia saada... Ne kun tuppaavat usein kertomaan siitä, että tekee edes jotain oikein, ja uutta tekniikkaa opetellessa on vaikea arvioida oman tekemisen tasoa, mikäli tapahtumia ei tule (paitsi oletus, että "teen jotain väärin").

14.5.2022 - Päätin lähteä viettämään kotivelvoitteista vapaata lauantaita jälleen lampikalastuksen merkeissä. Parkkipaikalla olin tällä kertaa jo 8:30 aamulla, koska sääennusteet olivat luvanneet aamupäiväksi nättiä ja vähätuulista keliä. Vesillä olin hieman klo 9 jälkeen, ja tyynellä järvellä näkyi nyt pari pintakäyntiäkin. Vedenlämpö oli viikon aikana noussut 12-13 asteeseen ja järvenpinta oli nyt täynnä kuoriutuvia kaksisiipisiä. Edelliseen reissuun nähden ainoa "oleellinen" muutos oli se, että olin virittänyt myös liitsisettiin 3 perhoa (0.22mm fluorocarbon, perhojen väli n.1.2m ja perukkeen kokonaismitta noin 4-5m). Heti rannasta lähdettyäni näin "ohitseni" pinnassa surffailleen kirjolohen, joka oli hyvä enne siitä, että kalat voisivat olla myös pintaperhojen ja buzzereiden perään tänään. 

Lähdin liikkeelle taas tovin "uistellen", joka toikin nopeasti kaksi tapahtumaa. Ensimmäinen mustaan boobiin ja toinen ruskeaan liitsiin. Jäin toviksi heittelemään paikalle, jossa vapauttelin toisen kaloista, ja ei kauaakaan, kun jo kolman sateenkaarirautu kävi haavissa. Tämäkin kala tykästyi ruskeaan liitsiin. Kalastusaikaa oli tässä vaiheessa kulunut ehkä 15 minuuttia. Koska homma tuntui nyt vähän turhankin tehokkaalta, kaivoin jälleen buzzerisettini esille, ja yritin sitä mikä jäi edellisellä reissulla yritykseksi... Tapahtumien saaminen pikkuperhoilla!

Yksi aamupäivän kaloista

Kuppi kuumaa rantakäärmeen seurassa piristää kummasti!

Helppoa ei ollut nytkään, vaikka satunnaisia pintakalvossa kruisailevia kaloja näinkin... Vedenpinta oli  täynnä kaksisiipisten pupakuoria, joten nyt yhtälöstä ei puuttuneet kuin buzzereilla mässäilevät kalat. 1-2h sinnikkäästi buzzeri/nymfisettiä uittelin ilman tapahtumia, kunnes päätin pitää lounastauon. Lounaan jälkeen tein pienen lenkin kohtuullisen aktiivisesti kalastellen, mutta tapahtumia ei ensimmäiseen noin tuntiin osunut. Lenkin päätteeksi päädyin paikkaan, jonka tuntumasta olin aamun kolme kalaa saanut, ja jäin kohtuullisen luottavaisin mielin paikkaan heittelemään. Hetken heittelyn jälkeen sain seuraavan kalan, ja paria heittoa myöhemmin taas yhden... Kuten aamun tapahtumista jo saattoikin päätellä, tässä rannassa oli nyt kaloja! Molemmat nyt tulleet tapahtumat tulivat jälleen syvältä, ja hyvin hitaaseen hand-twist uittoon. Kumpikin kaloista kelpuutti ruskean liitsin. Tyypillisesti tähän paikkaan ei kaloja olla istutettu, mutta ehkä paikalle oli nyt ajautunut isompi parvi kalaa, tuulen/aallokon painaessa ravinteita yms. kyseiseen rantaan. 

Päivän mittaan haavissa kävi useampi kala näytillä...

Jatkoin kalastusta keskittyen siihen, että annan perhoille kunnon alku-upotuksen, ja pidän uiton mahdollisimman hitaana. Seuraavan parin tunnin aikana sain naarattua kohtuullisen pienellä alueella liikkuen useamman kalan ja tärpit päälle. Osuipa yhteen heittoon tuplatärppikin, josta haaviin kuitenkin lopulta päätyi vain toinen kaloista. Jossain vaiheessa iltapäivää myös veneillä liikkeellä olleiden virvelikalastajien vavat alkoivat niiailla aikaisempaa useammin, kun taas aikaisemmin toiminut syväuitto intterisiimoilla ei kaloja toviin antanut. Hetken päätä raavittuani, tein päätelmän, että kalat ovat nousseet lähemmäs pintaa, joka osaltaan selittäisi myös kelluvien vaappujen yllättävää tehonnousua. Vaikutti siltä, että päätelmäni osui oikeaan, koska uittoa nopeutettuani ja ilman "alku-upotusta" alkoi vapa taas niiailemaan. Tulipa nyt pintakalvossa nähtyäkin pari kalaa, jotka myös kelpuuttivat "sight fishing" tyyliin tarjotun liitsi/boobilitkan, mutta eivät kuitenkaan tulleet haaviin saakka. 

Olin saanut hyvissä ajoin jo iltapäivällä niin paljon tapahtumia, ja sopiva ruokakalakin oli kolkattu, että päätin rantautua aluksellani ja lopettaa kalastuksen jo klo 16 jälkeen. Kaikkiaan haavissa kävi päivän aikana 11 kirjolohta, joista 8 kelpuutti ruskean liitsin tai Cormorantin, 2 oranssin liitsin ja 1 mustan boobyn. Ruskea oli selkeästi toimivin väri, ja vaikka vaihtelin kolmen perhon litkassa värien paikkojakin päivän mittaan, tuntui kala lähes poikkeuksetta löytyvän ruskeasta perhosta. Tämä nyt ei sinänsä ollut suuri yllätys, koska kyseinen väri on ollut kyseisellä järvellä luottovärini jo vuosia. Erityisen hyvin ruskea on pelittänyt hetken jo järvessä olleille kaloille, siinä vaiheessa kun kaikki räikeimmät perhot eivät enää samalla tavalla kelpaa, kuin heti Volvosta nousun jälkeen. 

Mukava ja onnistunut pisto kaikkinensa! Ainoa asia mikä vähän jäi harmittamaan, oli se, ettei kalat tuntuneet olevan pikkuperhojen / hyönteisravinnon perään samalla tavalla, kuin syksyisin, jolloin pikkuperhoilla kalastaminen läheltä pintakalvoa on parhaimmillaan. 

Ruokakalaksi lähtenyt, oranssin liitsin kelpuuttanut hirveä rehusäkki (~2kg)! 😆