Slovenian kevät 2018 - Osa 2

18.4.2018 - päivä 5

Keskiviikkona 18.4 suuntasin kohti uutta kalastusaluetta Idrijcan ylä-osille. Edellisen vuoden kokemusten perusteella tämä oli itselle ehkä se mieluisin paikka kalastaa. Käytännössä kaikki saatavat kalat ovat luonnonkaloja ja siiman päässä rimpuileva kala voi olla mikä tahansa alueen kohdekaloista (taimen, hybridi, kirjolohi, marmoritaimen tai harjus). Keskiviikkona Idrijcan virtaama Hoteskissa oli 26,6 - 27,3 m3/sek. Parin tutun poolin tarkistamisen jälkeen totesin veden olevan omaan makuun liian korkealla ja sameaa. Ilma oli jälleen kirkas ja päivästä kehittyi taas hellepäivä.

Aloitin kalastuksen nymfillä tutulta poolilta samalla kun tarkistelin olosuhteita. Tämä pisto kesti ehkä 15 minuuttia, jonka aikana sain sameasta tulvivasta joesta näytille pari taimenta ja yhden kirjolohen. Kalat olivat pienenpuoleisia (n.30-35 cm) mutta tuttuun tapaan todella kauniita. Aika nopeasti päätin lähteä katselemaan uusia paikkoja ja siirryin alavirtaan pari kilometriä. Kävelin metsän suojissa kahden kosken välissä olevan suvannon reunalla ja spottasin pintakalvosta muutamankin melko hyvänkokoisen kalan. Pari ensimmäistä olivat pintakalvossa "surffailevia" marmoreita, joita eivät tällä kertaa tarjoamani perhot kiinnostaneet. Seuraava kala oli selvästi aktiivinen ja poimi jatkuvasti pinnasta jotain syötävää, pintakalvossa kiinni lipuen. Kala erottui todella hyvin pintakalvosta ja seurailin pitkään sen touhuja samalla kun virittelin rannassa pintaperhosettiäni valmiiksi. Itselläni on huonoja kokemuksia näistä hyvin tasaisissa ja hitaissa virtaissa ruokalevista kaloista... Tuppaavat olemaan usein aika pirun tarkkoja siitä mitä suuhunsa laittavat. Sidoin perukkeeseen #16 f-fly:n ja hiivin rantaveteen, kalasta katsottuna hieman takaviistoon. Muutaman heiton jälkeen sain heiton hieman hankalassa paikassa (ei takaheittotiloja) tippumaan kalan eteen, eikä kala epäröinyt perhon hyväksymisessä. Pienen köydenvedon jälkeen haavissa köllötti noin 45 cm marmoritaimen. Isompiakin kaloja on tullut nähtyä, mutta tapahtumasarja oli alusta loppuun asti täyttä timanttia ja minulle perhokalastusta parhaimmillaan; näkyvän, aktiivisen, villin kalan kusettaminen pintaperholla, upeassa miljöössä, olosuhteissa joissa pystyi koko ajan näkemään mitä kala tekee. Tapahtumasarja aiheutti melkoisen euforian tunteen ja istuinkin rannassa  vielä pitkään eväitä syöden ja hiljaisuudesta nauttien.

Slovenialaista maalaismaisemaa. Vieressä solisee joki, yläpuolella kaartelee kotka ja muita ääniä ei kuulu.

Välillä on hyvä ottaa iisisti ja antaa kalastusvälineidenkin levätä.

Edellinen kalatapahtuma "täytti vatsani" jollain tapaa ja pitkän tauon jälkeen tuumin mitä tekisin seuraavaksi. Koska Idrijca oli vesiolosuhteiltaan kaukana optimaalisesta (paitsi jos tavoitteena olisi iso kala streamerillä), ja tiesin että loppuviikko tulisi olemaan hellettä, päätin siirtyä pienemmälle metsäpurolle odottelemaan Idrijcan olosuhteiden parantumista. Kyseinen pikkujoki oli säilynyt kirkkaana, kuten pienemmillä virroilla tuppaa olemaan tapana. Kyseinen joki oli edelliseltä kesältä tuttu mutta lähdin nyt tutkimaan uusia paikkoja. Siiman päähän sidoin mustan leechin, koska paikka on hieman haasteellinen kalastaa pienimuotoisuutensa takia... Leech on siitä hyvä perho, että se kalastaa käytännössä aina vedessä ollessaan, eikä vapaiden uittojen tavoittelu ole välttämätöntä. Heti ensimmäisestä poolista haavissa kävi taimen sekä järkyttävän upea kirjolohi! Kyseinen kirjolohi ei ollut kooltaan valtava, pituudeltaan vajaa 40 cm, mutta kala oli lähes yhtä korkea ja puolet kalasta oli päätä. Tähän kokonaisuuteen kun yhdisti vielä valtavat, ehjät evät sekä upeat värit ja kunnon koukkuleuan, ei kala paljoa maskuliinisemmaksi voisi muuttua. 😍 Yritin ottaa tästä körmystä kuvaa, mutta epäonnistuin... Haavikuva ei olisi tehnyt tälle kalalle oikeutta, eikä kalat kuulu kuivalle maalle... Tätä kollia ei poseeraaminen kiinnostanut ja kameraa viritellessäni kala ampaisi rantavedestä vesi pärskyen takaisin virtaan.

Tämä muutaman tunnin pisto toi vielä yhden ihan nätin kirjolohen sekä pari tärppiä. Vesi oli vähän turhan korkealla täälläkin ja normaalivedellä kalastettavat poolit olivat nyt kovaa virtaavia ja pyörteisiä. Täällä tuli myös bongattua todellinen harvinaisuus... Autenttinen villi jokibroileri! Olen kuullut puhuttavan näistä Suomessa, mutta luulin näiden olevan urbaanilegenda. 😀

Luonnonmunasta kuoriutunut villi jokibroileri

19.4.2018 - päivä 6

Torstaista 19.4 oli taas luvattu helteistä ja pilvetöntä päivää. Päivän olosuhteet Idrijcalla olivat aamusta klo 7:30 - virtaama 23,6 m3/s. Lähdin heti aamusta kartoittamaan uusia pätkiä, joita en ollut aikaisemmin kalastanut. Kalastuspäivä alkoi melko mukavasti kun heti ensiheitolla kosken loppuliu'usta täräytti nätti marmoritaimen pinkkikuulaiseen pt-nymfiin. Samainen koski antoi vielä pari kirjolohta sekä yhden haavin kehältä karkuutetun marmorin. Erittäin posiitivinen ensivaikutelma uudesta kalastuspätkästä.

Päivän ensimmäisen heiton marmoritaimen.

....ja takaisin omaan elementtiinsä.

Siirryin jalkaisin pitkähkön suvantojakson ohi seuraavalle virtapaikalle kaloja ja mahdollisia pintomisia spottaillen. Pintomista ei nytkään näkynyt vaikka paikka oli sellainen, että olosuhteiden ollessa kunnossa olisi paikalla ollut varmasti useampikin pinta-aktiivinen kala. Seuraavassa virtapaikassa sain tukevan tärpin suuren kiven takaa. Kala runnoi välittömästi kiven alle, perukkeen ollessa pingoittuneena kiveä vasten... Ranta oli sen verran syvä etten päässyt kahlaamallakaan muuttamaan tilannetta. Tässä kohtaa mieleeni muistui edellisellä reissulla oppaalta kuulemani vinkki... Annoin muutaman napakan iskun vavan kahvaan. Tämä toimi ja kala ampaisi välittömästi kiven alta väljemmille vesille. Tässä kohtaa myös näin että kyseessä on melkoinen möntti. Sain kalan vinssattua haaviin melko nopeasti sen jälkeen kun kala tuli pois kiven takaa. Marmoritaimenet eivät oman kokemukseni mukaan ole erityisen kovia taistelijoita siiman päässä, lähinnä juromista kivien ja kallioiden alle... Meno on aivan erilainen kun siiman päässä on villi kirjolohi, silloin mennään kaikkiin ilmansuuntiin, vuoroin alavirtaan, vuoroin ylävirtaan, vuoroin pohjaan ja vuoroin taivaalle. Nyt oli haavi melkoisen täynnä marmoritaimenta. Tämä oli itseasiassa reissun ainoa kala, jota varten kaivoin mittausvälineet esiin. Mittaa todella näyttävällä marmoriharkolla oli 57 cm. Kala oli profiililtaan muotovalio marmotaimenesta; valtava pää ja järkyttävän paksu niska ja silhuetiltaan vesipisaraa muistuttava. Kyseinen yksilö rikkoi aikaisemman marmoriennätyksen selkeästi ja muutenkin kyseessä oli suurin kala jonka olen Sloveniasta saanut. Streamerillä näitä saisi useammin, mutta pikkuperhoilla yli 50 cm marmorit ei aivan yhtä yleisiä ole.

57 cm marmoria köllöttelemässä rantavedessä

...ja vesi pärskyen takaisin kiven alle murjottamaan. Tämä kuva antaa hieman osviittaa kalan muodosta/profiilista.

Taas oltiin tilanteessa jossa "vatsa täyttyi" ja kalastukseen tuli pitkä tauko. Lähdin etsimään pintovia kaloja samaisesta poolista, josta olin edellisenä päivänä saanut F-flyllä marmorin. Hiivin jälleen metsässä, helteeltä suojassa ja näin tuikkeja siellä täällä! VIHDOIN! Hiivin, konttasin ja ryömin asemiin pintaperhosetti kädessäni vain huomatakseni että näkemäni tuikit eivät olletkaan kalojen, vaan kiimaisten sammakoiden tekemiä. Siinä sitten istuskelin pitkän tovin rantakivellä ja kuvailin sammakoita, jotka tulivat tekemään tuttavuutta kahluukenkäni kanssa. Tämäkin oli mukava 1-2 h koska sää oli niin helteinen, että liikuskelu oli todella raskasta ja nähdyt kalatkin passiivisia.

Hetkinen... minäkö se siellä?

...Katso keskiyöllä järveen ja näet heijastuksessa tulevan puolisosi kuvan 😀

Varjoisilla pooleilla näkyi myös koskikorentoja. Sopiva koukkukoko voisi olla #14

Helteinen ja sateeton päivä sai joen virtaaman laskemaan melko nopeasti ja värikin alkoi kirkastua. Kello 17 Idrijcan virtaama oli 22,8 m3/s ja alettiin lähestyä jo aika asiallista kalastuskorkeutta. Hieman samea vesi on kalastuksen kannalta vain hyvä asia, koska väkijuoman kirkkaassa vedessä kalat ovat paikoitellen todella säikkyjä. Korkea ja samea vesi myös aktivoi erityisesti marmoreita, mikä varmasti osaltaan selittää minkä takia tämän reissun saaliskalat olivat olleet pääsääntöisesti marmoreita.

Iltapäivästä virtaama ja veden väri alkoi olla jo miellyttävällä tasolla.

Illasta lähdin etsimään pintovia kaloja taas uusilta alueilta. Edellisenä kesänä kalastamani "pintaperhopoolin" alapuolisen kosken pitkässä hidasvirtaisessa poolissa tuikki pari kalaa, joista toinen vastarannalla heiton kantamattomissa. Toinen pintova kala oli polvisyvyisessä tasaisessa, tasapohjaisessa ja hidasvirtaisessa poolissa ja oli näköhavaintoni perusteella harjus. Kyseinen kala ei perhojani kelpuuttanut / säikähti heittoa ja siirtyi etäämmäs pintomaan. Tovin tätä kalaa jahtasin, mutta kala siirtyi sitä mukaan kauemmas kun pääsin heittoetäisyyksille. Luovutin ja palasin illalliselle majoitukseeni tyytyväisenä päivän kokemuksista.

20.4.2018 - päivä 7

Perjantai 20.4 oli itselleni viimeinen kalastuspäivä tällä reissulla. Idrijcan olosuhteet aamulla klo 9:30 oli seuraavat: virtaama 20,7 m3/s. Päivästä oli taas kerran tulossa hellepäivä, eikä pilvistä pitäisi olla ennusteiden mukaan tietoakaan. Lähdin aamulla taas etsimään itselleni ennestään tuntematonta pätkää ja ihan kivannäköinen paikka löytyikin. Aloitin kalastuksen jälleen nymfillä kosken loppuliu'usta. Hieman aloituskohdasta ylävirtaan tuli ensimmäinen tärppi... Kala oli marmori mutta irtosi ennen haavia... Ei muuta ku etiäpäin! Hetken tästä siima jälleen pysähtyi ja nyt siima päästä löytyi suivaantunut kirjolohi. Parin hienon syöksyn ja hyppysarjan jälkeen kala tuli haaviin ja paljastui varsin näyttäväksi koiraskirjoloheksi, jolla mittaa oli haavinkehämittauksella reilut puolimetriä.

Pidätyskuva

 

Todella kaunis ja vanttera kirjolohen pötikkä

Pätkältä tuli vielä pari muutakin ihan nättiä kalaa, jonka jälkeen olinkin jo takaisin autolla. Auton kohdilla virta oli tasaista ja bongasin vastarannalta puskan alta pintovan kalan. Kasasin pinturisetin valmiiksi ja etsin alavirrasta paikan, josta pääsin kahlaamaan vastarannalle. Kala jatkoi pienten vaaleiden päikkäreiden napsimista pinnassa kymmenkunta metriä minusta ylävirrassa. Näin pinnassa lipuvan kalan lähes kokoajan ja pääsin tarjoamaan perhojani kalalla hyvistä asemista. Mokoma lohnake ei kuitenkaan perhojani kelpuuttanut ja kun kalan toimintaa seurasin, huomasin sen hylkäävän ihan oikeitakin vedenpinnassa räpiköiviä päivänkorentoja... Voisi sanoa melko ronkeliksi tapaukseksi. Monenlaita perhoa tuli tarjottua, viimeisten ollessa jo nymfejä. Perukettakin tuli ohennettua 0.12 milliin normaalista 0.14 paksuudesta, mutta tässä tilanteessa 0.12 mm tuntui aivan liian paksulta...

Seuraavaksi en keksinyt mihin seuraavaksi menisin, joten kävin nymfailemassa viime kesältä tutun koskijakson saaden jokusen pienen kirjolohen ja taimenen. Illaksi siirryin edellisenä päivänä hyväksi toteamalleni pätkälle eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Musta pt nymfi hopealla kuulalla teki työtä käskettyä ja etsi kivien koloista kaksi todella kaunista kalaa... Ensimmäinen näistä oli pohjaväriltään todella tumma, varustettuna hienolla marmorikuvioinnilla sekä harvalla punaisella pilkutuksella. Seuraava oli hieman pienempi, tämäkin kuitenkin siinä 45 cm tienoilla ja väriltään vaalea, marmorikuvioitu ja voimakkaammin punaisin pilkuin varustettu. Lähetin kaloista kuvat oppaalleni ja tiedustelin onko kyseiset kalat marmoreita vai hybrideitä ja sain vastaukseksi että marmoreita olisi molemmat... tiedä sitten. Oli mitä oli, niin mahtavan näköisiä olentoja!

Tumma kaunotar kokoluokka 45-50 cm välissä

Vaaleampi velipoika oli hieman tummaa pienempi  noin 45 cm tietämillä

Loppuillan taas fiilistelin ja yritin tähystellä pintomisia, joita en koskaan löytänyt. Kun pintomista ei näkynyt näpsin valokuvia ja istuskelin jokivarren hiljaisuudessa ja nautin viimeisestä illasta paratiisissa... tällä erää. Täytyy myöntää että samalla suunnittelin jo seuraavaa reissua vielä tälle vuodelle. Jossain laulussa lauletaan tilanteeseen sopivasti: "Haaveet elättää, haaveet hengissä pitää".

Vihreän joen rannalla

21.4.2018 - päivä 8

Lauantai ei enää ollut kalastuspäivä ja lentoni takaisin Suomeen lähti illalla puoli kahdeksan aikaan. Minulla oli siis koko päivä aikaa vielä ajella ympäriinsä ja katsella paikkoja. Ensimmäiseksi ajoin Tolminiin ja kävin katsomassa miltä Soca näyttää tällä hetkellä. Socan virtaama oli Kobaridin ja Tolminin välillä reilut 80 m3/s ja väri erittäin samea... Tämä siitäkin huolimatta että kirkkaita päiviä oli ollut jo neljä edellisten sateiden jälkeen. Syy Socan tilaan on alppien sulamisvedet, joita tullaan tänä keväänä saamaan ja paljon.

Soca 21.4.2018 - 80,7 m3/s

Seuraavaksi ajelin katsomaan Tolminkan alaosaa. Tolminkan vesi oli myös sameaa ja verrattain korkealla. Tolminkan virtaama oli 16.1 m3/s. Kuvittelisin että Tolminkan kalastaminen voisi tulla kysymykseen virtaaman laskiessa pienemmäksi kuin 10 m3/s. Ajelin pikkuhiljaa Podbrdon, Zali Login ja Skofja Lokan kautta takaisin lentokentälle ja hyvästelin jälleen haikein mielin Slovenian... mutta vain hetkeksi! 😎

Tolminkan ja Socan yhtymäkohta

Kolmannessa osassa teen vielä reissusta yhteenvedon, katson mitä reissu lopulta tuli maksamaan ja listaan parhaat perhot sekä vinkit joita itse antaisin Sloveniaan kalaan matkaavalle.