Korrikalastusta Huuhtajankoskella ja Läsäkoskella 2022

Kevät ja kesä lähestyy kovaa vauhtia, josta kielii myös perhokalastuskauden ensimmäiset kalastusreissut. Varasimme serkkuni Pätyn kanssa loppuvuodesta 2021 luvat Läsäkoskelle huhtikuun alkuun. Aikaisempaan ajankohtaan ja enemmän lupia oli toiveena, mutta niin se varauskalenteri huusi punaista jo heti ensinäkemältä, joten nyt vapaana olleeseen yhteen vuorokauteen oli tyytyminen. Marraskuun lopussa 2021 olisi Läsäkosken varauskalenterissa vielä ollut tilaa maaliskuun puolivälissä, mutta laskin todennäköisyyksiä siten, että huhtikuun alku olisi turvallisempi vaihtoehto, koska kesää kohti oltiin menossa. Vuoden alussa päätettiin täydentää jo varattua reissua, varaamalla ensimmäistä kertaa sumarikauden lupia myyvä Huuhtajankoski edeltäväksi päiväksi, jolloin saimme yhdistettyä taas kaksi eri kohdetta yhdeksi reissuksi.

Lauantai 2.4.2022

Päty saapui Tampereelta Lahteen jo perjantai-iltana, jotta päästäisi matkaan heti lauantaina aamusta. Luvat Huuhtajankoskella alkoivat klo 14, joten liikkeelle Lahdesta lähdimme hyvissä ajoin klo 8 jälkeen. Sää oli hieno ja aurinkoinen, mutta tosi kylmä, kuten oli ollut jo edeltävät puolitoista viikkoa. Kylmyys ja sääennusteet tuleville päiville ei varsinaisesti nostanut odotuksia suurista saaliista, mutta toivoa kuitenkin oli, koska nyt sentään päivisin saatettaisiin päästä hieman plussan puolelle. 

Matkalta soiteltiin vielä Huuhtajankosken kalastusta järjestävälle taholle, ja kyseltiin vähän ohjeita ja vinkkejä tulevaa kalastusvuorokautta varten. Puhelimitse saimmekin vähän ennakkokäsitystä ja tarkennuksia paikan sääntöihin, mahdollisiin tutkimisen arvoisiin kalapaikkoihin sekä sallittuihin/turvallisiin kahluualueisiin. 

Olimme hyvissä ajoin perillä Taimenkiepissä, jonne löysimme aika vaivattomasti. Huuhtajankosken nettisivujen selailu oli hieman nihkeää ainakin puhelimella, joten osa oleellisesta infosta oli hieman vaikeasti löydettävissä. Muun muassa Taimenkiepin tarkkaa sijaintia arvottiin hyvä tovi, mutta kyllähän sinnekin lopulta ohjeet Huuhtajankosken sivuilta löytyi. Jos joku sattuu saman asian kanssa painimaan, niin vinkataan nyt vaikka niin, että Taimenkieppi löytyy kalankasvattamon vierestä, ja pihaan ajetaan kasvattamon altaiden lävitse. Itse majoitus oli hulppean kokoinen etenkin kun olimme kaksistaan liikkeellä. Keittiöstä ja takaterassilta aukeaa suoraan näkymä Huuhtajankoskeen, joten maisemat ja puitteet olivat sen puoleen kaikin tavoin kunnossa. Lisäksi käytössä oli loppuliu'ussa ollut soutuvene sekä sisällä Taimenkiepissä säilytyksessä ollut Icross 1610. Icross:ille ei nyt käyttöä ollut, kun olimme kahdestaan, eikä uskallettu lähteä sillä urheilemaan. Äkkiseltään tulisi mieleen, että Icross olisi ollut hyvä lisä välisuvannolla sekä kalastusalueen ylärajalla kosken "murtuman" yläpuolella. 

Välisuvanto

Ilma oli pakkasen puolella aloittaessamme kalastusta klo 14 maissa. Myös tuuli oli paikoittain navakka. Ehkäpä juuri edellä mainitusta syystä korreja ei näkynyt rannoilla saatika vedessä. Päätimme aloittaa kalastuksen loppuliu'usta soutuveneestä käsin. Koska minkäänlaista pinta-aktiivisuutta (korreja saatika kaloja) ei näkynyt, aloitimme kalastuksen nymfeillä indikaattoreiden alla. Kampasimme loppuliukua ja jään reunoja aikamme, hiljalleen ylävirtaan edeten. Arviolta noin tunnin lirkkiminen ei kalahavaintoja tuonut, joten päätimme jalkautua, ja lähteä ylävirtaan tutustumaan muuhun kalastusalueeseen. Seuraavaksi pysähdyimme kalastamaan välisuvantoa, jossa saamiemme ohjeiden mukaan kahlaus oli sallittua voimalinjasta ylävirtaan. Kala- tai korrihavaintoja ei täälläkään tehty, ja kalastus oli edelleen erilaisten nymfien uittamista indikaattorin avulla päävirran tuntumassa sekä reunoilla. Ranta oli kohtuullisen syvä kahlausta silmällä pitäen ja takana olleet puut vaikeuttivat takureiden heittelyä päävirran reunoille. Kampasimme välisuvantoa kahteen mieheen kohtuullisen ahkerasti, parin heiton välein vaparenkaita sulatellen, mutta kalahavainnot jäivät saamatta. 

Välisuvannossa pääsi kahlaamaan hieman lähemmäs päävirran reunaa. Välisuvanto näytti varsin potentiaaliselta alueelta kevätkalastusta silmällä pitäen.

Kävelin kalastusalueen vielä ylös saakka ihan vain nähdäkseni minkälaista vettä yläosilla on tarjolla. Lupa-alueen yläosa näytti ihan kivalta pintaperhostelupaikalta, mutta olisi toki vaatinut 1. pintovia kaloja ja 2. kahlaamista tai jonkinlaista kellutinhärpäkettä, jolla rantapuskista olisi päässyt irti. Oletukseni oli, että kahlaaminen tuossa on kiellettyä, joten tyydyin eväiden syönnin ohessa tuijottelemaan niska-aluetta mahdollisten tuikkien toivossa rantakiveltä. 

Kalastuksen lopetettuamme hämärän jo alkaessa laskeutua, pistimme saunan tulille ja aloimme suunnitella seuraavan aamun kuvioita. 

 Sunnuntai 3.4.2021

Herätyskello pärähti sunnuntaiaamuna klo 07. Yö oli ollut melkoisen kylmä, ja pitkin iltaa ja yötä satoi myös uutta lunta. Aamullakin lämpömittari oli reilusti pakkasen puolella, mutta taivas oli kirkas ja aurinko paistoi nätisti. Liikkeelle lähdimme noin klo 9 aikoihin, suuntana soutuvene ja loppuliuku. Yhden päivän perusteella oltiin tultu siihen lopputulemaan, että loppuliuku + vene yhdistelmä olisi se todennäköisin oljenkorsi kalansaantiin. Aloitimme kalastuksen pitkältä loppuliu'usta. Päty kalasteli synkillä siimoilla ja liitseillä, itse jatkoin sinnikkäästi korrinymfien uittamista indikaattorin alla. Aurinko lämmitti sen verran kivasti, että veneestä kalastelu olikin varsin leppoisaa, vaikka kalahavaintoja emme saaneetkaan. Laitoimme kamat kasaan klo 11 tienoilla, ja lähdimme ajelemaan kohti Kangasniemeä.

Huuhtajankosken loppuliuku

Loppuliu'un kalastusta veneestä käsin

Lumi pöllyää sunnuntaiaamun kirpakassa pakkassäässä.

Yhteenveto ja mietteitä Huuhtajankoskesta

Vaikka kalat ja kalahavainnot jäivät saamatta, ei Huuhtajankosken pisto mikään varsinainen pettymys ollut. Sääennusteet olivat nimittäin laskeneet omat odotukset varsin realistiselle tasolle, ja korrikalastus nyt vaan on pirun sääriippuvaista. Lähinnä harmittamaan jäi se, että nyt Huuhtajankosken mahdollinen potentiaali korripaikkana jäi näkemättä, koska viimeisenä aamuna paria yksittäistä korria lukuun ottamatta hyönteiskuoriutumisia, ja sitä kautta kalojen aktivoitumista ei päästy todistamaan. 

Puitteet Huuhtajankoskella on kunnossa, ja voisin kuvitella että etenkin loppuliuku ja välisuvanto voisivat olla olosuhteiden osuessa kohdalleen varsin potentiaalisia korrikalastupaikkoja. Kalastuksellisesti Huuhtajankosken korrikalastus olisi houkuttelevampaa, mikäli sallitut kahluualueet olisivat selkeämmin tiedossa. Nyt jätettiin kahlaamatta kokonaan välisuvantoa ja loppuliu'un lietteistä rantaa lukuun ottamatta, joskin pintomisen puutteen takia ei tarpeita kahlaukselle ollutkaan. Kahluualueiden määrittäminen luonnollisesti edellyttäisi todella tarkkaa kutupesien ja poikaskivikoiden sijaintien tietämistä, joten on varsin ymmärrettävää että helpoin ja turvallisin ratkaisu on ns. pelata varman päälle. Jonkinlaiset heittolaiturit esim. välisuvannossa ja kalastusalueen yläosilla voisi parantaa korriajan kalastusta, ilman että kahlaamisen määrää tarvitsisi lisätä ollenkaan. Toinen varteenotettava vaihtoehto voisi olla esim. kelluntarenkaan tai aikaisemmin mainitun Icrossin rohkeampi hyödyntäminen.

Laitetaan loppuun vielä tyhjänpyytäjien vinkki Huuhtajankosken korrikalastukseen... Loppuliu'ussa olevan kalankasvattamon poistoputken pää kannattaa käydä tarkistamassa... Siellä on kuulopuheiden mukaan joskus joku kala viihtynyt.

Kohti Läsäkoskea

Lähdimme Huuhtajalta jo hyvissä ajoin ennen luvan loppumista, koska tavoite oli ehtiä Läsäkoskelle hyvissä ajoin ennen uuden luvan alkamista. Sääennusteet nimittäin näyttivät siltä, että sunnuntai-ilta voisi olla ainoa mahdollisuus mielekkääseen kalastukseen Läsäkoskella. Sää oli varsin nätti, mutta hieman liian kylmä ollakseen "täydellinen" kalastuksen kannalta. 

Lupien alettua suuntasimme Alakoskille Matin kerrottua että Villa Lohessa on porukka, joka todennäköisesti tulee keskittämään kalastuksensa keski/yläkoskille. Oltiin kyllä puhuttu Alakoskille menosta muutenkin, koska siellä saa yleensä olla aika rauhassa, ja ehkäpä kalatkaan ei em. syystä ole nähneet ihan niin montaa perhoa. 

Rantaan saavuttuamme näimme lyhyessä ajassa useita korreja sekä vedessä että rantapenkoilla. Korrien läsnäolosta huolimatta pinta-aktiivisuutta ei näkynyt, ja korrit saivat rauhassa valua kosken vietäväksi, ja rantakasvillisuuden sekaan turvaan. Koska pinta-aktiivisuutta ei ollut, aloitimme kalastuksen pinnan alta, tutuksi tulleella indikaattori + 2 nymfiä kokoonpanolla... Rauhassa sai indikaattori vedenpinnalla kellua. Auringon jo alkaessa laskea klo 18 jälkeen, kävi kahluulinjalla joku kala kaksi kertaa pinnassa. Perhot eivät tälle satunnaiselle pintojalle tällä kertaa kelvanneet, eikä aktiivisuus jatkunut lyhyen näyttäytymisen jälkeen... Ehkäpä saimme peloteltua kalan lähestymisyrityksillämme. Siirryimme tietä pitkin vielä ylä/keskikoskille katsomaan, josko sieltä löytäisimme aktiivisia kaloja. Kovin oli hiljaista sielläkin, minkä kanssakalastajatkin vahvistivat... Eipä ollut aktiivisuutta juurikaan näkynyt koko päivään. 

Mä hankikorri oon, pistän Ginkiä kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö Ouuuu.... Tuollainen värssy kun jää viikonlopun ajaksi päähän soimaan, alkaa reissun loppupuolella olla henkisesti jo aika lopussa.

 

Maanantai 3.4.2022

Korrikalastuksen yksi hienoimmista asioista on se, että yöt voi käyttää nukkumiseen! 8-9 tunnin yöunien jälkeen nousimme klo 7 tienoilla aamuaskareisiin. Lämpötila oli tukevasti pakkasen puolella, ja sääennuste uhkaili ilman pysyvän pakkasella puoleenpäivään saakka. Kylmästä ja nuhjuisesta säästä huolimatta lähdimme klo 9 tienoilla kohti alakoskia... Pommitimme noin tunnin verran pelipaikkoja erilaisilla upposyöteillä, mutta kalatapahtumia emme saaneet. Kylmä ilma oli hyydyttänyt korrien kuoriutumisenkin, eikä nyt tehty juurikaan korrihavaintojakaan. Loppupäiväksi siirryimme ylä/keskikoskille, jossa kohtuullisen sinnikkäästi jaksoimme yrittää kalansaantia lumipyryn keskellä. Aktiivisia kaloja ei näkynyt ensimmäistäkään, eivätkä kalat aktivoituneet, vaikka puolenpäivän maissa korria alkoi kuoriutua melko runsaastikin. Tuijottelin itse vedessä räpiköiviä korreja eteläväylän yläosilla, jossa parhaimmillaan lipui 6-8 korria nelimetrin alueella... Vaan kalat ne pitivät suunsa kiinni tällä kertaa. Koska illalle oli muutakin menoa, päätimme laittaa kamat kasaan jo pari tuntia ennen lupien loppumista. Pieni pelko oli, että tällä päätöksellä olisimme saaneet ennen näkemättömän pinta-aktiivisuuden aikaiseksi, mutta jälkikäteen kuulemieni raporttien mukaan, mitään raportoitavaa ei iltapäivä tuonut tullessaan. 😀

Tässä vaiheessa alkoi Pätylläkin jo usko hiipumaan...

Yhteenveto reissusta

390€/hlö kalastuslupiin, 650 km autolla ajoa ja kahteen mieheen n. 28h aktiivista kalastusta... Ei nykyn nykyä tällä kertaa! Sellaista on korrikalastus toisinaan... Itselleni on osunut onnistuneet korrireissut 2020 ja 2021, joten ansaitsin tämän kertaisen kalastuksellisesti vaisumman reissun. 😅 Tähän kun yhdistää tosi vaikean viime kesän, alkaa itselläni olemaan melkoinen kortto! Täytyy vaan jatkaa yrittämistä, ja pitää mielessä että jokainen onnistunut reissu VAATII myös epäonnistuneita reissuja. Ja jos aina saisi ennätyskaloja ja huikeita olosuhteita, tuntuisiko ne onnistumiset enää miltään?

Laitetaan loppuun pari kevään aikana sidottua sumaripinturia... Kalaa en ole näillä  sattuneesta syystä saanut, mutta aikaisemmilta vuosilta on kova luotto sumariperhoihin, jotka on sidottu samaisella perusidealla: Ilmava siipi, joka sidotaan pystyyn siten, että käytännössä se ei ideaalitilanteessa kastu perhon kelluessa hyvin käsitellyn rungon ja häkilän varassa. Vedenpinnalla lipuvat korrit kun tuppaavat usein räpiköimään, sen sijaan että ne makaisivat vedessä siivet lappeellaan takaruumiin päällä. 

CDC siipi ja laskuvarjohäkilä

Polypropyleenisiipi ja perinteinen häkilä alta leikattuna...