Hämärästä aamunkoittoon Tainionvirralla
Hämärästä aamunkoittoon Tainionvirralla
Toukokuun kääntyessä kesäkuuksi, ovat ajatukset harhailleet jatkuvasti koskien varsilla. Työkuviot ovat kuitenkin sotkeneet suunnitelmia siinä määrin, että lomien pitäminen ennen juhannusta ei ole ollut mahdollista. Etelärannikolla asuvana koen tämän haasteelliseksi, koska itseäni kiinnostavat kohteet tuppaavat sijaitsemaan melko kaukana Keski-Suomessa. Toinen hillitsevä tekijä on ollut meneillään oleva kalastus- ja ulkoilusesonki, jonka ansiosta KAIKKI paikat ovat täyteen ammuttu ja/tai loppuunmyyty kesäkuun osalta... Aikaiset linnut ovat jälleen syöneet kaikki madot. 😩
Olen useana vuonna tehnyt kesäkuussa kalastusreissun Tainionvirralle Hartolaan, käyttäen Asikkalassa olevaa kesämökkiä tukikohtana. Sattuneista syistä Tainionvirran kuviotkin ovat aikaisemmista vuosista muuttuneet, mutta omalta kohdekalenterilta se ei ole kuitenkaan poistunut. Saatuani muista velvoitteistani vapaaviikonlopun, päätin pyhittää sen perhokalastukselle. Aikaisemmassa kappaleessa mainitsemistani syistä johtuen, lukitsin kohteeksi vapakiintiöimättömän Tainionvirran.
Muutama tunti ennen suunniteltua lähtöä, puhelimeni soi ja serkkuni Päty sattui soittelemaan, ja kertoi illan kalareissusuunnitelmistaan. Tovin suunnittelun jälkeen sovittiin, että lähdetäänkin Tainiolle yökalaan yhdessä pitkästä aikaa. Edellisen kerran kun ollaan Pätyn kanssa kalasteltu Tainiolla, oli kolmosalueella vielä pitkospuut keskellä koskea ja ikääkin ukoilla oli vajaat 15 vuotta vähemmän.
Lauantai 13.6.2020
Lähdimme liikkeelle Asikkalasta klo 22.30 tienoilla ja köröttelimme Kalkkisten ja Nuoramoisten kautta Jari-Pekalle hakemaan evästä ja kalastusluvat. Luvat saatuamme suuntasimme katselemaan miltä ykkösalueella näyttää... Kiirettä ei ollut, joten kiersimme ykkösalueen sillat läpi eväitä syöden. Ykkösalueella oli useampi kalastaja, joten päätimme suunnata alemmille koskille väljempien vesien toivossa. Yllätys oli suuri, kun kolmosalueen parkkipaikalla ei näkynyt yhtään autoa... Jatkoimme kuitenkin nelosalueelle, jossa parkissa oli yksi auto. Paikalle olleet kaverukset olivat nuotiopaikalla loimuttamassa kirjolohta, joka nostatti hieman toiveita tapahtumarikkaasta kalareissusta. Tovin rupattelun aikana kävi ilmi, että kyseiset kaverukset olivat jo illan osalta kalastuksensa kalastaneet, joten koski oli "vapaa". Vedettiin romut niskaan ja kasailimme kumpainenkin nymfisetit, koska pinnalla ei minkäänlaista elämää näkynyt. Saatiin vielä ennen jokeen marssimista loimulohimaistiaiset, muistutuksena alkavan kalastussession tavoitteesta.
Kahlailimme molemmat saaren takana olevalle uomalle, ja sovimme mistä kukakin aloittaa. Päty rymysi vielä puskassa kun #14 orange tagiä tukisi ensimmäinen kirjolohi. Sain kalan kerran jo haavimisetäisyydelle, mutta pimeässä haavin ohi. Siitäkös kala suivaantui ja otti rynnäkön alavirran suuntaan, mistä en erityisemmin pitänyt. Annoin kalalle sen verran rumasti painetta, alavirtaan menon estääkseni, että sain koukun oikenemaan... No, näitä sattuu ja vapauteen tuo kala olisi muutenkin vielä päätynyt. Seuraava puolituntia toi vielä useamman kalatapahtuman molemmille, joista haaviin asti päätyi Pätyn toimesta yksi kirjolohi. Alueella pyöri myös runsaasti vaaksanmittaisia harjuksia, jotka lienevät tämän tai viime kesän poikasistutuksia.
Pimeimmän hetken jälkeen joki hiljeni, eikä kalatapahtumia tullut pitkään aikaan. Aamu alkoi jo sarastaa kellon näyttäessä kolmea, joten päätimme vaihtaa paikkaa ja mennä kolmosalueelle. Kolmosalueen parkkipaikalla oli meidän lisäksi kaksi autoa, mutta kolmen hengen porukka ja molemmat näistä autoista lähtivät samalla, kun me kasailimme välineitä parkkipaikalla. Matkalla koskelle huomasin, että kolmosalueelle onkin tehty uusi parkkipaikka lähemmäs koskea, ja täältä löytyikin vielä yksi auto lisää. Seurailimme rannalta tovin tilannetta, ja kosken ylä-kolmanneksen oltua miehitetty, päätimme suunnata kalastusalueen alarajalle ja lähteä sieltä ylöspäin. Keskityin itse kalastamaan kohtuullisen lyhyin heitoin joen keskilinjan ja "kalastusrannan" välisiä monttuja ja kivenhuopeita. "Kolmiokiven" viereisestä montusta löytyi ensimmäinen #12 pinkkikuulaista pt-nymfiä maistellut kirjolohi, joka antoikin ihan mukavat väännöt. Kello oli jo paljon, ja lämpötila alle kymmenessä asteessa, joten päätin ottaa tästä ruokakalan kotiinviemisiksi. Hetki veriteon jälkeen sain vielä tutusta paikasta, päävirran saumasta tukevan tärpin ja mukavan kokoisen hyppykoneen siimani päähän. Tovin painimisen ja muutaman voltin (kalan tekemän) jälkeen huomasin perhojeni olevan korkealla puussa... Ei mahda minkään, ei olisi pitänyt päästää kalaa alavirtaan, voimakkaaseen keskiuomaan pyörimään. Hetki tästä, Päty sai vielä ylempää vajaan 35cm taimenen, jonka jälkeen laitoimme kamat kasaan ja suuntasimme takaisin Asikkalaan nukkumaan.
Reissusta jäi varsin hyvä mieli, eikä varmasti vähiten siitä syytä, että koskikalastusreissut ovat olleet vähissä tällä kaudella. Lisäksi oli hauska sattuma, että saimme Pätyn kanssa aikataulumme sovitettua yhteen, ja lähdettyä yhdessä kalaan. Yleensä vastaava tilanne vaatii vähintään kolmen kuukauden suunnittelun. Vaikka tykkäänkin kalastaa yksinäni, ei juttuseura koskaan haitaksi ole. Heti juhannuksen jälkeen olisi luvassa parin päivän Läsäkosken reissu, mutta tämän hetkiset sääennusteet näyttävät siltä, että olen jo henkisesti varautunut tuon(kin) reissun peruuntumiseen/siirtymiseen. Tällaisia nämä Suomen kesät alkavat ilmeisesti olemaan yhä suuremmalla todennäköisyydellä... 👎
Toukokuun kääntyessä kesäkuuksi, ovat ajatukset harhailleet jatkuvasti koskien varsilla. Työkuviot ovat kuitenkin sotkeneet suunnitelmia siinä määrin, että lomien pitäminen ennen juhannusta ei ole ollut mahdollista. Etelärannikolla asuvana koen tämän haasteelliseksi, koska itseäni kiinnostavat kohteet tuppaavat sijaitsemaan melko kaukana Keski-Suomessa. Toinen hillitsevä tekijä on ollut meneillään oleva kalastus- ja ulkoilusesonki, jonka ansiosta KAIKKI paikat ovat täyteen ammuttu ja/tai loppuunmyyty kesäkuun osalta... Aikaiset linnut ovat jälleen syöneet kaikki madot. 😩
Olen useana vuonna tehnyt kesäkuussa kalastusreissun Tainionvirralle Hartolaan, käyttäen Asikkalassa olevaa kesämökkiä tukikohtana. Sattuneista syistä Tainionvirran kuviotkin ovat aikaisemmista vuosista muuttuneet, mutta omalta kohdekalenterilta se ei ole kuitenkaan poistunut. Saatuani muista velvoitteistani vapaaviikonlopun, päätin pyhittää sen perhokalastukselle. Aikaisemmassa kappaleessa mainitsemistani syistä johtuen, lukitsin kohteeksi vapakiintiöimättömän Tainionvirran.
Muutama tunti ennen suunniteltua lähtöä, puhelimeni soi ja serkkuni Päty sattui soittelemaan, ja kertoi illan kalareissusuunnitelmistaan. Tovin suunnittelun jälkeen sovittiin, että lähdetäänkin Tainiolle yökalaan yhdessä pitkästä aikaa. Edellisen kerran kun ollaan Pätyn kanssa kalasteltu Tainiolla, oli kolmosalueella vielä pitkospuut keskellä koskea ja ikääkin ukoilla oli vajaat 15 vuotta vähemmän.
Lauantai 13.6.2020
Lähdimme liikkeelle Asikkalasta klo 22.30 tienoilla ja köröttelimme Kalkkisten ja Nuoramoisten kautta Jari-Pekalle hakemaan evästä ja kalastusluvat. Luvat saatuamme suuntasimme katselemaan miltä ykkösalueella näyttää... Kiirettä ei ollut, joten kiersimme ykkösalueen sillat läpi eväitä syöden. Ykkösalueella oli useampi kalastaja, joten päätimme suunnata alemmille koskille väljempien vesien toivossa. Yllätys oli suuri, kun kolmosalueen parkkipaikalla ei näkynyt yhtään autoa... Jatkoimme kuitenkin nelosalueelle, jossa parkissa oli yksi auto. Paikalle olleet kaverukset olivat nuotiopaikalla loimuttamassa kirjolohta, joka nostatti hieman toiveita tapahtumarikkaasta kalareissusta. Tovin rupattelun aikana kävi ilmi, että kyseiset kaverukset olivat jo illan osalta kalastuksensa kalastaneet, joten koski oli "vapaa". Vedettiin romut niskaan ja kasailimme kumpainenkin nymfisetit, koska pinnalla ei minkäänlaista elämää näkynyt. Saatiin vielä ennen jokeen marssimista loimulohimaistiaiset, muistutuksena alkavan kalastussession tavoitteesta.
Kahlailimme molemmat saaren takana olevalle uomalle, ja sovimme mistä kukakin aloittaa. Päty rymysi vielä puskassa kun #14 orange tagiä tukisi ensimmäinen kirjolohi. Sain kalan kerran jo haavimisetäisyydelle, mutta pimeässä haavin ohi. Siitäkös kala suivaantui ja otti rynnäkön alavirran suuntaan, mistä en erityisemmin pitänyt. Annoin kalalle sen verran rumasti painetta, alavirtaan menon estääkseni, että sain koukun oikenemaan... No, näitä sattuu ja vapauteen tuo kala olisi muutenkin vielä päätynyt. Seuraava puolituntia toi vielä useamman kalatapahtuman molemmille, joista haaviin asti päätyi Pätyn toimesta yksi kirjolohi. Alueella pyöri myös runsaasti vaaksanmittaisia harjuksia, jotka lienevät tämän tai viime kesän poikasistutuksia.
 |
| Päty ronkkii nelosalueella auringon jo noustessa. |
Pimeimmän hetken jälkeen joki hiljeni, eikä kalatapahtumia tullut pitkään aikaan. Aamu alkoi jo sarastaa kellon näyttäessä kolmea, joten päätimme vaihtaa paikkaa ja mennä kolmosalueelle. Kolmosalueen parkkipaikalla oli meidän lisäksi kaksi autoa, mutta kolmen hengen porukka ja molemmat näistä autoista lähtivät samalla, kun me kasailimme välineitä parkkipaikalla. Matkalla koskelle huomasin, että kolmosalueelle onkin tehty uusi parkkipaikka lähemmäs koskea, ja täältä löytyikin vielä yksi auto lisää. Seurailimme rannalta tovin tilannetta, ja kosken ylä-kolmanneksen oltua miehitetty, päätimme suunnata kalastusalueen alarajalle ja lähteä sieltä ylöspäin. Keskityin itse kalastamaan kohtuullisen lyhyin heitoin joen keskilinjan ja "kalastusrannan" välisiä monttuja ja kivenhuopeita. "Kolmiokiven" viereisestä montusta löytyi ensimmäinen #12 pinkkikuulaista pt-nymfiä maistellut kirjolohi, joka antoikin ihan mukavat väännöt. Kello oli jo paljon, ja lämpötila alle kymmenessä asteessa, joten päätin ottaa tästä ruokakalan kotiinviemisiksi. Hetki veriteon jälkeen sain vielä tutusta paikasta, päävirran saumasta tukevan tärpin ja mukavan kokoisen hyppykoneen siimani päähän. Tovin painimisen ja muutaman voltin (kalan tekemän) jälkeen huomasin perhojeni olevan korkealla puussa... Ei mahda minkään, ei olisi pitänyt päästää kalaa alavirtaan, voimakkaaseen keskiuomaan pyörimään. Hetki tästä, Päty sai vielä ylempää vajaan 35cm taimenen, jonka jälkeen laitoimme kamat kasaan ja suuntasimme takaisin Asikkalaan nukkumaan.
 |
| Ruokakala kolmosalueelta |
 |
| Kesäkuun yötön yö ja auringonnousu on ihmisen parasta aikaa! |
Reissusta jäi varsin hyvä mieli, eikä varmasti vähiten siitä syytä, että koskikalastusreissut ovat olleet vähissä tällä kaudella. Lisäksi oli hauska sattuma, että saimme Pätyn kanssa aikataulumme sovitettua yhteen, ja lähdettyä yhdessä kalaan. Yleensä vastaava tilanne vaatii vähintään kolmen kuukauden suunnittelun. Vaikka tykkäänkin kalastaa yksinäni, ei juttuseura koskaan haitaksi ole. Heti juhannuksen jälkeen olisi luvassa parin päivän Läsäkosken reissu, mutta tämän hetkiset sääennusteet näyttävät siltä, että olen jo henkisesti varautunut tuon(kin) reissun peruuntumiseen/siirtymiseen. Tällaisia nämä Suomen kesät alkavat ilmeisesti olemaan yhä suuremmalla todennäköisyydellä... 👎
Kommentit
Lähetä kommentti