Syysloma Sloveniassa 2018

Slovenia 29.6 - 6.10.2018

Varasin keväällä tekemäni Slovenian reissun jälkeen tälle vuodelle toisenkin reissun samoihin maisemiin. Itse olen sen verta allerginen muille kalastajille, että molemmat tämän vuoden reissut ajoittuivat kesälomakausien ulkopuolelle, huhti- ja lokakuulle. Syksyn reissu tuli siinäkin mielessä tarpeeseen, että perhokalastus jäi vähille tänä kesänä poikkeuksellisen helle-aallon johdosta. Pari edellistä Slovenian reissua olen tehnyt yksin, mutta nyt sain puhuttua Arin matkaseuraksi. Syksy on ollut todella kiireinen niin töissä kuin vapaa-ajallakin, joten valmistautumiset tähän reissuun jäi viimetippaan. Perhojenkin osalta mentiin ajatuksella "niillä mennään mitä sattuu olemaan". Ainoa merkittävä kalustehankinta tätä reissua varten oli Ikonin #3/4 nymfikeppi, joka pääsi ensitestiin Slovenian kirkkaissa vesissä.

Lauantai 29.9.2018

Reissu alkoi lauantaina 29.9 Finnairin iltalennolla. Perillä Ljubljanassa olimme hieman aikataulusta myöhässä noin klo 19 paikallista aikaa. Laukkujen noudon jälkeen kävimme koukkaamassa vuokra-auton alle ja lähdimme suuntamaan kohti ensimmäistä majoitustamme Tolminin kaupungin kupeessa. Ajelimme Skofja Lokan, Zeleznikin, Zali login kautta Podbrdohon, josta Baca jokea seuraillen Socan laaksoon. Perillä majoituksessa olimme noin klo 22 tienoilla. Juonittiin seuraavaa päivää yksien oluiden ajan tuvassa, jonka jälkeen suuntasimme nukkumaan pitkän päivän päätteeksi.

Sunnuntai 30.9.2018

Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä ensimmäisenä kalastuspäivänä Bacalle, aikaisemmilla reissuilla tutustumaani pätkään, joka oli kevätreissulla tulvassa. Nyt vedet olivat todella vähissä, ja tuumin, että keväällä kalastamatta jäänyt pätkä voisi tarjota hienot puitteet. Aamupalalla kuitenkin törmäsin jo pariin kertaan käyttämääni oppaaseen, jolle kerroin suunnitelmistamme. Sain kuitenkin kuulla, että kyseinen pätkä olisi tod-näk. lähes kalaton, koska padoista on juoksutettu tulvien aikana rajusti vettä ja tämän seurauksena iso osa kaloista olisi huuhtoutunut mennessään. Alapuolella oleva pato taas estää uusien kalojen nousemisen alueille. Pienen tuumailun jälkeen päätettiin lähteä kokeilemaan itselle ennestään tuntematonta pikkujokea Knezaa, joka on Bacan sivujoki. Päivän sää oli aurinkoinen ja lämpötila noin 15C. Kneza on todella kaunis pikkujoki joka koostuu lyhyistä matalista koskipätkistä ja niiden väliin muodostuneista syvistä pooleista. Kalastelimme Knezaa muutaman tunnin, saaden muutaman pienen marmoritaimenen ja hybridin. Mahdollisuudet isoihin kaloihin näillä puroilla on pienet, mutta kaikki kalat ovat villejä josta iso plussa.

Pienimuotoista poolivettä Knezalla

Iltapäivästä päätimme lähteä Bacan yläosalle hieman isompien kalojen toivossa. Keväällä Bacaa kalastaessani virtaama oli luokkaa 16m3/s, nyt vettä meni noin kuution verran. Veden vähyys teki kalastuksesta todella haasteellista. Monet poolit olivat muuttuneet lähes virtaamattomiksi, mikä teki kaloista todella arkoja. Tähän aikaan vuodesta kalat ovat muutenkin nähneet niin monta perhoa, että niiden kusettaminen on todella vaikeaa. Emme lopulta saaneet Bacalta saalista, mutta kaloja löysimme useita ja pari tärppiäkin saatiin, myös pintaperhoon. Pienenä bonuksena mukavalle päivälle pudotin 14mm maisema-objektiivini Bacaan pulikoimaan...

Iltakalastusta Bacalla

Maanantai 1.10.2018

Maanantaiaamu valkeni viileänä ja sumuisena. Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan Socalta uusia pätkiä. Tarkoitus oli kalastaa pätkällä, jonka tavoitettavuus ei ole helpoimmasta päästä. Perillä jalkauduimme tielle, Socan virratessa syvällä kanjonissa vierellämme. Tässä vaiheessa kohtasimme odottamattoman ongelman... Ari ei ollut elementissään korkean kanjonin reunalla ja pitkän etsinnän jälkeen jouduimme toteamaan, ettemme molemmat tulisi pääsemään alas joelle turvallisesti ja mielekkäästi. Teimme nopeat suunnitelmanmuutokset ja päätimme lähteä Trebuscicalle.

Päätimme jakautua Trebulla koska vierekkäin / vuorotellen kalastelu ei ole mielekästä kummalekaan. Ari jäi alemmalle pätkälle ja itse suuntasin yläosan kanjonipätkälle, johon tutustuin jo kesällä 2017. Trebun virtaama oli 1.1m3/s ja ilma aurinkoinen. Kanjonijakson ensimmäiset poolit olivat todella hiljaisia ja kohtasin toisenkin odottamattoman ongelman... Aikaisemmalla reissulla läpikahlattavissa olleen poolin pohjan muoto oli muuttunut siinä määrin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, mikäli halusi pitää pään pinnalla. Jouduin etsimään kiertotien, mikä ei ollut kovin helppoa pystyseinäisellä kanjonipätkällä. Tovin tetsailun jälkeen pääsin kuitenkin metsiä pitkin kohdan ohi ja takaisin joen rantaan. Seuraavatkin poolit näyttivät kovin hiljaisilta... Pari ensimmäistä kalahavaintoa tuli minua pakoon sinkoilevista kaloista, jotka ovat tuttu näky tällä pätkällä. 😁

Trebun pooleja... kalat kateissa.

Trebun pooli

Trebuscican marmoritaimen

Jossain kohtaa tummat pilvet vyöryivät päälle ja alkoivat tiputtamaan vettä niskaan. Ensimmäinen kala otti sateen aikana mustaan pt-nymfiin pitkän poolin päästä. Kala tuli haaviin asti ja paljastui reiluksi 40 cm marmoritaimeneksi. Idrijcalla tämä olisi ollut aika mitätön kala, mutta vähävetisellä Trebulla tämä jaksoi lämmittää huomattavasti enemmän. Seuraavatkin poolit olivat kohtuullisen hiljaisia ja seuraavia kalahavaintoja saikin odottaa ns. "putousjaksolle". Putousjakson jälkeen kalatiheys kasvoi ja sain seuraavan marmoritaimenen ruskealla pt-nymfillä. Kala oli hieman edellistä pienempi n. 35 cm nätti yksilö. Seuraavaksi löysin pintovan kalan virtavesien välisestä poolista. Kala kelpuuttikin #14 vesiperhospinturini (54), mutta irtosi muutaman potkun jälkeen. Loppupätkällä karkuutin vielä yhden kirjolohen piuhojen katkettua muutaman kovan hypyn seurauksena. Pätkän lopussa bongasin vielä pari hyvänkokoista kalaa, mutta perhoja ne eivät kelpuuttaneet... ehkäpä olivat jo bonganneet minut.

Kuumottava luola... Tästä ei puutu kuin kyltti "free hugs".

Joki kuroutuu välillä todella kapeaksi

Tiistai 2.10.2018

Tiistaiksi olimme varanneet SLO-Flyn Lesly Janssenin oppaaksemme ja suunnaksi otettiin Soca. Kalastamamme pätkän virtaama kalastuspäivänä oli 9,6 m3/s, joka on Socalle todella matala vesi. Joki on kuitenkin alueen suurin virta ja kalastamallamme pätkällä vettä oli vähintäänkin riittävästi nytkin. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme jokea alavirtaan kaloja bongaillen. Aika ajoin pysähdyimme yrittämään spotattuja kaloja, osa vain bongattiin ja jätettiin kalastus myöhemmäksi. Opas poimi (spottasi) koskesta kaloja uskomattomalla tehokkuudella, mikä teki kalastuksesta nopeatempoista ja tehokasta. Siinä missä Arin kanssa löydettiin poolista yksi kala, oli opas löytänyt viisi kalaa...😀. Olimme liikkeellä kahdella setillä. Arilla oli mukana nymfisetti ja itsellä pinturisetti. Vuorotellen kalastellessa vaihtelimme settejä tilanteen mukaan. Vuorottelu toimi hyvin, koska kuten sanottua, tahti oli nopea. Itsellekin jäi tällä kertaa enemmän aikaa valokuvien ottamiseen, rentoutumiseen ja rannalta huuteluun "yritä edes!" 😁.

Kalojen bongailu vaaleaa pohjaa vasten on välillä jopa helppoa.

Varovainen lähestyminen ja piilossa pysyminen on tärkeää.

Vavat olivat tiistaina tiuhaan mutkalla.

Ari onnistui rikkomaan rantakivikossa sekä peukalonsa että kahlurinsa... Sanoinkin oppaalle, että nyt on syytä etsiä Arille kunnon marmori, jotta pikku vastaiskut unohtuvat. Opas teki työtä käskettyä ja etsi meille poolin jossa oli parikin aktiivista marmoria. Ari pommitti ensimmäistä pitkän tovin ja itse aloin jo tylsistymään odotellessa, joten päätin mennä kalastamaan samassa poolissa hieman sivummalla ollutta kalaa. Ensimmäiseksi yritin huijata pinnasta syönyttä kirjolohta, joka kelpuuttikin #14 vesiperhosen (#54). Tällä(kin) kertaa sössin vastaiskun ja vetäisin perhon kalan suusta... Vastaiskun ajoitus on vaikeaa kun näet kalan kokoajan. Seuraavaksi sidoin siiman päähän nymfin ja aloin yrittämään poolin alussa murjottanutta marmoria, joka hyväksyikin tarjouksen kohtuullisen nopeasti. Kala oli varsin kaunis arviolta karvan vajaa 45 cm marmoritaimen. Samaan aikaan kun itse irrottelin kalaani, Arinkin vapa taipui... Tuplamarmoritärppi!

Väijytys!

Takaisin omaan monttuun murjottamaan.

Kaunis Socan marmoritaimen

Tämän jälkeen lähdimme takaisin autolle päin ja kalastelimme aikaisemmin spottaamiamme kaloja. Marmorien jälkeen vatsa alkoi olla molemmilla täysi ja kalastus oli melko velttoa... Meni enemmän rennoksi paskanpuhumiseksi, mikä oli vain ja ainoastaan positiivinen asia. Kaloja nousi kuitenkin hyvällä tahdilla... Mitään jättiläisiä ei saatu koukutettua, mutta varsin nättejä kaloja kuitenkin. Itselle jäi parhaiten mieleen kohtuullisen syvän poolin virranreunasta pintaperhoon (PNC #10) noussut kirjolohi. Tapahtumana varsin mukava kun kalan nousun syvältä pohjasta perhoon näki alusta asti... Kyseinen kala tarkasteli perhoa lähietäisyydeltä kohtuullisen kauan ennen kuin kelpuutti sen. Lopetimme kalastuksen hyvissä ajoin valoisan puolella ja suuntasimme tyytyväisinä majoitukseen ryystämään Laskoa.

Socan upeat maisemat jätti nälkää tulevaisuuttakin varten.

Keskiviikko 3.10

Keskiviikkoaamuna pakkasimme laukut ja suuntasimme uuteen majoitukseen Idrijcan yläosille. Päivästä kehkeytyi aurinkoinen ja lämmin (noin 17C). Idrijcan virtaama Hoteskin mittauspisteessä oli keskiviikkona n. 5m3s, mikä on todella vähän. Keväällä kalastelin samoja alueita reilussa 20m3/s virtaamassa. Heti ensimmäisessä paikassa saatiin muutamat kirret nymfeillä. Arille hieman parempi n. 45-50 cm nätti Idrijcan kirre.

Arin saama kirjolohi keskiviikkoaamulta

Siirryimme jalkaisin alemmalle virtapaikalle. Kosken loppuliu'usta löytyi aktiivisesti pinnasta ruokaillut kirjolohiparvi. Itse kaivoin nymfisiiman alta heittosiiman ja aloitin kisailun vittumaisen tarkkojen kirjolohien kanssa. Ensimmäisen tärpin sain pitkän yrittämisen jälkeen mustaan #16 needle fly:hyn, mutta kala ei jäänyt kiinni. Seuraava tärppi tuli #16 F-Flyhyn ja tällä kertaa kala katkoi 0.12mm perukkeen parilla aggressiivisella spurtilla, kun en saanut annettua tarpeeksi sulavasti löysistä siimoista "löysää" rajusti riuhtovalle kalalle. Lopulta sain kolmannen tärpin pinturiin (musta #16 needle-fly). Tällä kertaa kala tuli lopulta haaviin asti näytille. Tässä vaiheessa lähdin ylöspäin koskipätkälle nymfisetin kanssa. Ari tuli pinturipooliini oman nymfisettinsä kanssa ja saikin useamman kirjolohen samoilta jalansijoilta.

Ari ronkkii kosken monttuja.

Koskipätkällä bongasin todella julman kokoisia kaloja koskien syvistä montuista. En kuitenkaan päässyt kovassa virrassa riittävän syvälle, eikä kalatkaan olleet kovin aktiivisia. Hieman ylempää sain pari spotattua kirreä nymfillä... Tässä vaiheessa viimeistään huomasin että nyt perhot piti uittaa suoraan kalojen suihin.

Illaksi menimme vielä toiselle koskipätkälle iltakalaan. Iltakalastus oli jo aikaisempina päivinä osoittautunut hankalaksi. Kalat tuppasivat olemaan aktiivisimmillaan päivällä lämpötilojen ollessa korkeimmillaan. Ilta kuin alkoi viilenemään iltapäivällä, kalat sulkivat suunsa. Illan pätkältä sain itse vielä pari kalaa, joista jälkimmäinen oli juuri ennen pimeän tuloa #14 orange tagin kelpuuttanut ihan nätti marmoritaimen.

#14 Orange-tagin iltahämärässä kelpuuttanut marmoritaimen

Torstai 4.10

Torstaiaamu valkeni jälleen sumuisena ja kylmänä. Päivän suunnitelmana oli kalastaa Idrijcan B-zonea. Idrijcan virtaama (4.9 m3/s) oli melko samoissa lukemissa kuin keskiviikkonakin. Päivän ensimmäisessä kalapaikassa Ari onnistui kepittämään pari kirreä nymfillä, itse karkuutin yhden, kalan sotkettua itsensä vedenalaiseen rytöön. Paikan vaihdon jälkeen suuntasin itse kosken alla olleeseen hitaan virran kohtaan pintaperhosetin kanssa, Arin kokeillessa läheisen kosken kuohuja nymfeillä. Hitaasta virrasta löytyikin pintovia kirjolohia, mutta kalat olivat todella säikkyjä ja tarkkoja, enkä niitä siiman päähäni saanut höynäytettyä. Nytkään kalat eivät antaneet oikeastaan edes mahdollisuuksia, koska pintominen loppui aina jo heittosiiman ollessa ilmassa... veteen laskeutumisesta puhumattakaan. Kyllästyin kalojen säikyttelyyn ja päätin lähteä nymfisetin kanssa virtaavampaan veteen. Yläpuolisen kosken loppuliu'usta sain ihan nätin n. 45cm marmoritaimenen tai hybridin.

Aamupäivän nymfikala

Vaihdoimme jälleen paikkaa ja suuntasimme virtapätkälle joka koostuu parista virtapaikasta ja niiden väliin jäävästä hidasvirtaisesta nivasta. Itse aloitin alueen alarajalta, Arin mennessä alueen puolivälin paikkeille. "Alakoski" antoi muutaman kirjolohen nymfillä. Tässä vaiheessa päivä alkoi olla lämpimimmillään ja pientä vaalea päiväkorentoa alkoi nousemaan vedestä runsaasti. Alakosken loppuliu'ussa alkoi kohtuullisen kiivas pintominen joten päätin ottaa haasteen vastaa ja lähteä kisailemaan pintovien kalojen kanssa. Helppoa ei ollut nytkään... Sain lopulta yhden kirjolohen kelpuuttamaan #14 cdc-päikkärin. Siirryimme alueen keskivaiheille josta tuli vielä pari kirjolohta nymfeillä. Tässä vaiheessa Ari ilmoitti, ettei ollut kovin hyvävointinen ja vein hänet majoitukseen lepäilemään.

Itse suuntasin vielä pariksi viimeiseksi tunniksi kalaan itsekseni. Iltapisto toikin varsin mukavat tapahtumat kun puiden alle uiteltu musta liitsi kelpasi hieman vauraammalle kirjolohelle. Kala oli sen verran riehakas tapaus, että joudun pieneen juoksukisaan ja kivien pujotteluun kalan remutessa pari "porrasta" alaspäin. Kyseinen kala rikkoi aikaisemman kirjolohiennätykseni, mitan ollessa 55-60 cm. Mittanauhaa kun en kanniskele mukanani, mittaus perustuu haavinkehämittaan (haavin kehä 46cm), mikä on itselle riittävän tarkka mittausväline. Ylempää sain vielä PNC:llä yhden pintaperhokirren, sekä tärpin toiselta varsin hyvänkokoiselta kirreltä, joka pysyi ilmassa koko väsytyksen ajan ennen kuin 0.18 kärki napsahti poikki.

Kirjolohienkat uusiksi

Idrijcan B-alueen maisemia

Perjantai 5.10

Perjantaina otin luvan Idrijcan Trophy alueelle, joka on joen yläosilla. Ari jäi majoitukseen sairastamaan. Virtaama Idrijcassa oli samalla tasolla kuin aikaisempinakin päivinä (Hotesk 4.8 m3/s, Podroteja 1.7 m3/s). Etukäteisvinkkien perusteella olin valikoinut pari pätkää, joita menisin ensimmäiseksi katsomaan. Idrijca on trophy-partilla jo huomattavasti pienempi joki ja monin paikoin luonteeltaan matala ja rauhallinen... Sanoisin että pintaperhokalastukseen ihan optimaalinen. Bongasin alemmalla pätkällä runsaasti kaloja, mutta perhot eivät näitä kaloja kiinnostaneet, eikä pintomista näkynyt pitkistä odotteluista huolimatta. Jossain kohtaa päivää myös tuuli yltyi, mikä vesitti viimeistään pintaperhosteluhaaveet. Tuuli oli sen verta kova, että myöskään nymfikalastus ei ollut mielekästä. Tähän yhtälöön kun vielä lisäsi sen, että kohtuu lyhyellä pätkällä oli kymmenkunta muutakin kalastajaa, totesin että eiköhän tämä ole nähty.

Suuntasin iltapäiväksi takaisin Idrijcan B-alueelle. Ehdin kalastella 1-2h ilman tapahtumia ja mieleen alkoi hiipiä ensimmäinen MP-päivä Sloveniassa... Kalat olivat todella passiivisia auringon paistaessa jokeen. Lopulta onnistuin jallittamaan siiman päähän hyväkokoisen kirjolohen, joka antautui rajun taistelun jälkeen. Mittaa kauniille ja hyväkuntoiselle kalalle oli kertynyt noin 50cm.

Perjantain ensimmäinen kala

Iltapäivällä joen vesi sameni hieman, mikä nostatti kalojen aktiivisuutta tai ainakin helpotti niiden lähestymistä. Kosken yläpäässä nymfiä puraisi ensin kirjolohi, joka irtosi ja heti perään samasta montusta taimen tai hybridi, joka tuli lopulta haaviin asti. Tämäkin kala oli varsin hyvässä lihassa ja antoi yllättävän kovan vastuksen siiman päässä... Pääsinpä siinä taistelun tiimellyksessä itsekin pulahtamaan.

Kovaa taistellut taimen tai hybridi

Idrijcan vesi sameni hieman iltapäivällä.

Iltapäivä toi haaviin vielä muutaman kirjolohen sekä yhden marmoritaimenen #14 orange tagillä. Illan viimeisille tunneille vaihdoin vielä kerran paikkaa, mutta viimeinen pisto ei enää tapahtumia tuonut.

YHTEENVETO

Kalastus oli tavallista haasteellisempaa. Syinä haasteellisuudelle lienee ainakin matala vesi sekä se, että kalat ovat kesän aikana nähneet niin paljon erilaisia perhoja, ettei huijaaminen ole enää helppoa. Erityisesti pinnasta ruokailleet kalat olivat äärimmäisen tarkkoja ja säikkyjä. Pintaperhokalastusta hankaloitti myös se, että kalat söivät useasti todella pieniä koskikorentoja, jolloin perhojen kokoa piti tiputtaa #18 tienoille ja perukekärkiä ohentaa 0.10 - 0.12 mm tienoille. Pieniä perhoja oli vaikea nähdä ja kiukkuisten kalojen kanssa seitit ovat aika kovilla.

Kesäkaudesta poiketen kalat olivat selkeästi aktiivisimmillaan keskellä päivää lämpötilan ollessa korkeimmillaan. Auringon alkaessa laskea iltapäivällä, ilma kylmeni nopeasti, mikä sai hyönteiskuoriutumiset loppumaan ja kalat passivoitumaan. Hyönteisistä eniten näkyi todella pieniä koskikorentoja (needle fly) sekä lämpiminä päivinä vaaleita pieniä päikkäreitä. Sopiva koukkukoko tarkkaan jäljittelyyn olisi #16 - #20.

Nymfikalastuksessa käytin aluksi 0.16 fluoroa, mutta ohensin sen Idrijcalla 0.14 fluoroksi, kun syvemmissä pooleissa täytyi päästä nopeammin syvälle. Socan laaksossa kalastus on sallittu vain yhdellä perholla kerrallaan, eikä perukkeeseen saa lisätä painoja.

Parhaiten itsellä toimineet perhot olivat:
#14 musta pt hopeisella 3.5 - 4mm tungstenkuulalla (koukku Ikon J320)
#14 orange tag light pink 3.5 mm tungstenkuulalla (koukku Ikon J320).
Pintaperhoista tapahtumia antoi:
#16 musta needle fly (Ikon D120)
#10 PNC (Ikon D120)
#16 f-fly (Ikon D120)
#14 oliivi cdc-päikkäri (Ikon D120)
#14 cdc+peura vesiperhonen "54" (Ikon D120)

Lisää kuvia: