Sumarikalastusta Läsäkoskella
Perhokalastuskauden 2020 avaus
Blogi on ollut kovin hiljainen viime aikoina ja hyvästä syystä... Edellisestä kalareissusta on vierähtänyt puolisen vuotta ja perhonsidonnan osalta aktiivisuuteni kohdistuu muihin foorumeihin. Olin varannut maalis- huhtikuun vaihteeseen viikon reissun Sloveniaan, mutta päätin laittaa homman jäihin jo hyvissä ajoin, ennen kuin Finnair ilmoitti lentojen peruuttamisesta. Hetken tuumailun jälkeen päätin varata peruuntuneen reissun tilalle parin päivän Läsäkoskelle suuntautuvan kalastusmatkan. Järkevää tämäkään ei vallitsevassa tilanteessa varmasti ollut, mutta itsekkyys voitti ja erilaisia perusteluja lyhyen kotimaan matkan "turvallisuudelle" oli helppo keksiä, ja itselle uskotella.
Olen ollut vuoden 2020 alkupuoliskon todella tuottelias perhonsidonnan saralla, jonka tuloksena rasiat olivat pullollaan pieniä päivänkorentoja. Päivänkorentojen esiintyminen Kangasniemellä maaliskuun lopulla on vähän nihkeää, joten pienen sidontapaniikinhan siitä taas sai aikaiseksi, sumarirasioiden saldon näyttäessä käytännössä nollaa.
Maanantai 23.3
Kalastuslupani Läsäkoskella alkoi maanantaina 23.3 klo 16 iltapäivällä. Alkuviikon sääennusteet näyttivät lupaavilta lämpötilojen noustessa kylmän viikonlopun jäljiltä reilusti plussan puolelle. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, mutta aikaa paloi tolkuttomasti kamojen kasailuun, "rutiinin" ollessa talven jäljiltä kateissa.
Koska Kuningasväylän parkkipaikka oli jo täynnä autoja, päätin lähteä etsimään elämää Alakoskilta. Potentiaaliset sumaripaikat olivat itselleni Läsällä täysin vieraita, aikaisempien reissujeni osuttua koskikalastuskaudelle / kesälle. Villa Taimenelta ylävirtaan mennessä jouduin toteamaan, etten tulisi heittopaikoille pääsemään syvärantaisella suvantoalueella. Seuraavaksi yritin päästä saunan edestä kahlaamalla saareen, jonka takana oleva loppuliuku olisi voinut tarjota potentiaalisia kalapaikkoja. Taiteilin itseni vavanmitan päähän saaresta, mutta siihen loppui kantti ja pakko oli kääntyä takaisin... Tässä vaiheessa ja näissä vedenlämmöissä ei viitsinyt uida. Siinähän se ensimmäinen 45 minuuttia tulikin tuhrittua... Ajelin Kuningasväylän parkkipaikalle ja käytin pari viimeistä valoisaa tuntia lähinnä mahdollisten kalastus- ja kahluupaikkojen kartoittamiseen tulevia päiviä silmällä pitäen. Vaikka korreja näkyi vielä kohtuullisesti, ei pintomista illasta näkynyt. Ennen majoitukseen lähtemistä heittelin vielä testiheitot, ettei kevään ensimmäinen heitto (siimamytty tai tailing-loop) osu varovaiselle aktiiviselle kalalle seuraavana päivänä... 😀
Tiistai 24.4
Lähdin aamulla liikkeelle hyvissä ajoin kiireen välttämiseksi. Suunnistin Kuningasväylän yläpuolisille alueille väljempien vesien toivossa (koskien loppuliuku oli edellisenä iltana rankasti miehitetty). Seuraavat n. 3 tuntia menikin sitten puskassa istuessa, höpötellessä ja valokuvia ottaessa. Taktiikkana oli välttää sokkokalastus, jolla mahdollisesti aktivoituvat kalat saisi vain häiriintymään. Puolenpäivän tietämillä aurinko alkoi lämmittää jo mukavasti, mikä sai korrien määrän lisääntymään. Hiljalleen myös kalat alkoivat aktivoitua, pienten taimenten aloittaessa satunnaisen pintomisen.
Tähystelimme kuivalta maalta käsin tuikkeja Villa Taimenessa myös majoittuneen Tommin kanssa. Aamupäivä menikin mukavasti kalajuttuja höpötellessä ja maailman menoa ihmetellessä. Jossain vaiheessa Tommi päätti lähteä lounastauolle ja jäin yksin kytikseen. Ei aikaakaan kun näin miedossa virrassa ensimmäiset selkeät pintakäynnit. Olin hyvällä paikalla kalaan nähden, koska pystyin vaivattomasti kahlaamaan kalan takaa kohtuullisen lähelle, ylipitkän (epäonnistuneen) heiton välttääkseni. Kala jatkoi pintomistaan head & Tail tyyliin, jonka perusteella arvioin kalan noin 40-45 cm pituiseksi. Toinen uitto osui kohdilleen ja kala hyväksyi punertavan ruskealla (golden brown) chenille perällä varustetun cdc-korrin. Kala ei lähtenyt riuhtomaan vaan pysyi kylmässä vedessä varsin rauhallisena ja lähinnä pyöri ympyrää pohjaan juroen. Ensimmäisen näkökontaktin kalaan saatuani saattoi black horseen valahtaa vähän savea... Kala oli huomattavasti suurempi kuin olin arvioinut ja itselläni oli puolen vuoden tauko väsytyshommista. Pelkäsin pitkän ja ohuen perukkeen puolesta, jouduttuani ottamaan sitä lähes vavanmitan verran vaparenkaille, vavan ollessa hienosti luokilla. Tässä tarinassa on omalta kannaltani onnellinen loppu ja kala päätyi haavin pohjalle. Omalle kohdalleni ei ole moista mönttiä koskaan aikaisemmin osunut. Ilman mittausta jos olisi pitänyt arvailla, olisin arvioinut kalan +60 senttiseksi, mutta mittaus paljasti todelliseksi pituudeksi n. 57 cm. Kala oli kuitenkin profiililtaan TODELLA paksu ja korkea, joten tämän saaliin arvottaminen pelkän pituuden perusteella olisi oikeusmurha. Tällaisesta aloituksesta en osannut edes haaveilla, joten kaikki tavoitteet ja odotukset ylittyivät heti kättelyssä.
Jatkoin kalastusta typerä virne naamallani kalojen jatkaessa pintomista. Tässä vaiheessa Tommikin palasi pelipaikoille ja saatiin käytännössä tuplatärppi. Oma vastustajani oli noin 37cm ja Tommin kala reilut kymmenen senttiä pidempi. Seuraavan tunnin aikana korreja kellui vedenpinnalla runsaasti ja pääsin koittamaan parin aktiivisen kalan jallittamista, joista toinen n. 40 cm kala antautui näytille.
Puolenpäivän jälkeen kalojen aktiivisuus laski selvästi ja vetäydyimme jälleen kuivalle maalle odottamaan uutta aktiivisuuspiikkiä. Iltapäivältä mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli Tommin havaitsema "paremman kalan tuikki" lähellä rantaa ja sitä seurannut intensiivinen veden piiskaus, jonka tuloksena Tommi haavi vielä 60 cm mittoihin venähtäneen korri-imurin.
Päivä oli todella onnistunut, niin saaliin kuin valitussa taktiikassa pysymisen kannalta. Itselleni kolme hienoa pintaperhokalaa varsin vähäisellä heittomäärällä. Lämpötila päivän aikana keikkui Forecan mukaan 4-6 asteessa tuulennopeuden ollessa 5-7m/s lukemissa. Tuuli olikin pahin häiriötekijä kalastuksen ja pintomisen kannalta.
Keskiviikko 25.3
Keskiviikosta oli sääennusteissa luvattu lämpimämpää päivää ja lämpötila pysytteli yölläkin plussan puolella. Tuulen sen sijaan luvattiin voimistuvan entisestään, mikä ei enteillyt hyvää keskiviikon kalastuksen kannalta. Olin jälleen aamulla aikaisin liikkeellä ja päätin lähteä etsimään kaloja paikoista, joissa en ollut edellisenä päivänä vielä kalastanut. Ensimmäiseksi päivystyspaikaksi valitsin Pölhönvirran. Tuuli oli ennusteiden mukaisesti navakkaa ja osui vielä kohtuullisen voimakkaasti eri virrat kasaavaan loppuliukuun. Bongasin ensimmäisen pintovan kalan noin 9 maissa aamulla hyvin läheltä rantaa koivujen alta. Kova sivutuuli vei heitoistani potkun, enkä saanut passipaikastani perhoa tarjottua kalalle järkevästi... Oikeastaan tässä vaiheessa tuli ensimmäinen turhautuminen kun mikään ei oikein onnistunut, takatärpit veivät perhot, heitot jäivät 2 metriä vajaiksi tai peruke ei oiennut, haavi tarttui jatkuvasti risuihin ja irtosi haavinvapauttimesta jne. (kyllä te kaikki varmaan tiedätte nämä hetket). Vaihdoin taktiikkaa ja hiivin kalan taakse koivujen alle, josta yritin rystypuolelta vippailla perhoa tarjolle, tuulen heitellessä siimaani ihan minne sattuu. Muutamia heittoja sain kivasti kohdilleen, mutta kyseinen kala piti minua pilkkanaan ja jatkoi korrien syömistä ja säälittävälle räpellykselleni nauramista. Ei auttanut kuin todeta, että tätä kalaa minun ei ollut tarkoitus saada.
Lounastauolla lähdin katselemaan miltä niska-alueella näyttää, mutta palasin syötyäni loppuliu'uille, niska-alueen oltua kohtuullisen kansoitettu. Kuningasväylän loppuliu'ussa pintoi useampi kala paikoilla, joihin pääsi vapaasi kahlaamaan alapuolelle. Toinen Villa-Taimenessa majoittunut kalamies kävi ensin koittamassa kalojen höynäyttämistä, jonka jälkeen kävin itse toteamassa että näille kavereille ei meidän perhot kelvanneet... Jalat alkoivat palautumaan maan pinnalle, liian hyvin menneen edellisen päivän jäljiltä.
Aikani rimpuiltuani ja hopea-mitallia sulateltuani vaihdoin paikkaan, jossa tuuli ei päässyt ihan samalla tavalla puhaltamaan. Tommi oli pussittanut lyhyessä ajassa kolme kalaa, joista viimeinen oli varsin hieno n. 55 cm kala. Päivä oli ollut hankala täälläkin, mutta perukkeiden ohentaminen vähän turhankin ohueksi tuntui toimivan. Laitoin itse 0.12 mm fluorokärjen ja tovin odottelun jälkeen paikansin vastarannan puskien alla pintovan kalan. Muutaman heiton jälkeen uitto ja olosuhteet osuivat kohdalleen ja edellisenäkin päivänä hyvin toiminut jatkoperällinen cdc-korri imaistiin pinnan alle. Mikään jättiläinen kala ei ollut, mutta pintaperhokala on pintaperhokala... 😁
Läsän taimenet ovat mielestäni poikkeuksetta muutenkin keskiverto lohnaketta upeampia kaloja, joten turha näitä on senttimetreillä arvottaa.
Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli todella onnistunut. Omat kokemukseni korrikalastuksesta ovat loppupeleissä aika vähissä, vaikka reissuja onkin jokunen tullut viimevuosina tehtyä. Mikäli taivaalta ei tule räntää, on vähintääkin tuuli aina pilaamassa reissut, ja nämä kevään retket menevät usein ihan vaan ulkoiluksi ja eväiden syönniksi. Nytkin olosuhteet olivat haastavat tuulen takia, mutta kalatiheys on Läsäkoskella sen verta hyvässä tilassa, että aktiivisia kaloja useinmiten löytyy, vaikka ajankohta ja/tai olosuhteet ei ihan parhaita olisikaan.
Reissu oli myös varsin opettavainen, ja koen että ensi vuonna olen taas paljon viisaampi korrikalastelija. Jos joku asia pitäisi itselle kirjoittaa vinkiksi tulevaisuuteen, kuuluisi se näin: "Ole kärsivällinen ja odota että kalat aktivoituu". Varsinkin isommat kalat ovat varovaisia, eivätkä välttämättä anna montaa mahdollisuutta, ja todennäköisesti eivät edes aktivoidu syömään jos paikalla on häiriötekijöitä. Loppuun vielä iso kiitos Villa Taimenen porukalle seurasta, opeista ja hyvistä juttutuokioista!
Blogi on ollut kovin hiljainen viime aikoina ja hyvästä syystä... Edellisestä kalareissusta on vierähtänyt puolisen vuotta ja perhonsidonnan osalta aktiivisuuteni kohdistuu muihin foorumeihin. Olin varannut maalis- huhtikuun vaihteeseen viikon reissun Sloveniaan, mutta päätin laittaa homman jäihin jo hyvissä ajoin, ennen kuin Finnair ilmoitti lentojen peruuttamisesta. Hetken tuumailun jälkeen päätin varata peruuntuneen reissun tilalle parin päivän Läsäkoskelle suuntautuvan kalastusmatkan. Järkevää tämäkään ei vallitsevassa tilanteessa varmasti ollut, mutta itsekkyys voitti ja erilaisia perusteluja lyhyen kotimaan matkan "turvallisuudelle" oli helppo keksiä, ja itselle uskotella.
Olen ollut vuoden 2020 alkupuoliskon todella tuottelias perhonsidonnan saralla, jonka tuloksena rasiat olivat pullollaan pieniä päivänkorentoja. Päivänkorentojen esiintyminen Kangasniemellä maaliskuun lopulla on vähän nihkeää, joten pienen sidontapaniikinhan siitä taas sai aikaiseksi, sumarirasioiden saldon näyttäessä käytännössä nollaa.
Maanantai 23.3
Kalastuslupani Läsäkoskella alkoi maanantaina 23.3 klo 16 iltapäivällä. Alkuviikon sääennusteet näyttivät lupaavilta lämpötilojen noustessa kylmän viikonlopun jäljiltä reilusti plussan puolelle. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, mutta aikaa paloi tolkuttomasti kamojen kasailuun, "rutiinin" ollessa talven jäljiltä kateissa.
 |
| Luottoratsut valjastettu ja valmiina uuteen kalastuskauteen! |
Koska Kuningasväylän parkkipaikka oli jo täynnä autoja, päätin lähteä etsimään elämää Alakoskilta. Potentiaaliset sumaripaikat olivat itselleni Läsällä täysin vieraita, aikaisempien reissujeni osuttua koskikalastuskaudelle / kesälle. Villa Taimenelta ylävirtaan mennessä jouduin toteamaan, etten tulisi heittopaikoille pääsemään syvärantaisella suvantoalueella. Seuraavaksi yritin päästä saunan edestä kahlaamalla saareen, jonka takana oleva loppuliuku olisi voinut tarjota potentiaalisia kalapaikkoja. Taiteilin itseni vavanmitan päähän saaresta, mutta siihen loppui kantti ja pakko oli kääntyä takaisin... Tässä vaiheessa ja näissä vedenlämmöissä ei viitsinyt uida. Siinähän se ensimmäinen 45 minuuttia tulikin tuhrittua... Ajelin Kuningasväylän parkkipaikalle ja käytin pari viimeistä valoisaa tuntia lähinnä mahdollisten kalastus- ja kahluupaikkojen kartoittamiseen tulevia päiviä silmällä pitäen. Vaikka korreja näkyi vielä kohtuullisesti, ei pintomista illasta näkynyt. Ennen majoitukseen lähtemistä heittelin vielä testiheitot, ettei kevään ensimmäinen heitto (siimamytty tai tailing-loop) osu varovaiselle aktiiviselle kalalle seuraavana päivänä... 😀
 |
| Läsäkoski hiljalleen viilenevässä illassa |
Lähdin aamulla liikkeelle hyvissä ajoin kiireen välttämiseksi. Suunnistin Kuningasväylän yläpuolisille alueille väljempien vesien toivossa (koskien loppuliuku oli edellisenä iltana rankasti miehitetty). Seuraavat n. 3 tuntia menikin sitten puskassa istuessa, höpötellessä ja valokuvia ottaessa. Taktiikkana oli välttää sokkokalastus, jolla mahdollisesti aktivoituvat kalat saisi vain häiriintymään. Puolenpäivän tietämillä aurinko alkoi lämmittää jo mukavasti, mikä sai korrien määrän lisääntymään. Hiljalleen myös kalat alkoivat aktivoitua, pienten taimenten aloittaessa satunnaisen pintomisen.
 |
| Aamulla korreja näkyi lähinnä rantakasvillisuuden seassa. |
 |
| Hieman tuoreempi tapaus oikomassa siipiään turvallisesti rantakasvillisuuden seassa. |
Tähystelimme kuivalta maalta käsin tuikkeja Villa Taimenessa myös majoittuneen Tommin kanssa. Aamupäivä menikin mukavasti kalajuttuja höpötellessä ja maailman menoa ihmetellessä. Jossain vaiheessa Tommi päätti lähteä lounastauolle ja jäin yksin kytikseen. Ei aikaakaan kun näin miedossa virrassa ensimmäiset selkeät pintakäynnit. Olin hyvällä paikalla kalaan nähden, koska pystyin vaivattomasti kahlaamaan kalan takaa kohtuullisen lähelle, ylipitkän (epäonnistuneen) heiton välttääkseni. Kala jatkoi pintomistaan head & Tail tyyliin, jonka perusteella arvioin kalan noin 40-45 cm pituiseksi. Toinen uitto osui kohdilleen ja kala hyväksyi punertavan ruskealla (golden brown) chenille perällä varustetun cdc-korrin. Kala ei lähtenyt riuhtomaan vaan pysyi kylmässä vedessä varsin rauhallisena ja lähinnä pyöri ympyrää pohjaan juroen. Ensimmäisen näkökontaktin kalaan saatuani saattoi black horseen valahtaa vähän savea... Kala oli huomattavasti suurempi kuin olin arvioinut ja itselläni oli puolen vuoden tauko väsytyshommista. Pelkäsin pitkän ja ohuen perukkeen puolesta, jouduttuani ottamaan sitä lähes vavanmitan verran vaparenkaille, vavan ollessa hienosti luokilla. Tässä tarinassa on omalta kannaltani onnellinen loppu ja kala päätyi haavin pohjalle. Omalle kohdalleni ei ole moista mönttiä koskaan aikaisemmin osunut. Ilman mittausta jos olisi pitänyt arvailla, olisin arvioinut kalan +60 senttiseksi, mutta mittaus paljasti todelliseksi pituudeksi n. 57 cm. Kala oli kuitenkin profiililtaan TODELLA paksu ja korkea, joten tämän saaliin arvottaminen pelkän pituuden perusteella olisi oikeusmurha. Tällaisesta aloituksesta en osannut edes haaveilla, joten kaikki tavoitteet ja odotukset ylittyivät heti kättelyssä.
 |
| Päivän ja kauden ensimmäinen tammukka oli vantterassa kunnossa. |
 |
| Kiitos, anteeksi ja näkemiin! |
Jatkoin kalastusta typerä virne naamallani kalojen jatkaessa pintomista. Tässä vaiheessa Tommikin palasi pelipaikoille ja saatiin käytännössä tuplatärppi. Oma vastustajani oli noin 37cm ja Tommin kala reilut kymmenen senttiä pidempi. Seuraavan tunnin aikana korreja kellui vedenpinnalla runsaasti ja pääsin koittamaan parin aktiivisen kalan jallittamista, joista toinen n. 40 cm kala antautui näytille.
Puolenpäivän jälkeen kalojen aktiivisuus laski selvästi ja vetäydyimme jälleen kuivalle maalle odottamaan uutta aktiivisuuspiikkiä. Iltapäivältä mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli Tommin havaitsema "paremman kalan tuikki" lähellä rantaa ja sitä seurannut intensiivinen veden piiskaus, jonka tuloksena Tommi haavi vielä 60 cm mittoihin venähtäneen korri-imurin.
 |
| Vavat olivat tiistaina tiuhaan mutkalla muillakin.. |
 |
| Yksi Tommin koukuttamista kaloista ja aina tyylikkäät keinosiementäjän käsineet |
 |
| Tommin höynäyttämä 60 cm Läsäkosken täplätakki |
Päivä oli todella onnistunut, niin saaliin kuin valitussa taktiikassa pysymisen kannalta. Itselleni kolme hienoa pintaperhokalaa varsin vähäisellä heittomäärällä. Lämpötila päivän aikana keikkui Forecan mukaan 4-6 asteessa tuulennopeuden ollessa 5-7m/s lukemissa. Tuuli olikin pahin häiriötekijä kalastuksen ja pintomisen kannalta.
Keskiviikko 25.3
Keskiviikosta oli sääennusteissa luvattu lämpimämpää päivää ja lämpötila pysytteli yölläkin plussan puolella. Tuulen sen sijaan luvattiin voimistuvan entisestään, mikä ei enteillyt hyvää keskiviikon kalastuksen kannalta. Olin jälleen aamulla aikaisin liikkeellä ja päätin lähteä etsimään kaloja paikoista, joissa en ollut edellisenä päivänä vielä kalastanut. Ensimmäiseksi päivystyspaikaksi valitsin Pölhönvirran. Tuuli oli ennusteiden mukaisesti navakkaa ja osui vielä kohtuullisen voimakkaasti eri virrat kasaavaan loppuliukuun. Bongasin ensimmäisen pintovan kalan noin 9 maissa aamulla hyvin läheltä rantaa koivujen alta. Kova sivutuuli vei heitoistani potkun, enkä saanut passipaikastani perhoa tarjottua kalalle järkevästi... Oikeastaan tässä vaiheessa tuli ensimmäinen turhautuminen kun mikään ei oikein onnistunut, takatärpit veivät perhot, heitot jäivät 2 metriä vajaiksi tai peruke ei oiennut, haavi tarttui jatkuvasti risuihin ja irtosi haavinvapauttimesta jne. (kyllä te kaikki varmaan tiedätte nämä hetket). Vaihdoin taktiikkaa ja hiivin kalan taakse koivujen alle, josta yritin rystypuolelta vippailla perhoa tarjolle, tuulen heitellessä siimaani ihan minne sattuu. Muutamia heittoja sain kivasti kohdilleen, mutta kyseinen kala piti minua pilkkanaan ja jatkoi korrien syömistä ja säälittävälle räpellykselleni nauramista. Ei auttanut kuin todeta, että tätä kalaa minun ei ollut tarkoitus saada.
Lounastauolla lähdin katselemaan miltä niska-alueella näyttää, mutta palasin syötyäni loppuliu'uille, niska-alueen oltua kohtuullisen kansoitettu. Kuningasväylän loppuliu'ussa pintoi useampi kala paikoilla, joihin pääsi vapaasi kahlaamaan alapuolelle. Toinen Villa-Taimenessa majoittunut kalamies kävi ensin koittamassa kalojen höynäyttämistä, jonka jälkeen kävin itse toteamassa että näille kavereille ei meidän perhot kelvanneet... Jalat alkoivat palautumaan maan pinnalle, liian hyvin menneen edellisen päivän jäljiltä.
Aikani rimpuiltuani ja hopea-mitallia sulateltuani vaihdoin paikkaan, jossa tuuli ei päässyt ihan samalla tavalla puhaltamaan. Tommi oli pussittanut lyhyessä ajassa kolme kalaa, joista viimeinen oli varsin hieno n. 55 cm kala. Päivä oli ollut hankala täälläkin, mutta perukkeiden ohentaminen vähän turhankin ohueksi tuntui toimivan. Laitoin itse 0.12 mm fluorokärjen ja tovin odottelun jälkeen paikansin vastarannan puskien alla pintovan kalan. Muutaman heiton jälkeen uitto ja olosuhteet osuivat kohdalleen ja edellisenäkin päivänä hyvin toiminut jatkoperällinen cdc-korri imaistiin pinnan alle. Mikään jättiläinen kala ei ollut, mutta pintaperhokala on pintaperhokala... 😁
Läsän taimenet ovat mielestäni poikkeuksetta muutenkin keskiverto lohnaketta upeampia kaloja, joten turha näitä on senttimetreillä arvottaa.
 |
| Vaikean päivän pelastaja ja reissun viimeinen kala |
 |
| Vesiterapiaa |
 |
| Jatkoperällinen cdc-korri #12 - Sillä saa millä kalastaa... |
Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli todella onnistunut. Omat kokemukseni korrikalastuksesta ovat loppupeleissä aika vähissä, vaikka reissuja onkin jokunen tullut viimevuosina tehtyä. Mikäli taivaalta ei tule räntää, on vähintääkin tuuli aina pilaamassa reissut, ja nämä kevään retket menevät usein ihan vaan ulkoiluksi ja eväiden syönniksi. Nytkin olosuhteet olivat haastavat tuulen takia, mutta kalatiheys on Läsäkoskella sen verta hyvässä tilassa, että aktiivisia kaloja useinmiten löytyy, vaikka ajankohta ja/tai olosuhteet ei ihan parhaita olisikaan.
Reissu oli myös varsin opettavainen, ja koen että ensi vuonna olen taas paljon viisaampi korrikalastelija. Jos joku asia pitäisi itselle kirjoittaa vinkiksi tulevaisuuteen, kuuluisi se näin: "Ole kärsivällinen ja odota että kalat aktivoituu". Varsinkin isommat kalat ovat varovaisia, eivätkä välttämättä anna montaa mahdollisuutta, ja todennäköisesti eivät edes aktivoidu syömään jos paikalla on häiriötekijöitä. Loppuun vielä iso kiitos Villa Taimenen porukalle seurasta, opeista ja hyvistä juttutuokioista!
Kommentit
Lähetä kommentti