Perhonsidontaa 2, Parachute Nelson caddis muunnos
Parachute Nelson Caddis muunnos (PNC)
Alkujaan Amerikkalaisesta Nelson caddiksesta paljon vaikutteita saanut laskuvarjohäkilällinen versio on yksi omista luottoperhoistani. Hyviä puolia ovat mm. kelluvuus, näkyvyys sekä kalastavuus. PNC on juuri hyvän kelluvuutensa vuoksi todella monipuolinen pintaperho. Itse käytänkin tätä perhoa usein rig-tekniikassa yläperhona, jolloin hyvin näkyvä ja kelluva pintaperho kannattelee perään sidottua uppoperhoa, toimien samaan aikaan sekä indikaattorina että kalastavana perhona. Laskuvarjohäkilä vielä varmistaa sen, että perho laskeutuu lähes aina oikeaan asentoon kellumaan.
Perhon siipi sidotaan peura/elk kimpuista, jotka sidotaan vuorotellen rungon kanssa. Itse suosin sidonnassa Elkiä, koska se ei leviä yhtä helposti sivuille kuin peurankarva. Itse sidon siiven siten, että sidottavat karvaniput pienenevät perästä eteen päin tultaessa, jolloin perhon silhuetista tulee ainakin omaan silmään enemmän vesiperhosta muistuttava. Itselläni nippujen määräksi on vakiintunut neljä kappaletta, jonka jälkeen häkilätolpalle ja päälle jää vielä sopivasti tilaa. Niput mitoitan siten, että kaikki niput ovat joko samanmittaiset (nippu ylettyy edellisen nipun kärkien tasalle) tai siten, että sidottavan nipun kärjet jäävät ihan vähän lyhyemmäksi kuin edellisen nipun kärjet. Kalastavuuteen tällä ei liene olevan mitään vaikutusta. Sidontamateriaaleista eniten kiinnittäisin huomiota juuri siiven materiaaliin. Hyvälaatuista elkin karvaa on vaikea löytää, enkä em. syystä nykyisin juurikaan tilaa elkiä nettikaupoista. Hyvälaatuisessa elkin karvassa on vähän pohjavillaa, karvat ovat suoria ja pitkiä sekä sopivan karkeita, jolloin niiden tasaaminen karvantasaajalla onnistuu vaivattomasti. Hyvälaatuista elkiä kannattaa etsiä kivijalkaliikkeistä hypistelemällä tai tilata netistä sellaisesta paikasta, jossa myyjän ammattitaito/materiaalituntemus takaa sen, että saat juuri sellaista karvaa jota olet hakemassa. Pyssykylän perhopajasta olen onnistunut saamaan ok-laatuista elkiä, usean postimyyntipettymyksen jälkeen.
PNC on antanut itselle useita hyviä pintaperhokaloja. Tällä mallilla sain myös ensimmäisen "kunnon pintaperhokalan" Ruunaan Kattilakosken niskalta joitakin vuosia sitten. Usein juuri Ruunaan koskien yhteydessä Nelson caddis mainitaan yhdeksi kovimmista ottiperhoista, etenkin isokokoiset versiot. Itse olen kalastanut tällä mallilla menestyksekkäästi niin Suomen, Ruotsin kuin Norjankin lapissa sekä Slovenian kirkkaissa vesissä. Parhaimmillaan PNC on omien kokemusten mukaan koskissa/nopeasti virtaavassa vedessä. Järvillä / hyvin hitaasti virtaavissa paikoissa itse suosin kevyemmin häkilöityja/häkilöimättömiä malleja, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.
Koukku: pintaperhokoukku #8-16
Runko: pintaperhodudding halutussa värissä (tässä Hends superfine)
Siipi: Elk halutussa värissä neljänä nippuna sidottuna
Thorax: CDC-dubbing
Häkilätolppa: polypropyleenilanka halutussa värissä (chartreuse, oranssi & pinkki näkyvät hyvin kuohuavassakin koskessa)
Häkilä: Pintaperhohäkilä halutussa värissä
Alkujaan Amerikkalaisesta Nelson caddiksesta paljon vaikutteita saanut laskuvarjohäkilällinen versio on yksi omista luottoperhoistani. Hyviä puolia ovat mm. kelluvuus, näkyvyys sekä kalastavuus. PNC on juuri hyvän kelluvuutensa vuoksi todella monipuolinen pintaperho. Itse käytänkin tätä perhoa usein rig-tekniikassa yläperhona, jolloin hyvin näkyvä ja kelluva pintaperho kannattelee perään sidottua uppoperhoa, toimien samaan aikaan sekä indikaattorina että kalastavana perhona. Laskuvarjohäkilä vielä varmistaa sen, että perho laskeutuu lähes aina oikeaan asentoon kellumaan.
Perhon siipi sidotaan peura/elk kimpuista, jotka sidotaan vuorotellen rungon kanssa. Itse suosin sidonnassa Elkiä, koska se ei leviä yhtä helposti sivuille kuin peurankarva. Itse sidon siiven siten, että sidottavat karvaniput pienenevät perästä eteen päin tultaessa, jolloin perhon silhuetista tulee ainakin omaan silmään enemmän vesiperhosta muistuttava. Itselläni nippujen määräksi on vakiintunut neljä kappaletta, jonka jälkeen häkilätolpalle ja päälle jää vielä sopivasti tilaa. Niput mitoitan siten, että kaikki niput ovat joko samanmittaiset (nippu ylettyy edellisen nipun kärkien tasalle) tai siten, että sidottavan nipun kärjet jäävät ihan vähän lyhyemmäksi kuin edellisen nipun kärjet. Kalastavuuteen tällä ei liene olevan mitään vaikutusta. Sidontamateriaaleista eniten kiinnittäisin huomiota juuri siiven materiaaliin. Hyvälaatuista elkin karvaa on vaikea löytää, enkä em. syystä nykyisin juurikaan tilaa elkiä nettikaupoista. Hyvälaatuisessa elkin karvassa on vähän pohjavillaa, karvat ovat suoria ja pitkiä sekä sopivan karkeita, jolloin niiden tasaaminen karvantasaajalla onnistuu vaivattomasti. Hyvälaatuista elkiä kannattaa etsiä kivijalkaliikkeistä hypistelemällä tai tilata netistä sellaisesta paikasta, jossa myyjän ammattitaito/materiaalituntemus takaa sen, että saat juuri sellaista karvaa jota olet hakemassa. Pyssykylän perhopajasta olen onnistunut saamaan ok-laatuista elkiä, usean postimyyntipettymyksen jälkeen.
 |
| Sidonnan kannalta tärkein materiaali |
 |
| #12 |
 |
| #12 |
Runko: pintaperhodudding halutussa värissä (tässä Hends superfine)
Siipi: Elk halutussa värissä neljänä nippuna sidottuna
Thorax: CDC-dubbing
Häkilätolppa: polypropyleenilanka halutussa värissä (chartreuse, oranssi & pinkki näkyvät hyvin kuohuavassakin koskessa)
Häkilä: Pintaperhohäkilä halutussa värissä
 |
| #12 PNC:n pettämä puolimetrinen hybridi idrjicalta |
Kommentit
Lähetä kommentti