Loppukesän pisto Läsäkoskelle

Olin siirtänyt aikaisemmin kesällä vesien liiallisen lämpenemisen takia peruntuuneet Läsäkosken 2 lupavuorokautta viimeiselle kesälomaviikolleni elokuun alkuun 4.8 - 6.8. Olimme reissussa serkkuni kanssa, joka oli vierailemassa Läsäkoskella ensimmäistä kertaa. Itse olin juuri edeltävällä viikolla tullut pohjoisen kalareissulta, joten kovin kiima kalojen perässä juoksemiseen oli jäänyt Norjaan. Lupia haettaessa Matti osasi jo varoitella, että kalastus tulee olemaan haasteellista. Elokuun alussa kalat ovat nähneet monenlaista syöttiä, olleet monet kerrat koukussa, eikä tilannetta helpottanut lämpimät ja matalalla olevat vedetkään. Odotukset kalantulon suhteen olivat heti lähdössä varsin realistiset.

 Lupavuorokausi 1 - 4.8 

Aloitin kalastuksen klo 17-18, katseltuani ensin innokkaimpien kalamiesten aloituksen päivärauhoituksen loputtua. Heti lupavuorokauden alkuun kalatapahtumia näytti tulevan kohtuullisen hyvin, ja parin vähän paremmankin kalan karkuutukset seurailin sillalta käsin. Kuten odottaa sopi, kalat tuntuivat viihtyvän kuohujen alla. Itse siirryin väljemmille vesille Eteläväylälle, ja heittelin siellä ensimmäisen tunnin pintaperhoa ilman kalahavaintoja. 

Palasin takaisin kuningasväylälle ja lirkin sillan yläpuolista osaa nymfeillä, mitään ihmeellistä kuitenkaan saamatta. Yksi n. 35cm taimen kävi oliivia #12/3.0 larvaa maistelemassa, ja tähän päälle pari säynävää ja pienempää taimenen penikkaa. Seuraavaksi ronkin Myllypoolia, josta sainkin siiman päähän varsin väkevästi vääntäneen n. 40 cm taimenen. Myllypoolin taimenet ovat kyllä hienokuntoisia juntturoita, joilla voimaa riittää. Tämäkin kala maisteli samaista oliivia larvaa. Lähes heti kalastusta jatkettuani jysähti taas, ja odottelin jo mihin päin kala tekee alkurynnäkön... No, eipä tehnyt mihinkään vaan haaviin kellahti pian reilun kilon säynävä... Säynävät ne jaksaa aina Läsällä säikytellä. Loppuilta ei mitään mainittavaa enää tuonut... pikkutaimenia ja isoja säynäviä. Auringonlaskun aktiivisuuspiikkiäkään ei nyt oikein näkynyt, ja muidenkin kalamiesten kanssa keskusteltuani, saattoi todeta, että melko passiivista / varovaista olivat kala tänä iltana olleet. Siirryimme nukkumaan illan pimennyttyä, ja laitoimme herätyksen klo 03. Koskella olimme uudestaan klo 04. Aamuyökään ei tarjonnut kalailotulitusta tai pinnalle asti näkyvää kalojen aktiivisuuspiikkia... Itse heittelin lähinnä pintaperholla sillan yläpuolisen osan rantakivikkoja, siinä toivossa että joku isompi kala olisi sinne yöllä rantautunut ruokailupuuhiin. 

Kaunis ja vahva Myllypoolin larvanmaistelija

 

Aamulla haavin yhden kanssakalastajan saaman n. 46 cm taimenen, jolla hermo petti sillan alapuolisella "niskalla" viistätettyyn Nalle-puhiin. Tuntui että nyt kalojen jymäyttäminen vaati jonkinlaista erityisärsykettä, kuten vaikkapa juuri voimakkaasti viistätetyn ison pintaperhon.  

Lupavuorokausi 2 - 5.8

Toinen lupavuorokausi tuntui toistavan ensimmäistä. Kala ei ollut erityisen aktiivista ja rauhoituksen jälkeisen puolituntisen jälkeen puskaradio perhojen perässä pyörähdelleistä kaloista vaimeni. Itse kokeilin vähän kaikkia tekniikoita, saaliiden koostuttua säynävistä, särjistä, ahvenista ja alle 30 cm taimenista. Vähän ennen auringonlaskua larvaa puraisi varsin nätin ulkoisen habituksen omannut n.43cm läsäkoskelainen. Heti kalan vapautettuani, päävirran saumassa uitettuun kahden perhon rigiin tuli hyvä tömäytys, josta seurasi koukutus ja kalan voimakas rynnäkkö virran poikki... Alkurynnäkkö päättyi kalan irtoamiseen, painaessani vapaa lähemmäs vedenpintaa kalan menoa hillitäkseni. Ihan höyhensarjalaisesta tai säynävästä ei nyt ollut kyse. Nopeasti alkanut aktiivisuuspiikki loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, eikä auringonlaskun hyppynäytöstä nähty tänäkään iltana. Tulimme vielä aamuyöstä koskelle, mutta laihoin tuloksin. Viimeisen puolituntisen kokeilin parin painotetun streamerin uittoa french leaderillä/nymfisetillä. Tekniikka olikin varsin hauska, tuntuman pysyessä perhoihin hyvänä koko ajan. Myllypoolista sain vielä em. tekniikalla reilun 30 cm, naurettavan paksun taimenen haaviin näytille. Täytynee jatkojalostaa kyseistä tekniikkaa myös tulevaisuudessa, ja sitoa tekniikkaan sopivia painotettuja streamereita jokunen rasianperälle.

Aamuyö

Yhteenvetona sanottakoon, että loppukesän kalastus kovan kalastuspaineen koskella ei ollut helppoa. Reissun tärkeimpänä oppina lienee se, että pitää pystyä pitkän kauden loppuvaiheillakin keksimään "jotain uutta" kaiken nähneille kaloille. Kaikkinensa kiva koskikalastuskauden lopetus, ja kuten olen aikaisemminkin kirjoituksissani tuonut ilmi: Vaikeimmat reissut ovat opettavaisimpia reissuja. Kun onnistumisia ei omilla rutiinisuorituksilla tule, täytyy avartaa omaa putkinäköä ja miettiä: "Mitä voisin tehdä toisin? Mitä kalan saanut kanssakalastaja teki toisin kuin minä?" jne.