Heinä- elokuun vaihteeseen sijoittuneen kalastusvaelluksen jälkeen on tullut pidettyä 1.5 kk taukoa kalastuksesta. Pohjoisen hienojen kalavesien jälkeen ei eteläisen Suomen vedet ole houkutellut. Vielä suurempi syy lienee kesälomien loppuminen, mikä on pitänyt huolen siitä, ettei kalareissuille ole ollut juurikaan aikaa.
Koskikalastuskauden loputtua rauhoituksiin, yksi vaihtoehto perhokalastuskauden jatkamiselle on kirjolohen lampi- / järvikalastus. Syksy onkin tähän hommaan mitä parasta aikaa, kun viilenevät vedet aktivoivat aikaisemmin keväällä/kesällä istutettuja kirjolohia. Syksyn järvireissut ovatkin tarjonneet itselle todella laadukasta vanhan istarin pintaperhokalastusta. Vanhat istarit ovat oppineet käyttämään jo luonnonravintoa ja osaavat olla haastellisia pyydettäviä.
24.9 - Avasin oman järvikauden Kukuljärvellä hienossa syys-säässä. Edellinen istutus on tehty huhtikuussa, joten odotusarvona oli haasteellinen reissu vanhojen istareiden narraamisen merkeissä. Saavuin järvelle klo 8 jälkeen aamusta. Matkassa olin kahden vavan taktiikalla: #6 setti intterisiimoilla ja parilla liitsillä sekä #4 pinturisetti. Kovin aktiivista pintomista ei järvellä näkynyt aamusta ja kalastus olikin ns. tuttujen paikkojen sokkokalastusta liitseillä. Ensimmäinen kala kuitenkin puraisi pinturia, jonka heitin tyyneen veteen kellumaan samalla kun itse söin eväitä. Sämpylä ja kahvikuppi kädessä todistin ensimmäisen nousun perhoon, joka yllätäen ei päätynyt köydenvetoon... Sämpylä ja kahvit nopeasti sivuun ja uusi heitto samoille paikoille johti toiseen tärppiin. Tällä kertaa kala oli kiinni ja tuli kovan tappelun jälkeen haaviin asti.
 |
| Olosuhteet kunnossa! |
Eväiden syönnin jälkeen lähdin kiertämään järveä kaloja etsien liitsisetillä "uistellen", välillä pysähtyen heittelemään. Seuraavasta tärpistä oli lähellä tulla kaikkien aikojen farssi. Heitin liitsisetin "uistelua" varten perään ja lähdin soutamaan. Heti ensimmäisten vetojen aikana vapa lähti jaloista kuin nappi jameksista suoraan järveen... kala nousi pintaan rieuhumaan ja itse katselin hölmistyneenä veneestä kun vapa meni plaanissa veden pinnalla. Tässä kohtaa vene oli niin täynnä käsiä ja jalkoja että toinen airokin lensi järveen. Yltyin uppoavan vavan kärkeen viime hetkellä ja kalakin tuli vielä ylös. Toivottavasti kukaan ei nähnyt tätä episodia :D. Paikan vaihdon jälkeen päivän kolmas kala puraisi liitsiä. Seuraavat pari tuntia eivät tapahtumia antaneet ja itsekin keskityin lähinnä eväisiin, veneessä pötköttelyyn ja upeasta tyynestä ja aurinkoisesta syys-säästä nauttimiseen.
 |
| Ruoka ei ilmeisesti ole maistunut huhtikuisen istutuksen jälkeen |
 |
| Solakka, ehjäeväinen ja äkäinen siiman päässä |
Iltapäivällä soutelin paikkaan, jossa en ollut vielä käynyt. Matalaan pohjukkaan oli kerääntynyt selvästi paljon kaloja, koska pintomisia alkoi näkyä siellä täällä. Kalastelin mustalla emergentillä ja 0.12 piuhoilla ja aika nopeasti ensimmäinen kala, todella laiha kirjolohi tulikin haaviin asti. Pelastin kyseisen kalan nälkäkuolemalta ja otin tästä kiintiön ensimmäisen kalan. Perho kuivaksi, heitto lumpeikon reunaan ja taas mentiin. Tällä kertaa siima napsahti tippet-ringin yläpuolelta poikki. Jatkoin kalastusta samanlaisella perholla ja parin epäonnistuneen tartutuksen jälkeen päivän viides kala tuli haaviin asti. Tässä kohtaa itsellä oli sekä kiintiö että "vatsa" täynnä ja päätin lähteä kotiin, vaikka parhaat hetket olisivatkin olleet vielä edessä.
Todella mukavaa ja laadukasta syyskalastusta! Mikäli kalenteri ja säätilat ovat suotuisat, täytyy vielä toinenkin reissu tehdä tälle syksylle.
 |
| Eniten tapahtumia antanut emergent (TMC 212Y #13) |
Kommentit
Lähetä kommentti