Retki Läsäkoskelle
Olin varannut kesälomani toiselle viikolle pari lupaa Läsäkoskelle. Reissuni ajoittui viikolle 26 (26.6 - 28.6). Tällä kertaa reissuseurana oli myös Ari, jonka kanssa törmäiltiin Villa Taimenessa iltapäivällä 26.6. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen laitettiin kamat kasaan ja suunnattiin alakoskelle, paikoille jotka olivat molemmille entuudestaan tuntemattomia. Sää oli aurinkoinen ja todella hiostava, mutta hyttysten runsas määrä pakotti siitä huolimatta pukeutumaan kahluutakkiin. Kalastelimme Alakoskea ylävirtaan edeten nymfiseteillä. Muutaman tunnin pisto ei mainittavia tapahtumia tuonut kummalekaan, saaliin koostuessa pienistä, alle 30 cm taimenista.
Niskalle päästyämme kävelimme autolle ja suuntasimme Kuningasväylälle tarkastelemaan kalastaja- ja kalatilannetta. Kaikki kahdeksan lupaa oli tälle vuorokaudelle myyty, joten odotettiin että Kuningasväylä voisi olla ruuhkainen illalla/yöllä. Toisin kuitenkin kävi, koska paikalla oli yksi isompi seurue, joka keskittyi enemmän virvokkeiden nauttimiseen sillalla ja Willa Lohessa, kalastamisen sijasta. Tämä sopi varsin hyvin meille muille onkijoille.
Tovin sillalla rupattelun ja kosken tuijottelun jälkeen suuntasimme sillan yläpuoliselle alueelle kalaan. Itse lähdin pintaperho + pintapupa-yhdistelmällä Koivusaaren puoleiselle rannalle. Itse olen aikaisemmin kalastanut Läsällä yhden luvan, joten paikkatietämys oli vielä varsin hataralla pohjalla. Koivusaaren kupeessa olin kuitenkin edellisenä kesänä surffilaudasta yhden paremman kalan karkuuttanut, joten suuntasin samaiseen virranreunaan lirkkimään. Saamieni vinkkien mukaisesti pyrin kalastamaan kaikki kiventakuset ja virranreunat mahdollisimman tarkasti ja varovasti edetessäni kohti Koivusaarta. Toisella tai kolmennella uitolla Koivusaaren luona, virranreunasta nousi kala yläperhona olleeseen cädäriin ja ensimmäinen "parempi kala" oli siimanpäässä. Tovin painimisen jälkeen sain kalan pois virrasta ja haavin sen miedomman virran alueella. Kala paljastui todella hoikaksi, eväleikatuksi n. 55cm mittaiseksi taimeneksi. Kalan peräpäässä, lähellä pyrstöä oli vaurio, joka näytti siltä, kuin joku olisi haukannut ison palan lihaa kalan kyljestä... Oletan että kyseinen vaurio oli ainakin osasyy kalan heikkoon kuntoon ja kohtuullisen ponnettomaan taisteluun. Täytyy myöntää että ei ihan sellainen kala mitä toivoin saavani...
Jatkoin kalastusta sillan yläpuolisella alueella, saaden saalikseni lähinnä pieniä taimenia, särkiä ja säynäviä, joita tuntui olevan koskessa runsaasti. Taidokkaammat kalamiehet kyllä nostelivat nättejä taimenia tämän tästä, joten vika vähän kehnoon kalantuloon löytyi tällä(kin) kertaa peilistä. Yön pimeimmät hetket tuli vietettyä pääosin sillalla, paria pistoa lukuunottamatta. Kalaa koskessa oli runsaasti ja yön aikana läiske peileissä oli runsasta. Aamun jo alkaessa valjeta lähdin kalastamaan sillan alapuolista osuutta nymfisetillä. Ylemmästä leppäpoolista tärähti kohtuullisen tukevasti ja kala lähti heti tärpistä komeasti ilmaan... Nyt oli jo hieman parempi kala kiinni. Saamattomia kaloja on vaikea punnita, mutta sen verran hyvin tuli kala parin hypyn aikana nähtyä että uskallan sanoa kalan olleen lihava +55 cm harkko. Kala paineli alempaan leppäpooliin ja minä juoksin perässä... Pakotin kalan pysähtymään alimmalle portaalle useiden syöksyjen ja parin hypyn jälkeen. Kala alkoi olla jo haavimisetäisyydellä kun yllättäen nymfisiimana ollut 0.25 mono pamahti poikki ylimmän vaparenkaan kohdilta... Olin kalastanut samalla nymfisiimalla aikaisemmat Tainion reissut, joten jälkiviisaana on helppo taas huudella, että kannattaa se muutama metri ottaa aina venynytta ja rispaantunutta siimaa kärjestä pois... Kun veto loppui, kala lopetti liikkeen täysin ja hölmistyneenä katsoin kuinka katkennut nymfisiima kellui vedenpinnalla liikkumattomana. Aloin siivoamaan jälkiäni ja ajattelin vetää siiman pois luonnosta, mutta kalapa oli yhä siiman päässä. Sain kalan vielä vedettyä näköetäisyydelle, jolloin kala riehaantui ja meni menojaan perho suupielessään. No sainpa ainakin siimanpätkät pois luonnosta. 😀
Aamun valjetessa haavissa kävi useampi säynävä kokoluokassa 300g - 1kg sekä iso kasa pikkutaimenia, suurimpien ollessa n. 35 cm pilkkukylkiä. Täytyy sanoa että täkäläiset, rasvaevälliset taimenet ovat todella vahvoja juntturoita.
Seuraavana päivänä lähdimme heräämisen jälkeen Kangasniemelle kauppaan sekä etsimään siimaa... huonolla menestyksellä. Olimme sopineet jo aikaisemmin että emme ryntää koskelle heti lupien alettua vaan säästelemme paukkuja seuraavaa yötä varten. Päivä oli jälleen helteinen ja kirkas ja tämäkin vuorokausi oli loppuunmyyty, mutta onneksi luvat löytyivät pääosin saman porukan taskuista kuin edellisenäkin yönä.
Aloitimme Arin kanssa kalastuksen klo 18 tienoilla, lähinnä iltaa ja yötä odotellen. Päivän aikana koskea kalastelleet olivat saaneet ihan hyvin kaloja kirkkaallakin säällä, mutta päätimme kuitenkin säästellä paukkuja yöaikaan, jolloin kalastus on mielekkäintä. Itse keskitin kalastukseni pääosin Kuningasväylän, sillan yläpuoliselle alueelle. Alkuillan saaliina haavissa kävi iso kasa pieniä taimenia sekä jälleen useampi kivan kokoinen säynävä. Yön saavuttua alkoi kosken peileissa todella raivoisa lätinä, kalojen hamstratessa tod.näk pupaa sekä pintakalvossa kelluneita likosiipiä sekä emergenttejä. Itse hiippailin yhdelle peileistä, jossa ruokaili useampi hyvänkokoinen kala pienellä alueella. Parin perhonvaihdon jälkeen sain ensimmäisen otin spent wing spinneriin ja kala paljastui reiluksi 40cm lihavaksi pilkkukyljeksi. Seuraava otti tuli häkilättömään, pintakalvossa kelluvaan vesiperhoseen (#14), mutta kala irtosi tovin jumputtamisen jälkeen. Tässä vaiheessa vaihdoin siiman päähän foam-jatkoperällisen, yksinkertaisen pupan koossa #14. Kohta siiman päästä löytyikin varsin tukevan tuntuinen vastapeluri, joka riehaantui täysin antamastani paineesta. Kala lähti rynnimään kuupoolia ylävirtaan ja itse lensin selälleni koskeen yrittäessäni päästä heittokiveltäni alas... Kala runnoi kuupoolin rantakivikossa ylöspäin, kivien väleissä puikkelehtien estelyistäni huolimatta. Itsekin täytyi keskittyi lähinnä kivien väistelyyn ja aina päästessäni haavimisetäisyydelle, kala pinkaisi seuraavan portaan ylös. Kala juoksutti minut saunasuvannolle asti, jonka niskalla pakotin kalan haavin luokse... Kala tuli pitkittäin olevan haavin päälle poikittain, mutta oli sen verran iso, ettei mahtunut poikittain sisään, vaan luisui haavinkehään pitkin takaisi koskeen, suoraan jalkoihini... Tässä kohtaa on sitten helppo arvata mitä tapahtui seuraavaksi... kyllä vain, piuhat poikki. No, näitä sattuu!
Hetken pettymystä nieltyäni, päätin ettei saa jäädä tuleen makaamaan ja palasin samaiseen paikkaan, samanlaisen perhon kanssa. Pian foamipupa kelpasikin seuraavalle täplätakille ja nyt päätin ottaa kalan kanssa hieman rauhallisemmin... Liekö syynä vähäisempi paineistus vai ihan vain kalan mielenlaatu, tämä kala pysyi poolissa ja pyrki lähinnä juromaan, sen sijaan että olisi pyrkinyt ylä- tai alavirtaan. Tämä ei ollut ihan yhtä iso kuin edellinen, mutta todella nätti ja pulska noin 46-47 cm evällinen kaunotar... Hyvä lohdutuspalkinto!
Tässä vaiheessa koski alkoi jo pikku hiljaa rauhoittumaan ja aurinko nousemaan. Kävin haastattelemassa muita kalamiehiä ja vakoilemassa heidän uittotyylejään. 😀 Itse olin saanut yön pupakalat ottamaan vapaaseen uittoon, mutta vastarannalla kalastellut sälli sen sijaan pussitti muutaman nätin kalan viistättämällä jatkoperäpupia hitaalla hand twistillä. Aamuyö toi vielä jokusen pienemmän taimenen nymfisetillä kalastaessa sekä luonnollisesti pari nättiä säynävää... Reissu paljasti ainakin itsessäni piilevän suuren säynävän kalastajan... 😀
Kokonaisuudessaan tämä kahden päivän rupeama oli jälleen varsin opettavainen. Seuraavalla Läsän reissulla olen taas paljon viisaampi ottipaikkojan, asentokalojen ja toimivien kalastustekniikoiden suhteen... Heti kotiin päästyäni varasinkin itselleni seuraavan reissun 13-14.7... syntymäpäivälahjana minulta... minulle. Ei muuta kun jatketaan harjoituksia! 👊
Niskalle päästyämme kävelimme autolle ja suuntasimme Kuningasväylälle tarkastelemaan kalastaja- ja kalatilannetta. Kaikki kahdeksan lupaa oli tälle vuorokaudelle myyty, joten odotettiin että Kuningasväylä voisi olla ruuhkainen illalla/yöllä. Toisin kuitenkin kävi, koska paikalla oli yksi isompi seurue, joka keskittyi enemmän virvokkeiden nauttimiseen sillalla ja Willa Lohessa, kalastamisen sijasta. Tämä sopi varsin hyvin meille muille onkijoille.
Tovin sillalla rupattelun ja kosken tuijottelun jälkeen suuntasimme sillan yläpuoliselle alueelle kalaan. Itse lähdin pintaperho + pintapupa-yhdistelmällä Koivusaaren puoleiselle rannalle. Itse olen aikaisemmin kalastanut Läsällä yhden luvan, joten paikkatietämys oli vielä varsin hataralla pohjalla. Koivusaaren kupeessa olin kuitenkin edellisenä kesänä surffilaudasta yhden paremman kalan karkuuttanut, joten suuntasin samaiseen virranreunaan lirkkimään. Saamieni vinkkien mukaisesti pyrin kalastamaan kaikki kiventakuset ja virranreunat mahdollisimman tarkasti ja varovasti edetessäni kohti Koivusaarta. Toisella tai kolmennella uitolla Koivusaaren luona, virranreunasta nousi kala yläperhona olleeseen cädäriin ja ensimmäinen "parempi kala" oli siimanpäässä. Tovin painimisen jälkeen sain kalan pois virrasta ja haavin sen miedomman virran alueella. Kala paljastui todella hoikaksi, eväleikatuksi n. 55cm mittaiseksi taimeneksi. Kalan peräpäässä, lähellä pyrstöä oli vaurio, joka näytti siltä, kuin joku olisi haukannut ison palan lihaa kalan kyljestä... Oletan että kyseinen vaurio oli ainakin osasyy kalan heikkoon kuntoon ja kohtuullisen ponnettomaan taisteluun. Täytyy myöntää että ei ihan sellainen kala mitä toivoin saavani...
Jatkoin kalastusta sillan yläpuolisella alueella, saaden saalikseni lähinnä pieniä taimenia, särkiä ja säynäviä, joita tuntui olevan koskessa runsaasti. Taidokkaammat kalamiehet kyllä nostelivat nättejä taimenia tämän tästä, joten vika vähän kehnoon kalantuloon löytyi tällä(kin) kertaa peilistä. Yön pimeimmät hetket tuli vietettyä pääosin sillalla, paria pistoa lukuunottamatta. Kalaa koskessa oli runsaasti ja yön aikana läiske peileissä oli runsasta. Aamun jo alkaessa valjeta lähdin kalastamaan sillan alapuolista osuutta nymfisetillä. Ylemmästä leppäpoolista tärähti kohtuullisen tukevasti ja kala lähti heti tärpistä komeasti ilmaan... Nyt oli jo hieman parempi kala kiinni. Saamattomia kaloja on vaikea punnita, mutta sen verran hyvin tuli kala parin hypyn aikana nähtyä että uskallan sanoa kalan olleen lihava +55 cm harkko. Kala paineli alempaan leppäpooliin ja minä juoksin perässä... Pakotin kalan pysähtymään alimmalle portaalle useiden syöksyjen ja parin hypyn jälkeen. Kala alkoi olla jo haavimisetäisyydellä kun yllättäen nymfisiimana ollut 0.25 mono pamahti poikki ylimmän vaparenkaan kohdilta... Olin kalastanut samalla nymfisiimalla aikaisemmat Tainion reissut, joten jälkiviisaana on helppo taas huudella, että kannattaa se muutama metri ottaa aina venynytta ja rispaantunutta siimaa kärjestä pois... Kun veto loppui, kala lopetti liikkeen täysin ja hölmistyneenä katsoin kuinka katkennut nymfisiima kellui vedenpinnalla liikkumattomana. Aloin siivoamaan jälkiäni ja ajattelin vetää siiman pois luonnosta, mutta kalapa oli yhä siiman päässä. Sain kalan vielä vedettyä näköetäisyydelle, jolloin kala riehaantui ja meni menojaan perho suupielessään. No sainpa ainakin siimanpätkät pois luonnosta. 😀
 |
| Aamu-öinen kuningasväylä |
Seuraavana päivänä lähdimme heräämisen jälkeen Kangasniemelle kauppaan sekä etsimään siimaa... huonolla menestyksellä. Olimme sopineet jo aikaisemmin että emme ryntää koskelle heti lupien alettua vaan säästelemme paukkuja seuraavaa yötä varten. Päivä oli jälleen helteinen ja kirkas ja tämäkin vuorokausi oli loppuunmyyty, mutta onneksi luvat löytyivät pääosin saman porukan taskuista kuin edellisenäkin yönä.
 |
| Keskiviikko oli kirkas ja lämmin päivä. |
Hetken pettymystä nieltyäni, päätin ettei saa jäädä tuleen makaamaan ja palasin samaiseen paikkaan, samanlaisen perhon kanssa. Pian foamipupa kelpasikin seuraavalle täplätakille ja nyt päätin ottaa kalan kanssa hieman rauhallisemmin... Liekö syynä vähäisempi paineistus vai ihan vain kalan mielenlaatu, tämä kala pysyi poolissa ja pyrki lähinnä juromaan, sen sijaan että olisi pyrkinyt ylä- tai alavirtaan. Tämä ei ollut ihan yhtä iso kuin edellinen, mutta todella nätti ja pulska noin 46-47 cm evällinen kaunotar... Hyvä lohdutuspalkinto!
Tässä vaiheessa koski alkoi jo pikku hiljaa rauhoittumaan ja aurinko nousemaan. Kävin haastattelemassa muita kalamiehiä ja vakoilemassa heidän uittotyylejään. 😀 Itse olin saanut yön pupakalat ottamaan vapaaseen uittoon, mutta vastarannalla kalastellut sälli sen sijaan pussitti muutaman nätin kalan viistättämällä jatkoperäpupia hitaalla hand twistillä. Aamuyö toi vielä jokusen pienemmän taimenen nymfisetillä kalastaessa sekä luonnollisesti pari nättiä säynävää... Reissu paljasti ainakin itsessäni piilevän suuren säynävän kalastajan... 😀
 |
| Aamu on valjennut ja koski hiljentynyt |
Kommentit
Lähetä kommentti