Loppukesän koskireissut

Arjeplogiin suuntautuneen reissun jälkeen kalenterissa oli vielä pari koskireissua kotimaan kohteisiin. Alunperin nämä kaksi lupaa Keski-Suomessa oli tarkoitus kalastaa kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta pintavesien liiallisen lämpenemisen takia siirtyivät luvat elokuun loppupuolelle. Lähtökohtaisesti en itse ole erityisen innoissani elokuun lopun kalastuksesta, päivän alkaessa olla jo melko lyhyt, ja kovan kalastuspaineen koskien kalojen saatua turpaansa koko kesän ajan. Yhtä kaikki, lupia ei kuitenkaan lähdetty perumaan, koska näillä reissuilla on muitakin tarkoituksia kuin kalansaanti. Kahden päivän reissuun lähdettiin serkkuni Pätyn kanssa.  

Kärnänkoski, Viitasaari 20.8.2021

Kärnänkoski oli meille entuudestaan vieras kohde. Yksi motivaattori näille reissuille olikin uusien paikkojen kartoittaminen, sekä parin peräkkäisen luvan haaliminen, kun kerran useamman sata kilometriä joutuu pelipaikoille matkustamaan. Kalastuksellisesti ei tästä pistosta jäänyt oikein muuta käteen, kuin edellä mainittu uuteen koskikohteeseen tutustuminen. Se mitä Kärnästä jäi itselleni päällimmäisenä mieleen, oli todella tumma vesi, joka yhdistettynä pilvisen päivän tekemään heijastukseen, teki kahlaamisesta todella vaikeaa. Kontakteja isompiin kaloihin ei saatu, vaikka vähän kaikenlaisia tekniikoita kahteen mieheen kokeiltiin, ja lähes kaikkia paikkoja käytiin kopaisemassa ylintä koskipätkää lukuunottamatta. Ainoa sydämentykytyksiä aiheuttanut tärppi tuli loppuliu'usta ilta- /yöhämärässä Pätyn uittamaan streameriin. Kala paljastui lopulta nätiksi säynäväksi, joten ehkä kuitenkin voi sanoa, ettei se ollut ihan sitä mitä toivottiin.

Karinkoski, Konnevesi 21.8.2021 

Seuraavaksi päiväksi suuntasimme Konneveden suunnalle, josta olimme varanneet 2/4 Karinkosken kalastusluvista. Kuten Kärnänkoski, oli Karinkoskikin meille entuudestaan tuntematon suuruus, kuten koko Konneveden koskireitti. Ennen luvan alkua ajelimme pällistelemään Siikakosken sillalle, jossa hämmästystä aiheutti veden kirkkaus. Kontrasti oli todella suuri, kun edellinen vuorokausi oltiin kalastettu mustavetisessä Kärnänkoskessa. 

Lupien alettua Karinkoskella Päty lähti kalastamaan kosken loppuosata ylöspäin, itseni jäätyä hieman ylemmän niskan tuntumaan. Puitteet Karinkoskella olivat kyllä hienot. En muista Suomessa kokeneeni yhtä kirkkaita vesiä kun pois luetaan reilusti pienemmät virtavedet. Karinkoski oli ainakin tällä virtaamalla kivasti kahlattavissa keskivirran reunalle saakka laavun puoleiselta rannalta. Vastaranta taasen oli erityisesti alaosaltaan syvempi ja hieman haastaavaa louhikkoa syvine monttuineen. Vastarannalla tosin kävimme kalastelemassa vasta iltahämärässä ja kovassa vesisateessa, jolloin kahlaaminen oli ihan näkyvyydestäkin johtuen vaikeaa. 

Kalastukselliset kohokohdat Karinkoskella ajoittuivat iltapäivään, kun sade taukosi ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien välistä. Harjukset pintoivat hetken aikaa varsin aktiivisesti pääuomassa, ja jokunen niitä saatiin haaviinkin asti näytille. Saatujen kalojen koko ei tosin ollut eirityisen suurta, suurimman saamani kalan ollessa hoikka reilu ~35 cm. Paria viikkoa aikaisemmin olin Kaldoaivissa lopettanut kalastuksen 53cm purje-evään, jonka takia nyt saadut kalat näyttivät tosi pieniltä. No, ihan kivaa oli pintaperholla kuitenkin kalastaa, niin kauan kun sitä herkkua kesti. 

Illalla Pätyllä oli yksi kalan kokoinen taimen (?) kiinni hieman kosken keskikohdan alapuolella, mutta tovin taistelun jälkeen kala runnoi itsensä alavirran puolelle ja irtosi. Kävimme vielä aamulla yrittämässä, mutta saalis koostui pienistä harjuksista, taimenista ja ahvenista. Kokonaisuudessaan Karinkoskesta jäi ihan postitiiviset fiilikset, eritoten veden kirkkauden ja koskipätkän erämaisuuden ansiosta. Kalatapahtumia ja erityisesti vähän isompia kaloja olisi toki toivonut, joten nyt jäi vähän sellainen fiilis, että kohtuullisen korkean lupahinnan maksoi enemmän puitteista kuin saalispotentiaalista. Ensi kesänä voisi vakavasti harkita esim. Siikakosken varaamista, kunhan saa vain kasaan n. neljän hengen porukan, jolloin hinta per perse painuu siedettävämmälle tasolle.

Vielä kerran! 

Keski-Suomesta kotiin päin ajellessani mietin saaliiden valossa huonosti mennyttä kalareissua, ja päätin antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden koskikauden lopettamiseen onnistumisen merkeissä. Varasin Läsäkoskelta yhden vuorokauden luvan kuun taitteeseen 1.9.2021. Keskitin kalastukseni alakoskelle, koska alakoski on jäänyt itselleni vieraaksi, ja tässä vaiheessa kautta sieltä voisi olla paremmat mahdollisuudet saada kala, joka ei ole ottanut turpaansa niin montaa kertaa vielä kalastuskauden aikana... No, eipä tullut pilkkukylkiä, ellei yhtä n. 2kg koskihaukea lasketa. 

 

kanssakalastajan silhuetti auringonlaskun värjäämän heijastuksen kera

Vaikka etukäteen oli jo tiedossa, että ilta- yöhämärä olisi paras hetki kalakontaktin saamiseen, luovutin hieman liian aikaisin. Päätökseen vaikutti oleellisesti takaraivossa jyskyttävä tieto siitä, että minun pitäisi päästä kahlaamaan vaikeaksi kokemani reitti alakoskilta Willa taimenelle. Olin laskenut sen varaan, että kahluusauvan ja otsalampun avulla löydän kahluureitin "vastarannan pikkusaaresta" kahluuväylän keskisärkälle, mutta toisin kävi. Ensinnäkin otsalampun patterit olivat loppuneet, joten joudun yrittämään kahlausta lähestulkoon pimeässä... Muutamasta yrityksestä huolimatta en löytänyt jaloilla ja kahluusauvalla hapuillen kahluuväylää, veden huidellessa jo pelottavan lähellä kahluuhousujen yläreunaa. Ei auttanut muuta kuin kävellä tietä pitkin ylös ja tehdä ylitys etelä- ja kuningasväylien siltoja pitkin. Kuningasväylällä ollut porukka oli saanut pari onnistumista lyhyeen aikaikkunaan juuri ennen pimeän laskeutumista... Tuolloin olisi itselläkin pitänyt olla perhot vedessä.

Aamuyökään ei mainittavia kalatapahtumia tuonut. Loppukesän / alkusyksyn pisto Läsälle oli juuri niin vaikea, kuin etukäteen olin ajatellutkin. Reissu ei tarjonnut itselleni "nykyn nykyä", eikä edes minkäänlaista näköhavaintoja taimenista... Tätä ei ole koskaan ennen itselleni Läsällä käynyt.

Usvaa, auringonsäteitä ja satunnainen onnenonkija aamuyöllä.