Retkeilykalastusta Ruunaalla

Varasin keväällä kalenteristani pitkän viikonlopun (9.7 - 12.7) Ruunaalle sijoittuvaa minivaellusta varten. Tällä reissulla olin matkassa tyttöystäväni kanssa, joten reissun pääpaino oli retkeilyssä. Kalastusmahdollisuudella oli kuitenkin iso vaikutus retkeilykohteen valintaan. Olen käynyt Ruunaalla useita kertoja aikaisemminkin, mutta tämän kertaisen reissun luonne poikkesi aikaisemmista reissuista melkoisesti, koska nyt oli tarkoitus olla liikkeellä jalan ja yöpyä maastossa. Kuljettavaksi reitiksi valikoitui 22 km pitkä Neitijärven kierros, joka oli järkevän mittainen kahden yön retkeksi. Neitijärven kierrokselle osuu myös mukavasti kalastettavaa, Ruunaan mittapuulla rauhallista virtavettä. Alkuperäinen ajatus oli lähteä liikkeelle hyvinkin kevyessä kalastusvarustuksessa, mutta eihän sitä raaskinut oikein mitään autoon jättää parkkipaikalla rinkkaa pakatessa. 😆

Perjantai 10.7
Lähdimme liikkeelle Kirppuvirran viereiseltä parkkipaikalta perjantaina 10.7 puolen päivän aikaan. Tarkoitus oli kävellä ensimmäisenä päivänä maltillinen n. 6-7 km siirtymä Mustapyörteen tai Mutikaisenkarin alueelle. Leiripaikan valintaan vaikutti luonnollisesti potentiaalisten kalapaikkojen läheisyys. Siirtymä otti yllättävän paljon aikaa useiden sadekuurojen takia, minkä takia tauot laavuilla venyivät pitkiksi. Olin kuitenkin suunnitellut aikataulun todella väljäksi, koska aikaa oli runsaasti käytettävissä, ja turhan tiukka aikataulutus saa pinnan kiristymään. Leiripaikaksi valikoitui Mustapyörteen tulipaikka, koska paikalla ei sattunut olemaan muita.

Mustapyörre - Haapavitja
Ruokailun ja leirin pystytyksen jälkeen lähdin kalastelemaan Mustapyörteen aluetta. Nappasin käteeni nymfisetin, koska pinta-aktiivisuutta ei noin tunnin seurantajakson aikana alueella näkynyt. Mustapyörre ei itselle mainittavia kalatapahtumia tarjonnut, eikä päälle vyörynyt ukkospuuskakaan tekemistä varsinasesti helpottanut. Mustapyörteen alue oli ainakin tältä rannalta hieman hankala kalastaa, koska virta on syvä ja kohtuullisen voimakas, ja kahlaaminen on vaikeaa rantojen syvyyden ja louhikkoisuuden takia.

Mustapyörteen tulipaikalta löytyi hyvä paikka teltalle

Onkimista Mustapyörteellä

Ukkoskuuron mentyä ohi, lähdin Haapavitjan alueelle kalatapahtumia etsimään. Kuten jo etukäteen tiedossa oli, ei Haapavitjakaan ole erityisen helposti kalastettava... Syvä, voimakasvirtainen ränni ja todella louhikkoiset rannat. Kuplavolkkarin ja mikroaaltouunin väliin kokonsa puolesta sijoittuvien lohkareiden päällä luistelu ei ole kovin helppoa, eikä turvallista. Päävirran voimakkuuden ja syvyyden takia kahlaamiseen ei tosin tarvetta juurikaan ole, koska virranreunat lähellä rantaa olivat ainakin omaan silmään alueen potentiaalisinta kalastusmaastoa. Parin pienemmän särkikalan ja harjuksenpoikasen jälkeen karkuutin hieman paremman kalan muutaman potkun jälkeen. Laitoin paikan muistiin ja jatkoin koskea ylöspäin samalla taktiikalla. Hieman ylempää lupaavan näköisen lohkareen takaa pinkkikuulaista pt-nymfiä puraisi todella hoikka n. 40 cm taimen. Vähän surkea ilmestys, jonka melkein toivon olleen jostain alempaa Haapavitjalle uinut "onkikokoinen istukas". Käsittääkseni Haapavitjan alueelle tehdään vain poikasistutuksia, joten toivoa sopii, että poikasesta asti alueella olleet kalat osaisivat syödä hieman paremmin.

Rimpuilua Haapavitjalla

Hoikka poika Haapavitjalta

Etenin Haapavitjan sillalle asti ilman lisätapahtumia, jonka jälkeen palasin paikkaan, jossa olin aikaisemmin karkuuttanut "kalan kokoisen kalan". Ensimmäisellä uitolla oliivia larvaa puraisi n. 30cm harjus. Toisella uitolla samaista larvaa maisteli hieman suurempi,varsin nätti ja pullea purje-evä. Tein saaduista harjuksista päätelmän, että harjuskanta on Ruunaalla paranemaan päin. Varsin alhaiset odotukseni oli ylittynyt ja päätin lopettaa kalastelun hyvissä ajoin illan alkaessa jo hämärtymään kymmenen jälkeen. Sateisen iltapäivän ja illan jälkeen sää selkeni varsin nätiksi auringonlaskun aikaan.

Siistikuntoinen Haapavitjan harjus

Ilma on viilennyt vettä kylmemmäksi ja höyry nousee.

Lauantai 11.7
Pakkasimme leirimme lauantaina aamupäivän aikana, ja lähdimme liikkeelle puolenpäivän aikaan. Tarkoitus oli pystyttää seuraava leiri Kattilaniemen laavulle tai Airovirran tulipaikalle. Edessä oli siis ensimmäistä päivää pidempi siirtymä. Taivas repesi lähdettyämme Huuhkajanvaaran näkötornilta kohti Kattilaniemeä. Loppupäivä menikin sitten vesisateessa, ja täytyy sanoa, että matka tuntui kilometrejään pidemmältä ja raskaammalta, vaikka maasto ei haastellista ollutkaan. Saavuimme Kattilaniemen laavulle läpimärkinä ja uupuneina, vesisateen nostettua matkavauhtia vähän turhan kovaksi. Koska laavulla oli varsin rauhallista, jäimme laavuun viettämään aikaa ja kuivattelemaan kamojamme. Vesisateesta piittamatta päätin lähteä iltakalaan Neitikoskelle ruokakalan toivossa.

Huuhkanjavaara - Tässä kohtaa olisi voinut soida Pete Parkkosen "Kohta sataa".

Neitikoski 11.7
Kamat kasattuani suuntasin Kattilaniemestä takaisin ylävirtaan Neitikosken etelärantaa kohti. Olin lähtöpäivänä käynyt pohjoisrannan heittolaitureilta katselemassa etelärantaa kiikareille ja totesin, että sielläkin virranreuna näytti varsin houkutelevalta kalastettavalta. Saalisodotuksiani ei ainakaan laskenut se, että eteläranta on todella paljon pienemmällä kalastuspaineella kuin Retkeilykeskuksen puoleinen pohjoisranta. Etelärannan tarkka kalastaminen pohjoisrannalta, voimakkaan päävirran yli olisi vaikeaa (mikäli ei peräti mahdotonta). Neitikoskeen kipataan sen verta runsaasti kirjolohta, että odotettavissa oli ainakin tapahtumia, mikäli vain pääsisin rantapuskista kalastuspaikoille. Lähdin hieman stopparin yläpuolelta lirkkimään virranreunaa ja kiventakusia ylävirtaan edeten. Kahlaaminen oli täälläkin todella vaikeaa, koska en jaksanut laittaa piilareita silmiin, joten kalastin nyt ilman polaroid-laseja. Sateisessa säässä vedenpinnan heijastus oli todella vaikea, joten etenemiseni oli melkoista "sokeana" kompurointia liukkaassa louhikossa. Ensimmäisellä nousulla sain siiman päähän kaksi kirjolohta, jotka molemmat olivat kuitenkin minua etevämpiä. Koin paikan haasteelliseksi paikaksi väsyttää voimakkaan päävirran takia. Kaksi peräkkäistä ruokakalan karkuutusta alkoi vähän ahdistaa kohtuullisen suuren perhohävikin lisäksi.

Neitikosken Etelärannalla on potentiaalisia piilopaikkoja kaloille.

Etelärannan saalistusmaastoa niskamurtuman tuntumassa

Kävelin polkua pitkin takaisin stopparin kohdalle ja kalastelin saman reitin uudemman kerran. Noin puolessa välissä nousua oliivia larvaa vietiin jälleen... Karkuutuksista sisuuntuneena otin tämän kalan kanssa rauhallisemmin. Parin terhakkaan syöksyn ja hypyn jälkeen pakotin kalan pois päävirran tuntumasta omaan rantaani, jossa lohnake lopulta sujahti raukeana haaviini. En äkkiseltään muista milloin kirjolohen saaminen on tuntunut yhtä hyvältä. Saalispainetta nosti myös itsevarma uhoamiseni laavulla ennen iltapistolle lähtöä. Lopetin kalastuksen sopivan kokoisen ruokakalan saatuani, ja suuntasin takaisin Kattilaniemen laavulle iltapalan tekoon. Liekö sattumaa, mutta kaikki tapahtumat Neitikoskella tuli oliiviin larvaan, erilaisten nymfien saadessa uida rauhassa. Neitikosken pisto oli varsin tehokas käytettyyn aikaan nähden.

Oliivia larvaa maistellut Neitikosken kirjolohi

Tervetullutta vaihtelua pussiruokiin

Kalan ja lettujen paistelun aikana sadepilvet alkoivat repeillä, josta seurasi värikäs auringonlasku.

Sunnuntaina pakkasimme romumme ja teimme viimeisen siirtymän takaisin Neitikosken retkeilykeskukselle. Kaikkinensa reissu oli varsin onnistunut. Kalastusreissun ja pariskuntana tehdyn retken onnistunut yhdistäminen ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Ruunaan alueen retkeilyreitit ja oheispalvelut ansaitsevat erityismaininnan. Tulipaikkaverkosto on kattava, huussit ovat todella siistejä, tulipaikoilla on puita, reittien opasteet ovat kunnossa ja maisemat ovat hienot! Ruunaan kesäretken voisi ottaa vaikka tavaksi, varsinkin kun alueella on vielä paljon kulkemattomiakin reittejä.

Kiertävä romukauppias matkalla kohti uusia seikkailuja... 😆