Perhokalastuskauden avaus osui tänä vuonna aika tarkalleen samaan ajankohtaan kuin viime vuonna. Ensimmäisen kalastusreissun kohdekin oli sama, eli Tainionvirta Hartolassa. Hankikorrireissut osaavat olla oikukkaita mutta onneksi pitkän talven jälkeen poltteet ongelle ovat niin kovat, että pelkkä siimojen oikominen riittää kääntämään reissut positiivisen puolelle. Alla lyhyttä tarinaa kauden kahdesta ensimmäisestä reissusta.
18.3.2018 - Kuten sanottua, hankikorrikauteen sijoittuvat reissut osaavat olla pirun oikukkaita. Varsinkin näin sesongin alussa säätiloilla on valtava merkitys reissun onnistumisen kannalta. Hieman tavanomaista kylmempi maaliskuu heitti tällä kertaa kapuloita rattaisiin ja sopivien päivien löytäminen olikin haasteellista. Alkujaan olin ajatellut välttää ruuhkat menemällä pelipaikoille vasta viikolla, mutta koska sääennusteiden mukaan vain sunnuntaina ja maanantaina elohopea nousisi plussan puolelle, päätin suunnata Hartolan Tainionvirralle jonottelemaan jo sunnuntaina.
Hain luvat ja eväät Jari-Pekalta n. klo 10 maissa aamusta ja suuntasin ykkösalueelle haistelemaan tunnelmaa. Sää oli puolipilvinen, lämpötila vielä aamusta pakkasen puolella ja tuuli kohtuullisen puuskainen. Lähtökohtaisesti ei siis ihan ideaali-olosuhteet. Kuten odottaa sopi, oli ykkösalueella ukkoa rivissä jo siinä määrin, että tovin maisemien katselun jälkee päätin hypätä autoon ja suunnata nelosalueelle väljempien vesien toivossa. Nelosalueellakin oli yksi auto parkissa, mutta paikalla kalastellut seurue suuntasikin muualle pian saapumiseni jälkeen. Yhtään aikuista korria en aamupäivän aikana nelosella nähnyt, mutta joitakin nymfejä hangella kömpi. Yhtään pintomista tai muutakaan havaintoa kaloista ei parin tunnin nelosella vietetty aika tuonut. Kalastin dry-dropper tekniikalla korripinturi + korrinymfi yhdistelmällä. Kalastus keskittyi niska-alueeseen sekä maantien puoleisen uoman loppuliukuun, jota pääsi heittelemään ihan mukavasti kahlaamalla loppuliun kalliopohjalla. Tämä olikin sitten käytännössä ainoa paikka, jossa viitsin hyvällä omallatunnolla kahlailla
 |
| Nelosalueen niska |
 |
| Nelosalueen tien puoleinen loppuliuku |
 |
| Sunnuntaina nelosalueella ei aikuisia korreja näkynyt, mutta muutamia nymfejä oli hangelle noussut köpöttelemään |
Nelosalueelta suuntasin takaisin ykkösalueelle, mutta kalastaminen jäi vähälle kovan tuulen ja heittopaikkojen ruuhkaisuuden takia. Päätin kuitenkin ottaa reissusta jotain irti, joten kiersin koko alueen ja kartoitin paikkoja, joissa mahdollisesti pääsisi tulevina päivinä kalastamaan. Kaarisillalla käydyissa keskusteluissa kuulin, että leirintäalueen luota olisi joku kalankin saanut, mutta koska alue on melko pieni ja paikalla oli kuuleman mukaan jo nyt porukkaa ihan riittämiin, en jaksanut sinnekään enää lähteä. Iltapäivästä tuuli tuntui vain yltyvän, enkä ollut kaloista saanut havaintoja koko päivänä, joten päätin kahvittelujen ja valokuvien räpsimisen jälkeen suunnata kotiin lämmittelemään.
 |
| Iltapäivästä sää muuttui pilvisemmäksi ja tuuli voimistui. Kuvassa ykkösaluetta kaarisillalta kuvattuna. |
19.3.2018 - Edellisen päivän vaisuhko reissu ja ennusteiden mukaan samanlainen sää lähestulkoon sai jäämään aamulla kotiin. Päätin kuitenkin heittää kamat autoon, koska talvilomien viettäminen neljän seinän sisällä ei olisi yhtään parempi vaihtoehto. Kuten odottaa sopi, tällä kertaa väkeä oli huomattavasti vähemmän ja ilmakaan ei ollut yhtä tuulinen. Aloitin jälleen ykkösalueelta, keskittyen lähinnä järvestä lähtevään niska-alueeseen. Aikuisia korreja näkyi nyt hangilla edellistä päivää enemmän, mutta yhtään pintomista ei nytkään näkynyt... ja totuuden nimissä, yhtään vedessä räpiköivää korriakaan ei näkynyt. Kaarisillan alapuolella, virran loppuliu'ussa ja suvannon alussa rannoilla kömpi jopa melko paljon aikuisia korreja.
Päätin lähteä katsomaan kolmosalueen yläpuolista "peltopätkää", koska en ollut tuolla aikaisemmin käynyt, ja kuulin että kyseisellä alueella uiskentelisi näin talvisaikaan ainakin kirjolohta paikoin runsaastikin. Paikan päälle saavuttuani tuuli kuitenkin yltyi ja taivaalta alkoi satamaan tiskirättejä. Tovin lumipyryssä pönötettyäni päätin suunnata nelosalueelle eväiden syöntiin. Neloselle saavuttuani oli lumipyry lakannut ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien välistä. Nyt nelosellakin kömpi aikuisia korreja rannoilla... Aloitin kalastelun jälleen loppuliu'usta, josta suureksi hämmästykseksi sain kalan kelpuuttamaan tapsissa olleen pinturin. Siiman päässä venkoillut kala paljastui Etelä-Suomalaisittain ihan nätiksi harjukseksi (n.30-35cm). Haaviin asti kala ei tullut, johon osaltaan vaikuttaa myös se että haavi oli auton takakontissa 😀. Tämä jäikin näiden kahden kalastuspäivän ainoaksi kalatapahtumaksi. Säästä kehkeytyi illalla tosi nätti, mutta ilma alkoi painua pakkasen puolelle auringon laskiessa, joten päätin suunnata tässä vaiheessa kotiin.
 |
| Kaunis ilta nelosalueen niskalla |
Yhteenvetona sanottakoon, että hieman olin nyt etuajassa. Uskon että 1-2 viikon sisällä, säiden salliessa voi Tainiollakin alkaa tapahtumaan ja kalat aktivoitumaan myös pintaravinnon perään.Ainoa kalatapahtuma tuli tällä kertaa jatkoperälliseen korripinturiin, joka sidottu samalla tavalla, kuin kesällä paljon käyttämäni vesiperhosmalli.
 |
| Korriväreihin puettu luottopinturi |
Kommentit
Lähetä kommentti