Kauden aloitus Sloveniassa 2019

Slovenia 6.4 - 13.4.2019

Suunnittelin pitkin talvea tulevan kauden reissua Sloveniaan. En kuitenkaan osannut päättää ajankohtaa, koska vuodenajat ovat erilaisia ja kaikissa on hyvät puolensa. Myös töissä ja vapaa-ajalla on ollut älytön kiire, enkä oikeastaan edes pystynyt vielä tammikuussa sanomaan, sallisiko aikataulut kevätloman pitämistä. Näinpä reissun suunnittelu ja varaaminen jäikin ihan viime tippaan. Maaliskuun puolivälissä lopulta päätin että pakko ottaa nyt keväälle yksi lomaviikko, ettei pää räjähdä... Näinpä reissun varaaminen ja suunnittelu alkoi kolme viikkoa ennen lähtöpäivää. Paikkahan alkaa itselle olla jo siinä määrin tuttu, että sen suurempia ennakkosuunnitteluja ei tarvittu ja kun majoituksetkin järjestyi tutuista paikoista, ei paljoa tarvinut stressailla. Normaaliin tapaan stressi alkoi edeltävällä viikolla, ei niinkään järjestelyjen takia, vaan synkistä sääennusteista johtuen.

Matka alkoi lauantaina 6.4 ja meni jo aika rutiinilla. Perillä ensimmäisessä majoituksessa Tolminin kupeessa olin 21:30 paikallista aikaa. Paikka (Tourist farm pri kafolu) on itselleni entuudestaan tuttu ja voin sitä varauksetta suositella muillekin alueelle mieliville. Paikan isäntä Tomaz on todella hauska tyyppi ja majoitus on hyvällä paikalla kalapaikkojen sijantien suhteen, eikä hintakaan päätä huimaa. Tunnelma on usein hyvinkin "yhteisöllinen" muiden kalamiesten kanssa, isännän toimiessa seremoniamestarina illallisten ja aamupalojen aikana. Muiden kalamiesten kanssa juttelu on ihan hyödyllistä siinäkin mielessä, että keskusteluista saa aina ammennettua itsellekin lisää paikkatietoutta yms.

Sääennusteet näyttivät ennen reissua pahalta.

Sunnuntai 7.4
Ensimmäinen kalastuspäivä oli sääennusteiden valossa viikon ainut sateeton päivä. Edeltävän viikon lopulla rankkasateiden nostamat vedenpinnat alkoivat olla jo sopivalla tasolla, joten päätin suunnata kalaan Idrijcalle. Idrijcan virtaama näytti aamusta noin 13m3/s lukemaa (Hotesk). Aloitin päivän ennestään tutulta pätkältä, josta olen aikaisemminkin kaloja tavoittanut. Parkkipaikalla välineitä kasatessani samalle levikkeelle kaarsi auto ja pääsin jutustelemaan ensimmäistä kertaa "riverkeeperin" kanssa. Lupien tarkastuksen jälkeen suuntasin joelle kahden vavan taktiikalla (nymfisetti & pinturisetti). Tovin pällistelyn jälkeen aloitin kalastuksen nymfisetillä. Kalastus ja kahlaus tuntui jotenkin vaikealta pitkän talven jälkeen... Tovin nymfailun tuloksena näytillä kävi pari orange tagia maistanutta kirjolohta + parit karkuutukset päälle.

Tästä se taas lähtee...

Päästyäni pahimmista poltteista eroon, päätin lähteä ylävirtaan etsimään pinta-aktiivisia kaloja. Päätin käydä heittämässä "treeniheitot" sokkona, jotta tositilanteessa ei saa taas heitettyä isoa siimamyttyä aktiivisen kalan päälle. Kävelin metsikössä jokea tarkaillen, ja huomasin kiven edustalla vauraan kalan napsimassa pieniä vaaleita päivänkorentoja pinnalta. Tällä kertaa bongattu kala oli sen verran vauraan näköinen, että rantaan hiivittyäni vaihdoin varmuuden vuoksi 0.16mm fluorokärjen 0.14mm kärjen tilalle. Kala pintoi hyvässä paikassa, koska kohtuullisen matala ranta mahdollisti suoraan kalan taakse kahlaamisen. Hiivin vajaan 10 metrin päähän kalasta ja aloin tarjota #14 vaaleaa cdc-päikkäriä edelleen syömätouhuja jatkaneelle kalalle. Kolmannella uitolla sain perhon siinä määrin kohdilleen, että kala otti kiven edustalta pari sivupotkua ja kävi nätisti hakemassa perhoni pinnasta. Tovin köydenvedon jälkeen sain kalan haaviin ja upea aloitushan tämä reisulle oli! Paksussa kunnossa oleva n. 55cm marmoritaimen köllötti haavin pohjalla, ja suuuuuuuri tyytyväisyyden tunne valtasi mieleni. Sen verran tilanne oli saanut sykkeen kohoamaan ja adrenaliinin virtaamaan, että kalaa vapauttaessani käteni ja jalkani tärisivät... 😂 En tiedä johtuiko se pitkästä talvesta vai pelkästään poikkeuksellisen upeasta tapahtumasarjasta, mutta enpä olisi voinut parempaa aloitusta reissulle keksiä.

Vaalean cdc päikkärin kelpuuttanut marmoritaimen

Kevättä ilmassa!

Juuri koettu tapahtumasarja täytti vatsani ja vietinkin pitkän tovin penkalla hienoa säätä fiilistellen, ennen kuin jatkoin matkaani ylävirtaa kohti. Etenin metsikössä varovasti, yrittäen bongata joen päälle kaartuvien puiden alta pinta-aktiivisa kaloja, sellaisia kuitenkaan tältä pätkältä löytämättä. Tässä kohtaa vinkki: Kun jätätte toisen kalastussetin taaksenne, katsokaa tarkkaan jättökohta. 😀 Seuraavan kosken saavutettuani aloin miettiä, mihin olin nymfisettini jättänyt... Etsiskelin onkeani pienen paniikin vallassa noin 20min kunnes sen onneksi lopulta löysin rantapenkalta hyvin naamioituneena.

Seuraavan kosken niskalta löysin jälleen useita pintovia kaloja. CDC-päikkäri kelpasi kaloille hienosti, mutta parin pienehkön n. 30-35cm kirjolohen jälkeen totesin, ettei tuossa paikassa tainut isompia kaloja olla ja poistuin paikalta, kalojen jatkaessa läiskimistään.

Olosuhteet olivat mukavat kalastusta silmällä pitäen.

Iltapäiväksi siirryin ylävirtaan, myöskin aikaisemmilta reissuilta tutulle pätkälle. Vuolaalle pätkälle käteen hakeutui nymfisetti ja tapahtumiakin tuli ihan mukavasti, ja haavissa kävi harjusta lukuunottamatta kaikkien alueen kohdelajien edustajat näytillä. Jykevin veto tuli kosken yläpäästä, jossa pinkkikuulaista pt:tä maisteli +55cm marmoritaimen. Kyseisen kalan kanssa sainkin punnertaa ihan kunnolla, kalan juroessa voimalla pohjaan kivien ja kalliolohkareiden alle... Marmoritaimenet eivät ole kovin riehakkaita siiman päässä, ja hyppimisen sijasta ne tuppaavat juromaan voimakkaasti pohjaan, mikä taasen aiheuttaa sydämentykytyksiä siimojen kestämisen kannalta. Tässä vaiheessa olin sen verta tyytyväinen päivän antiin, että suuntasin takaisin majoitukseen vaikka tehokasta kalastusaikaa olisi ollut vielä pari tuntia jäljellä... Hyvä aloitus!

Pinkkikuulaista pt-nymfiä maistellut hyväkuntoinen Idrican marmoritaimen

Samaisen perhon kelpuuttanut taimen tai hybridi

Maanantai 8.4
Sääennusteet lupasivat maanantaista sateista päivää. Luvatut sademäärät olivat kuitenkin maltillisia ja yhteinäisen sateen sijasta ennusteet lupailivat vain hetkittäisiä sadekuuroja. Maanantaina päätin suunnata aamusta Trebuscicalle aka "Trebulle". Virtaama kohdejoella näytti lukemaa 2.2m3/s, joten haastavaa kalastusta oli odotettavissa. Aloitin kalastuksen poolista, johon olin edellisellä Trebun käynnilläni lopettanut. Koska kyseessä on pieni "viidakkojoki", valikoitui käteen 8' jalkainen #4 luokan vapa ja reissua varten ostettu Ikonin long nymphing heittosiima. Muutenhan kyseinen siima on ihan perus pintasiima, mutta sen kärjessä on oranssi pätkä tärppien havaitsemisen helpottamiseksi. Toisessa poolissa siimankärki värähti ja haaviin ui raukeana nätti Trebun marmoritaimen (n.35 cm). Mikäli tavoitteena on suuret saalismäärät, kannattaa ehkä hakeutua jonnekin muualle kuin Trebulle. Sen sijaan jos haussa on uskomattoman upeaa luontoa, haastavaa kalastusta ja villejä kaloja, on Trebu varteenotettava vaihtoehto. Kyseiseltä pätkältä en enempää kaloja saanut, eikä pakoon meneviäkään kaloja juurikaan pooleissa näkynyt.

Trebun pooli

Seuraavaksi siirryin autolla alavirtaan ja otin kohteekseni itselleni ennestään tuntemattoman pätkän. Kyseinen pätkä on kuitenkin käsittääkseni ehkäpä jopa koko joen kalastetuin, mutta itse olen sitä vältellyt tähän päivään asti. Etenin kohtuullisen rivakasti ylävirtaan ja päätin etten heitä kuin bongatuille kaloille. Pääosin poolit vaikuttivat melko tyhjiltä, mutta eiköhän niissä kaloja ollut kivien alla minulta piilossa. Muutamia kaloja kuitenkin pätkällä bongasin, joista yksi suostui pelikaverikseni kelpuutettuaan SLO-nymfin muutaman uiton jälkeen. Kala paljastuikin melko riehakkaaksi tapaukseksi ja haaviin heilahdettua ei voinut muuta kuin ihastella... Komea koukkuleukainen koiraskirjolohi, joka ei kooltaankaan ollut pienimmästä päästä. Tämän kalan saalisarvo ei ollut kuitenkaan mitattavissa senttimetreissä. 😎

Kalojen bongailua Trebun akvaariopooleissa

Komean ulkomuodon ja sisukkaan luonteen omannut kirjolohi

Kuljettuani pätkän loppuun, kello raksutteli iltapäivää joten päätin vielä suunnata illaksi Idrijcalle (virtaama 10.1m3/s). Hakeuduin ennestään itselleni vieraalle pätkälle, joka on tosin ollut suunnitelmissa jo useamman kerran. Pitkään jatkuneet tietyöt ovat kuitenkin tehneet alueella liikkumisen vaikeaksi (autoja ei saa parkkiin minnekään, kun tietöiden takia kuljetaan pitkiä matkoja letkassa liikennevalojen väleissä).

Lämmin ja kostea ilma sai päikkärit kuoriutumaan ja löysinkin nopeasti muutaman pintovan kalan. Jälleen kerran CDC-päikkäri kelpasi heti ensiuitolla päikkäreitä syöneelle kirjolohelle. Kalan saatuani keskityin lähinnä paikkojen kartoittamiseen ja tetsailin pitkän siivun jokea alavirtaan. Pätkältä löytyikin mielenkiintoisen näköistä vettä, ehkäpä kuitenkin ensisijaisesti nymfikalastukseen kovan virran ja poolien syvyyden takia. Loppu illan bongailin lähinnä kaloja, mutta tyydyin tällä kertaa vain katselemaan niitä ja nautiskelemaan lämpimähköstä illasta. Illaksi ajoin vielä Socalle ottamaan valokuvia ja majoitukseenkin ehdin vielä helposti ennen hämärän tuloa.

Idrijcan pooleja

Maanantain auringonlasku Socalla

Tiistai 9.4
Sääennusteet vaihtuivat tiuhaan ihan päivittäin ja jo maanantai-iltana tiistain ennusteet alkoivat lupailemaan ainakin lähes sateetonta päivää. Edellisenä iltana päätin parin neuvoa-antavan Laskon voimalla, että seuraavana päivänä suuntaisin Tolminkan yläosalle. Olen kerran aikaisemminkin käynyt tuolla (eri pätkällä), mutta tuolloin olin liikkeellä oppaan kanssa. Alue on todella syrjäinen ja liikkumisen kannalta raskas ja vaikea. Lisäksi kanjonissa liikkuu vähän ihmisiä, eikä siellä ole puhelinyhteyksiä, minkä takia yksinään tuonne lähteminen on ollut itselleni tietynlainen kynnys. Nyt päätin kuitenkin sinne lähteä sillä mielellä, että jos tuonne kuolen, mietin viimeisillä hetkilläni sitä paskaa mikä minua odottaa seuraavana maanantaina työpaikalla, ja kuolen hymyssä suin.

Tolminkan virtaama tiistai-aamuna oli luokkaa 4.5m3/s. Sää oli aamusta puolipilvinen mutta poutainen. Etukäteen jo tiesin, että kalastuksen kannalta tämä pätkä tulee olemaan todella haasteellinen, mutta paikka luonnonkauneudessaan ja koskemattomuudessaan on upea ja kaiken sen vaivan arvoinen.

Näissä maisemissa sielu lepää!

Lähdin joelle ns. yhden vavan taktiikalla ja ajatuksella että pintaperhoilla on pärjättävä. Koska tiesin pätkän olevan kohtuullisen pitkä, etenin kohtuullisen rivakasti poolilta toiselle. Tällä virtaamalla pätkä oli myös äärimmäisen hankala kalastettava, koska virta oli todella voimakas ja pyörteinen ja poolit lyhyitä ja syviä. Em. syystä kalastus oli hyvin pitkälti "high sticking"-tekniikalla pienten pockettien kalastusta. Nymfisetillä olisi mahdollisesti pystynyt hieman paremmin ronkkimaan syviä pooleja ja virransaumoja, mutta eipä tuo nymfisetin puute juurikaan harmittanut, kun ennakko-odotukset olivat jo keskittyneet ihan muuhun kuin kalan saantiin. Iso osa päivästä tulikin keskityttyä ihan istuskeluun ja valokuvien ottamiseen.

Hienoja paikkoja nähdä, ei niinkään kalastaa.

Näyttää kovin pienimuotoiselta, mutta tuossakaan ei olisi jäänyt lippalakki pinnalle, jos olisi mennyt pooliin seisomaan.

Umpikujako?

Vain parissa poolissa pääsin "ulkoiluttamaan" heittosiimani sen verran, että kehtasi sanoa heittäneensä perhoa. Onnekseni yksi näistä heitoista tuotti myös päivän ainoa kalakontaktin, kun virransaumaa pitkin heitetty Hiviz-PP-caddis houkutti varsin kauniin marmoritaimenen kuohujen alta esille. Todella maukas tapahtumaketju, koska näin pitkään kuinka kala lähti hiljaa lähestymään perhoani ja rauhallisesti poimi sen suuhunsa. Tällä kertaa säilytin malttini, enkä vetänyt perhoa kalan suusta ennen aikojaan. Kala oli noin 40cm marmoritaimen, joka meni myös sarjaan "senttimetrit ovat väärä mittayksikkö saaliin arvon määrittämiseen". Iltapäivästä alkoi satamaan vettä joten lähdin hyvissä ajoin takaisin sivityksen pariin. Kuten sanottua, ylä-Tolminka tarjosi todella haasteellista ja fyysisesti raskasta (ja myös hieman vaarallista) kalastusta. Tajusin päivän aikana myös tulleeni vanhaksi, kun kalliolohkareiden yli kiipeillessä, ryömiessä ja hyppiessä polviani alkoi särkeä. Täytynee pistää Vitaepro:t tilaukseen kotiin päästyäni. 😀

Näissä maisemissa kalastus jää helposti sivurooliin.


Tolminkan villi marmoritaimen

Suurehko päivänkorento kiipesi polvelleni.

Keskiviikko 10.4
Keskiviikkona päätin suunnata jälleen Idrijcalle. Aamun sää oli sateinen ja Idrijcan virtaama vaihteli päivän aikana 8.3 - 11m3/s välillä. Aamun sateet hieman nostivat ja sameuttivat vettä, mutta ei mitenkään radikaalisti. Pieni "vihreä humus" teki kalastuksesta helpompaa koska kalat eivät ole silloin niin säikkyjä. Aamulla tein piston uudelle pätkälle, joka ei kuitenkaan tuottanut muuta kuin yhden tyylikkään liukusukelluksen, jonka seurauksena palasin majoitukseen vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle. Iltapäivästä suuntasin tutulle koskelle, jossa aloitin virtapaikassa nymfisetillä. Tovin nymfailu toi pari kirreä ja yhden marmoritaimenen, kokoluokan jäädessä kuitenkin 30-40cm väliin.

Tässä vaiheessa sade oli lakannut ja seuraavasta hieman rauhallisemmasta virrankohdasta bongasin useamman pintovan kalan. Sade sai pienet vaaleat päivänkorennot kuoritumaan ja innosti kalat varsin estottomaan mässäilyyn. Olosuhteet olivat todella otolliset kalansaantiin, koska kuoriutuvia hyönteisiä ei ollut liikaa, jolloin kalat kelpuuttivat perhoni varsin hyvällä prosentilla. Ensimmäinen CDC-päikkärin kelpuuttanut kala irtosi parin potkun jälkeen. Seuraavaksi otin kohteeksi näyttäviä head&tail nousuja tehneen hyvänkokoisen kirjolohen. Kala hyväksyikin tarjoukseni ja kovan kampeamisen jälkeen haavissa köllötti hieman vajaat 60cm kirjolohta.

Päikkäreitä popsinut kirjolohi

Toinen samanmoinen otti hieman ylempää, mutta kovan taistelun jälkeen irtosi juuri ennen haavin heilahtamista. Sössin samassa paikassa vielä pari nousua, ennen kuin jatkoin matkaani ylemmäs koskipätkällä. Bongasin hieman kovemmassa virrassa useita pintovia kaloja, joista valkkailin koon, merkin ja paikan perusteella kaloja, joille lähdin perhojani tarjoamaan. Ensimmäinen valittu kala oli aktiivisesti pinnasta päikkäriä imuroinut marmoritaimen, joka ei kelpuuttanut kahta ensimmäistä perhoa (cdc-caddis & klinkki). Kolmantena tyrkylle tarjottu #16 vaalea laskuvarjopäikkäri kelpasi ja tovin jumppaamisen jälkeen n. 45cm marmori kävi haavissa morottamassa. Jatkoin matkaani, kun muut poolissa pintoneet kalat näyttivät alle 50cm kirjolohilta... Hieman ylempää koskesta löysin virran ja rannan väliin jäävästä lähes virtaamattomasta rantavedestä pintakalvossa lipuvan marmoritaimenen, joka oli niin keskittynyt päikkäreiden imurointiin, ettei huomannut minua, vaikka se lähimmillään kävi parin metrin päässä minusta. Kalan liikuttua hieman kauemmaksi minusta, uskalsin liikkua sen verran, että heitin perhoni tyrkylle ja sain välittömästi palautteeksi kauniin nousun perhooni.

Päikkäritranssin vallassa varomattomaksi heittäytynyt marmoritaimen

Jatkoin matkaani aina seuraavan suvantopätkän loppuun asti pintovia kaloja bongaillen. Loppuillasta ei enää tarvinut haavia limata, mutta muutaman epäonnistuneen tartutuksen suoritin heitellessäni pinturia poikkivirtaan vastarannan puskien alla pintoneille kaloille. Viimeiset heitot olivat vaikeita, koska syvä ranta ei sallinut kahlaamista, takaheittotila oli rajallinen ja kun perhon hädin tuskin sai toimitettua oikeaan paikkaan, alkoi keskivirta painamaan siimaa pussille jolloin vastaiskut myöhästyivät. Kaikkinensa kuitenkin todella onnistunut päivä ja pintaperhokalastusta parhaimmillaan!

Torstai 11.4
Torstai-aamuna herätessäni ei ollut erityisen kovia poltteita kalaan. Koska edellinen päivä oli ollut upea, ja tuntui siltä että kalaan lähteminen olisi nyt mennyt suorittamiseksi, päätin pitää kokonaan välipäivän kalastuksesta. Torstaina ajelin Bovecin / Ylä-Socan alueelle katselemaan maisemia. Olin myös tiedustellut Tomazilta käymisen arvoisia paikkoja alueella ja sain ohjeet kuinka pääsisin kukkuloille/vuorille näköalapaikoille. Täytyy sanoa että henkeäsalpaavia maisemia pääsi katsomaan ja valokuvat näyttävät surkeilta siihen kokemukseen verrattuna minkä paikan päällä seistessä sai.

Näkymät kukkulalta Soca-laaksoon. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Kobaridin kylä.

Koritnica Ylä-Socan lupa-alueella.

Lepena Ylä-Socan lupa-alueella

Soca (Tolminin lupa-alueella) virtaaman ollessa n. 26m3/s

Soca (ylä-Socan lupa-alueella) virtaaman ollessa n.9m3/s

Perjantai 12.4
Torstain sateet nostivat virtaamia monissa alueen joissa. Kun olin edellisen päivän kiusannut itseäni pyydystämällä kaloja vain kamerallani, oli perjantaina kalastusmotivaatio taas kohdillaan. Päätin lähteä kalastamaan Idrijcalle keskiviikon onnistumiset vielä kirkkaana mielessäni. Aamulla aloittaessani kalastuksen Idrijcan virtaama oli 19.4m3/s ja sää pilvinen ja kylmä (n. 7-8C).

Kalastuksen aloitin jälleen itselleni uudelta pätkältä ja tarkoitus oli keskittyä pinta-aktiivisten kalojen etsintään ja pitää ns. sokkokalastus minimissään. Aamun ensimmäinen uusi pätkä ei ihmeempiä onnistumisia tuonut ja virtaamakin oli hieman turhan kova omaan makuuni. Ennestään tutulta poolilta sain yhden nätin kirjolohen nymfillä, mutta muuten kylmä sää tuntui hyydyttäneen edeltävien päivien aktiivisuuden. Jokusen kilometrin käveltyäni, menin ennestään tutulle poolille heittelemään kevyesti painotettuja nymfejä "long nymph heittosiimallani", saaden pari tärppiä. Siinä viskoessani bongasin rantakivikossa varovaisia tuikkeja, ja vaihdoin välittömästi pintaperhon siiman päähän. Hiivin heittopaikalle ja tarjosin cdc-päikkärin tyrkylle ja miltei samantien kala kelpuutti tarjoukseni hyvin varovaisella ja huomaamattomalla tuikilla. Välittömästi kun kiristin siiman, kala ampaisi rantakivikosta väljemmille vesille oikaisten koukkuni... 😀 Olin sitonut osan CDC-päikkäreistäni ohutlankaiseen Hanakin 130H BL koukkuun, siinä toivossa että hentoinen perho kelluisi paremmin. Reissu kuitenkin osoitti, ettei nämä koukut soveltuneet omaan käyttööni ollenkaan... Näitä tuli oikaistua kaikkiaan neljä reissun aikana, eikä ne kalat oikeasti mitään isoja olleet. Ehkä pitäisi käydä vaan vähemmän salilla. 💪

Kellon lyödessä aika tarkalleen kaksi, alkoi tapahtua kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuin tyhjästä käynnistyi pienten baetisten(?) massakuorituminen ja joki heräsi henkiin. Pintovia kaloja oli joka puolella ja yht-äkkiä vedenpinta ja rantakivet olivat täynnä pieniä oliiveja päikkäreitä. Kalastus oli vaikeaa, koska kaloilla oli niin paljon luonnonravintoa tarjolla. Onnistuin saamaan #16 spent spinnerillä yhden kirjolohen, ennenkuin turhauduin melskaaviin kaloihin, jotka antoivat TÄYDELLISTEN tarjousteni lipua rauhassa ohitse. Jokea ylittäessäni arvioin virran voimakkuuden väärin ja päädyin taas uimaan ja kastelemaan kaikki vaatteeni... Vaihtovaatteita ei ollut mukana, joten palelin loppuillan märissä vaatteissa ja kävin välillä autossa lämmittelemässä penkinlämmittimen avulla. Vinkki 2: Aina kuivaa vaatetta reppuun tai vähintäänkin autoon mukaan! 😀

BWO - Tarkka lajimääritys jääköön jollekin muulle, mutta sopiva koukkukoko jäljittelyyn oli noin #16

Siirryin märissä tamineissani vielä katsomaan poolia, jossa olin keskiviikkona menestyksekkäästi pintaperholla kalastanut. Yllätys ei ollut suuri, että samoja BWO:ita oli täälläkin ja kalat poimivat niitä näyttävästi pintakalvosta. Massakuoriutuminen oli kuitenkin jo laantunut ja nyt hyönteisten määrä pinnassa oli jo huomattavasti maltillisempi. Kävin tarjoamassa cdc-päikkäriä hieman paremman kokoiseksi arvioimalleni kalalle, ja hyvät painithan siitä seurasi. Tämä hieman vajaa 60cm kirjolohi jäi reissuni viimeiseksi kalaksi, kun päätin lähteä majoitukseen lämmittelemään ja vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle.

Reissun viimeinen saalis... jonka kanssa taidettiin tuntea jo entuudestaan.

Olosuhteista
Keräsin taas paljon itselleni tietoa säiden vaikutuksesta alueen jokivesiin, sekä siitä kuinka joet toipuvat tulvista. Jatkossa en pelkää pieniä sateita enää, päinvastoin toivon niitä, koska sadekuurot tuntuivat aktivoivan hyönteisiä ja sitä kautta kaloja. Reissuani edeltävänä perjantaina sateet olivat nostaneet Idrijcan virtaaman n. 50m3/s lukemiin, mutta kun seuraavat pari päivää olivat sateettomia, oli vesi laskenut hyvinkin nopeasti lähelle 10m3/s lukemia.

Virtaamat laskevat kohtuullisen nopeasti sateen loputtua.

Parhaat perhot
Tällä reissulla keskittyin huomattavan paljon pintaperhokalastukseen olosuhteiden ollessa siihen varsin otolliset. Parhaiten toimivat päikkärijäljitelmät, erityisesti vaaleanruskea, -harmaa ja -oliivi cdc-päikkäri kokoluokassa #14-16. Nymfeistä kaloja tuli ns. vanhoilla tutuilla: musta-pt, pinkkikuulainen pt ja orange-tag sekä SLO-nymph.