Syksyistä kellumista kirjolohijärvellä

Koskikalastuskauden loppuminen elokuun lopussa ei ole vielä itselleni perhokalastuskauden loppu. Syys-lokakuulle ajoittuu nimittäin yksi mielekkäimmistä perhokalastus-sesongeista, kirjolohen lampi-/järvikalastus. Kirren järvikalastus on vähän kuin kevään sumarireissut... Mielekäs kalastus on vahvasti sääriippuvaista, vaikka toki kalastaa voi säällä kuin säällä. Altistin itseni onnistumisille tänä vuonna järjestelemällä koko syyskuun vapaaksi työvelvoitteista. Em. järjestelyyn liittyi myös osaltaan muutto takaisin Päijät-Hämeeseen, 10 vuoden etelärannikon kierroksen jälkeen. Em. järjestely takasi sen, että pystyin käymään kalassa viikolla, ja vain silloin kun sääolosuhteet olivat itselleni mieluisat. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että järvikohteilla saisi olla rauhassa, jopa yksin, ja tuuli olisi alle 3m/s. Tälle syksylle hommasin myös uutta kalustoa, kun ostin huutokaupasta käyttämättömän Keeperin kelluntarenkaan. Kohentelin setin heikkoja kohtia hommaamalla Mareksen Avanti Superchannel räpylät "bungee-kiinnityksellä", sekä Prismasta uinti-/avantotossut. 

Tiistai 21.9.2021 - Ensimmäinen yllä mainitut sääkriteerit täyttävä sopiva ajankohta osui tiistaille 21.9.2021. Sääennusteet itseasiassa näyttivät siltä, että tulisin käymään kirrejahdissa myös seuraavana päivänä. Pelipaikoille pääsin noin. klo 12:30 tienoilla, ja vesillä olin kuta kuinkin klo 13. Sää oli ennusteiden mukaisesti lähes tyyni ja pilvipoutainen. Heti lähtörannassa havaitsin pintakäyntejä, ja "jouduin" heti muuttelemaan parkkipaikalla kasaamiani settejä, jotka inhorealistina olin varustanut erilaisilla pinnan alla kulkevilla pyytimillä. Saatuani varustettua #5 luokan vapani #14 foami murkku protolla, havaitsin kohtuullisen lähellä kelluntarengastani pintakalvossa partioivat kirren. Heitin nopeasti perhon viitisen metriä kalan menosuuntaan päin, josta seurasi vauhdikas otti, ja sitäkin vauhdikkaampi väsytys. Haaviin kellahti ~50cm "vanha istari", jotka on melkko helppo tunnistaa urheilullisesta ruumiinrakenteesta ja ehjistä evistä. Mahtava aloitus kalastuspäivälle! 

Foam-murkku on kelvannut nätissä kunnossa olevalle kirjolohelle... Kuvat taattua puhelinlaatua.

Ensimmäisen kalan saatuani potkuttelin pidemmälle rantoja seuraillen ja mahdollisia pintakäyntejä havainnoiden. Satunnaisia pintomisia havaitsinkin, mutta en mitään kovin säännöllistä. Pääsin kokeilemaan vielä toista heittoetäisyydellä pintonutta kalaa, joka hyväksyikin samaisen foam-murkun kun ensimmäinen kala. Tällä kertaa väsytys jäi muutaman potkun ja yhden hypyn mittaiseksi. Heittelin vielä tovin pinturia, olihan kyseinen pinturiproto antanut muutamalla heitolla kaksi kalatapahtumaa. Jossain vaiheessa vaihdoin toiseen vapaan, jossa intterisiiman päässä killui kaksi liitsiä (oranssi ja punaruskea). Kauaa ei heitellä tarvinnut kun ensimmäinen kala tukisti kohtuullisen nopeasti stripattuun uittoon... Kalan saatuani totesin, että tässä kohdassa on kaloja, ja päätin jatkaa järven kartoittamista. Tein siirtymät "uistellen", koska se on hyvä tapa löytää kaloja. Muutaman sadan potkuttelun aikana joku kävi perhoja nykimässä, mutta ei tarttunut. Potkutteluun tottumattomien jalkojen alkaessa hapottua, heittelin hetken aikaa saaden jälleen haavimiseen johtaneen tapahtuman ruskeaan liitsiin (ns. perus strippaus). Nyt saatu kala oli kohtuullisen pienikokoinen ja selvästi tuoreempaa istutuserää.

Koska kalaa tuntui olevan runsaasti ja pintomisiakin havaitsin tämän tästä, päätin kalastaa loppupäivän pikkuperhoilla siirtymiä lukuunottamatta. Pienoisena takaiskuna huomasin unohtaneeni kotiin buzzeri-rasian, jota olin edeltävinä viikkoina täytellyt. Nyt olisi ollut hyvät olosuhteet buzzer- ja nymfitekniikoiden treenamiseen... Koska buzzereita ei nyt ollut mukana, kalastelin loppuiltapäivän pääosin pinturilla sekä dry-dropper rigillä, jossa Parachute Nelson Caddiksen alla killui pari kevyehköä nymfiä. Päivän viimeinen kala ottikin läheltä lähtörantaa päätyperhona olleeseen 2.5mm kuulalla varustettuun "Lesly's nymfiin". Tämänkin kala oli selvästi samaista istutuserää, kuin edellinenkin, eli kohtuullisen pienikokoinen ja repale-eväinen. Päätin tässä vaiheessa pakata kamat ja lähteä kotiin, koska olin jo päättänyt tulla seuraavanakin päivänä pelipaikoille.

Keskiviikko 22.9.2021

Keskiviikon reissuun lähdettiin revanssihengessä monessakin mielessä. Ensinnäkin varusteiden sijaintia muuteltiin käytännöllisemmäksi. Tämä aiheutti edellisenä päivänä ongelmia ja turhautumista, kun kokemattomana kellujana en osannut pakata ns. tarpeellisia tavaroita "käden ulottuville". Nyt mukana oli myös buzzeri-rasia, ja päivän tarkoitus oli treenailla buzzer-tekniikoita maksimaalisen saaliin saannin kustannuksella. Suuntasin alueelle jossa oli edellisen päivän havaintojen perusteella hyvin kaloja. Totutusti taas "uistelin" booby + nymfi setillä menomatkan saaden kaksi tämän syksyn istutuserän kirjolohentumppia ruskealla pinkkisilmäisellä boobyllä. Järvi oli vielä tyynempi kuin edellisenä päivänä, pintakäyntejäkin näkyi enemmän. Päätin pitäytyä suunnitelmassani aloin kalastaa setillä jossa parachute nelson caddis toimi "bungina" kahden n. 0.5 - 1 m etäisyydellä toisistaan olevien buzzereiden päällä. Käytin tässä setissä kartioperukkeen päässä 0.14 fluorokarbon kalastusperuketta, pinturin killuessa kartioperukkeen ja fluoron välissä olevaan tippet ringiin sidotussa tapsissa. 

Heittelin settiä pintomisten suuntaan ja kalastin alkuun staattisesti liikuttelematta perhoja. Tovin paikallaan seisottamisen jälkeen aloin nyhräämään siimaa sisään todella hitaalla hand-twistillä. Ensimmäinen kala otti päätyperhona olleeseen mustaan #14 buzzeriin, ja paljastui suureksi yllätykseksi pieneksi siiaksi. Siikaa en ole aikaisemmin vielä perholla saanut. Jatkoin samalla tekniikalla kun tovin jälkeen todeeellla hitaaseen perhojen liikutteluun otti ensimmäinen kirjolohi. Tässä kohtaa tuntui että sain juonenpäästä kiinni ja vapa alkoi niiailemaan naurettavan tiuhaan tahtiin. Iltapäivän saldona oli neljä haaviin tullutta kalaa ja tolkuton määrä kalakontakteja. Ohuilla piuhoilla pelatessani sain tipitkin poikki kaikkiaan kolme kertaa vihaisissa alkurynnäköissä. Tapahtumia tuli kutakuinkin tasaisesti staattiseen ja hitaasti liikuteltuun uittoon. Lisäksi päivän aikana tuli n. kymmenen yläperhona olleeseen pinturiin ottia, joista en saanut YHTÄÄN tartutettua! Mysteeriksi jäi, oliko oma pata vaan jumissa, vai aiheuttiko pinturin alla killuneet buzzerit jotain poikkeavaa vastaiskuuni, minkä takia joko myöhästyin TAI vedin perhot aina kalojen suusta. Otin ruokakalaksi yhden ~50cm hienokuntoisen vanhan istarin, sekä yhden ~38cm uuden istutuserän tumpin. Lähdin kotiin hyvissä ajoin valoisan aikaan vatsan tultua täyteen tapahtumien täyteläisestä kalastus-sessiosta.

Paksu ja hienossa kunnossa ollut "tavoille oppinut" hyppykone lähti eräksi selvästi pienemmän "tuoreen istarin" kanssa.

Maanantai 27.9.2021

Edellisen viikon reissujen jälkeen olin jo laittamassa kalastusvälineitä talvisäilöön, mutta muutin mieleni katseltuani tulevien päivien sääennusteita. Maanantain ennuste lupasi nimittäin tyyntä ja aurinkoista aamusta iltaan, ja olihan minulla vielä viikko vapaata ennen työelämään paluuta. Tällaisia säitä ei vaan kannata jättää käyttämättä, jos suinkin on mahdollisuus reissuun lähteä.

Järvellä olin jälleen n. 10 maissa aamusta ja tarkoitus oli jatkaa edellisellä reissulla tehokkaaksi osoittautunutta buzzereilla kalastusta. Järvi oli ennusteiden mukaisesti lähen tyyni, ja kaloja pintoi siellä täällä. Sain buzzereilla jokusen tapahtuman, mutta kalat tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita pinnalla kelluneesta klinkistä, joka toimi kahden buzzerin päällä kalastavana indikaattorina. Kalatapahtumia tuli paljon heti alkuun, pääosin pinturiin, mutta väsytysten onnistumisprosentti oli surkea. Ensimmäisestä n. 10 tapahtumasta haaviin tuli vain yksi kala... Huonon kiinnipysymisen taustalla oli oma varovaisuus paineen antamisessa, saatuani paristakin eri tippisiimarullasta ottamani siimat erikoisen helposti poikki käsissä että kalojen kanssa... Selvästikin pari paljon käytettyä rullaa olivat päässeet "erääntymään", ja siiman kestävyys oli luokkaa metrilaku. Tästä syystä taas alitajuisesti en uskaltanut antaa kaloille riittävästi painetta, mikä johti korkeaan tiputusprosenttiin. Löysin taskuistani pari tippirullaa, jotka ohuemmasta halkaisijasta huolimatta olivat huomattavasti aloitus-siimoja vahvempia, ja hiljalleen sain "itseluottamukseni" takaisin.

Tässä vaiheessa myös vaihdoin kokonaan pintaperhoihin, kalojen olleen selvästi eniten pintaravinnon perään. Toinen vaihtoehto oli heittää buzzereita kelluvalla siimalla "washing line" tekniikalla, jossa kellusiiman ja päätyperhona olleen boobyn kannattelemana pari buzzeria/nymfiä olisi killunut kalojen ruokailusyvyydessä lähellä pintakalvoa. Päätin kuitenkin mennä nautiskellen, joten kalastin yhdellä pinturilla nyt aktiivisesti pinnasta ruokailevia kaloja... Liian usein ei nimittäin eteen osu tilannetta, että pääsee aktiivisesti pinnasta ruokailevia kaloja narraamaan peilityynellä järvellä. Aloitin kalastuksen edeltävällä viikolla pari kalaa antaneella foam-murkulla, joka kelpasikin muutamalla ensimmäisellä heitolla kahdelle hienolle ja ärhäkälle "vanhalle istarille". Homma tuntui jopa liian helpolta, ja mielessäni jo mietin että tätä ei kauaa jaksa, mikäli meno jatkuu samanlaisena. No, eihän se jatkunutkaan... Kuin sormia napsauttamalla joku väänsi vivusta, ja kalat muuttuivat todella tarkoiksi. Pintomisen määrä sen kun lisääntyi, mutta perhot eivät enää kelvanneet. Oletukseni oli, että jokin muuttuja hyönteiselämässä sai kalat keskittymään "jonkin tietyn" hyönteisen tai kehitysvaiheen syömiseen. Tässä vaiheessa aloitin itse perhoruletin, jolla pyrin löytämään toimivaa perhoa. Useampi perho antoi kalan tai kaksi, mutta mitään kaikille kaloille kelpaavaa vaihtoehtoa ei löytynyt... Kaloja antoi mm. #14 musta emergentti, #18 shuttlecock, #14 musta pinturi... Perukkeen kärjenkin ohensin 0.12 mm saakka, joka myös tuntui lisäävän tapahtumia, ja toi samalla lisäjännitystä riehakkaiden kirjolohien väsyttelyyn. Aika monta tärppiä tuli staattisen pidon sijasta liikuteltuun pinturiin. Muun muassa aikaisemmin mainitulla #18 shuttlecockilla kalastaessa, nyin vettyneen perhon ajoittain vauhdilla lähemmäs uutta heittoa varten... Hieman yllättäen perhon vauhdikas veto pinnan alla sai useamman kerran  "vanan peräänsä", pintakalvon läheisyydessä partioineiden kalojen ampaistessa liikkuvan perhon perään. 

Suurin osa pintovista kaloista partioi aivan järven penkoissa kiinni. Erityisesti rantaviivassa tuntui olevan ns. tuoreita istareita, kun taas hieman etäämmällä pintoneet kalat tuntuivat olevan suuremmalla prosenttiosuudella hieman isompia vanhoja istareita. Päivän viimeiseksi kalaksi jäi ~50cm vanha istari, joka kävi ensin pyörähtämättä mustan pinturin alla perhoa ottamatta, mutta pienen perhon väristyksen jälkeen ampaisi takaisin ja kelpuutti perhon. Heti otin jälkeen kala nykäisi miehekkään alkuspurtin, aina pohjasiimoille saakka. 0.12 mm piuhoilla en liiemmin kalan menohaluja alkuspurtissa lähtenyt hillitsemään, vaan aloitin painostuksen ensimmäisen spurtin loputtua. Kalan haaviin saatuani alkoi vatsa olla täynnä, ja yksi ~40cm ruokakalakin matkassa, joten päätin laittaa kamat kasaan ja potkutella takaisin lähtörantaan. Kaikkiaan haavissa kävi kymmenkunta pintaperhokalaa + päälle iso kasa karkuutuksia ja epäonnistuneita tartutuksia. 

Tämä reissu jäi omalta osaltani syksyn viimeiseksi reissuksi (ainakin toistaiseksi), eikä hankalaa kautta olisi juuri paremmin voinut lopettaa! Useamman tunnin kestänyt aktiivisesti pinnasta syövien kalojen narraaminen tyynessä ja aurinkoisessa syyssäässä menee omassa arvoasteikossa kohtuullisen korkealle. Syyskuun kolme järvireissua sai myös miettimään tulevaisuuden reissujen suunnittelua... Monesti kalareissut on buukattu viikkoja tai kuukausia etukäteen, jolloin reissussa ollaan olosuhteista riippumatta. Nyt odottelin optimaalisia olosuhteita, ja tein lähtöpäätökset pikaisella aikataululla. Palkinnoksi tästä "ketteryydestä" sain upeita kokemuksia, muistoja ja kaivattuja onnistumisia! 

Reissun viimeinen pinturikala