Vaellus Norjan ja Ruotsin lapissa

Kesän 2017 vaellusta alettiin suunnittelmaan jo elokuussa 2016, heti kun oltiin edelliseltä reissulta päästy sivistyksen pariin. Alusta alkaen suunnitelmissa oli palata samoihin maisemiin myös loppukesästä 2017, olihan epävakaat säät jättäneet 2016 vaelluksella paljon hampaankoloon. Paikka itsessään oli/on niin upea ja monipuolinen, että paljon jäi näkemättä ja kokeilematta ensimmäisellä reissulla. Vuoden 2017 reissuun saatiin myös kolmas jäsen, kun saimme ylipuhuttua serkkumme mukaan matkaporukkaan.

Matka starttasi Etelä-Suomesta maanantaina 24.7 ja koko kolmen hengen kööri oli saatu tavaroineen autoon iltapäivästä, viimeisen jäsenen hypättyä kyytiin Jyväskylästä. Jyväskylästä laskettiinkin sitten yhtä ajoa Kilpisjärvelle asti noin 14-15 tuntia. Kilpisjärvelle saavuimme sopivasti noin puoli 8 aamusta, suoraan Retkeilykeskuksen aamiaispöytään. Tiistai 25.7 oli ns. "valmistelu/varopäivä" siltä varalta, että matkan aikana olisi tullut suunnittelemattomia viivästyksiä. Samalla päivän aikana pystyi vielä tekemään täydentäviä ostoksia Kilpishallista. Seuraavana aamuna (26.7) oli tarkoitus siirtyi lentosatamaan ja lentää vesitasokyydillä Ruotsin puolelle, josta matka jatkuisi jalkaisin pidemmälle erämaahan.

Menomatkalla otettu kuva Muonionjoesta aamuyöllä.

Keskiviikon sää oli heti aamusta alkaen aurinkoinen, lämmin ja tyyni. Lento lähti ajallaan ja kohteessa, tunturijärvellä Ruotsin puolella olimme hieman etuajassa n. 10 maissa aamusta. Rinkkojen kasauksen jälkeen kompassin neula käännettiin kohti Norjaa ja sitten ei muuta kun töppöstä toisen eteen. Noin 6 tuntia myöhemmin olimme saapuneet Norjan puolella virtaavan joen rantaan telttapaikkaa etsimään. Paikan päällä selvisi, että alueella oli muitakin, jopa häiritsevän paljon. Alueet joille olimme suunnitelleet leirimme pystyttävän olikin vallattu Norjalaisten toimesta. Tässä vaiheessa oli hermo kyllä hieman tiukassa, koska puuttomassa jokivarressa pystyi näkemään useamman leirin ja tämä ei varsinaisesti ollut sitä, mitä erämaasta tullaan hakemaan. Kävelimme jokivartta joitakin kilometrejä ylävirtaan ja päädyimme pystyttämään leirimme tismalleen samaan paikkaan kuin vuotta aikaisemmin.

Hienoja tunturimaisemia matkan varrelta

Leirin kasattuamme suuntasimme munaravia joelle, tarkoituksena onkia pari harjusta kalakeittoa varten. Melko nopeasti ensimmäinen ruokakalan speksit täyttävä harjus (n.40cm) kelpuuttikin kosken niskalla pintaperhon alla uitetun mustan pt-nymfin. Erämään ensikertalainen Päty onnistui onkimaan toisen, hieman edellistä isomman purjeselän seuraavan kosken loppuliu'usta. Tämäkin kala kelpuutti totutun tehokkaasti toimineen mustan pt-nymfin. Ruokailun jälkeen tuli pari sadekuuroa, jotka saivat aikaan hurjan päikkärikuoriutumisen. Kalastelin leirin kohdalla kahden kosken välissä, paikassa jossa pintoi useita kaloja. Illan saldoksi jäi kuitenkin kasa sinttejä, pari karkuutettua parempaa kalaa (+40cm harjuksia) sekä muutamia pieniä n.25-35cm taimenia.

27.7 Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja kuumana. Lähdettiin porukalla alavirtaan tutkimaan paikkoja, jotka olivat kaikille ennestään vieraita. Järvimaisen suvantojakson päässä oli pari syvää lompoloa, joiden väleissä oli lyhyet koskipätkät. Päätimme jäädä tähän kalastamaan, koska paikat näyttivät todella potentiaalisilta. Sain ronkittua virranreunasta nymfisetillä yhden noin 40 cm harjuksen. Tämän 15 minuutin session jälkeen en loppureissusta enää nymfisettiä käyttänytkään. Aamupäivä oli tosi vaisu kalantulon kannalta, enkä nähnyt yhtään pintomistakaan muutaman tunnin kalastuksen aikana. Paikka oli sellainen että kalaa siinä oli aivan varmasti, mutta pilvettömältä taivaalta porottava aurinko sai kalat sulkemaan suunsa totaalisesti. Lounaan jälkeen lähdimme muutaman kilometrin päässä olevalle ylänköjärvelle raudut mielessä. Järvireissukaan ei perhomiehille tapahtumia tuonut ja itse keskityinkin tuulisella rannalla lähinnä auringossa pötköttelyyn. Virvelimies Miikka onnistui yhden n. 35 cm taimenen järven syvyyksistä kaivamaan.

Syviä pooleja ja virtavettä väleissä

Leiriin paluun ja päivällisen jälkeen lähdin jokea ylävirtaan, paikkaan jossa joki alkaa yläpuolisesta järvestä. Jo edelliseltä reissulta tiesin paikan olevan ehkäpä koko joen parhaita kalapaikkoja. Matkalla kalastelin paria ylempää koskea pinturilla ja saaliksi sain yhden n.40 cm harjuksen ja kasan pienempiä. Koskipätkän niskalla hieraisin silmiäni... Koko noin 8 hehtaarin välilompolo oli täynnä pinnassa melskaavia kaloja. Ilma oli myös täysin tyyni ja sopivasti päikkäriäkin kuoriutui todella runsaasti. Sain päikkärijäljitelmillä tältä matalalta, hitaasti virtaavalta niska-alueelta noin 15 harjusta kokoluokassa 40-45 cm + pari n. 30-35 cm taimenta. Päästin rannalle tulleen Norjalaisen herrasmiehen paikalleni kalaan ja lähdin itse ylemmäs etsimään isompia kaloja, 50 cm harjus mielessäni. Lompolon yläpäässä olevasta loppuliu'usta sain vielä noin 10 +40cm harjusta, joista suurin oli noin 46 cm purje-evä. Loppuliukua kalastin pinturi + nymfi yhdistelmällä ja kalat menivät aika tasan pinturin ja nymfin kanssa. Yläpuolisessa, hitaasti virtaavassa ja matalassa koskipaikassakin pintoi kymmeniä hyvänkokoisia kaloja. Tästä sain pinturilla vielä vajaat 10 harjusta kokoluokassa 35 - 42 cm. Sitä 50 cm kalaa ei tällä kertaa tuntunut tästä löytyvän ja harrastamani sarjakoukuttaminen alkoi jo hieman painamaan omaatuntoa joten lähdin takaisin teltalle ja jätin kalat melskaamaan jokeen. Kaikkiaan aivan huikeata pintaperhokalastusta olosuhteiden, kalapaikan ominaisuuksien ja ajoituksen osuttua kohdilleen. Ykkösperho näissä karkeloissa oli #12 ruskea biots-päikkäri (kuva alempana).

Huikea auringonlasku

28.7 Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, lämpimänä ja tuulisena. Lähdin aamusta heittelemään "omaa koskea" alas surffilaudalla saaden joitakin pikkutaimenten tärppejä. Siirryin hiljalleen ylävirtaan, koskipätkiä pääosin streamereilla kalastellen, ilman kummempia saaliita. Syvässä loppuliu'ussa pintoi kaloja, joten vaihdoin siiman päähän pinturi + nymfi setin ja koitin ronkkia paikasta ruokakalan. Sinnikkään yrittämisen jälkeen mustaa pt-nymfiä puraisi 43 cm harjus, joka pääsi trangian pannulle kera voin ja suolan. Ruuan jälkeen lähdimme Pätyn kanssa hakemaan lunta kenttäjääkaappimme läheiseltä järveltä. Itse en tälle reissulle ottanut edes kalavehkeitä mukaan koska luotto näihin järviin ei ollut erityisen kova keskellä päivää, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Päty "kalastaa" kuoppaa järven päädyssä.

 Lumenhaun ja päivällisen jälkeen lähdimme koko porukan voimin ylävirtaan, samaiseen paikkaan jossa olin edellisenä iltana ilakoinut pintovien kalojen kanssa. Itse aloitin kalastuksen alapuolisesta koskesta streamereillä, siinä toivossa että saisin vihdoin pudotettua tunturitaimen-peikon selästäni. Sainkin koskipätkällä pari potentiaalista tärppiä tinseliin, muuten saaliin koostuessa lähinnä pienistä 20-30 cm taimenista. Kellon lähestyessä keskiyötä siirryin ylemmäs ja ylimielisesti ilmoitin Miikalle, että nyt on aika ottaa pari ruokakalaa. Viritin pinturi + nymfisettini ja menin tutuille jalansijoille siinä uskossa, että kaksi +40 harjusta on haavissa max. viidellä heitolla. Ensimmäinen 44 cm kala ottikin nopeasti mustaan nymfiin, mutta toisen otettavan kokoisen eteen sainkin tehdä töitä pidempään. Noin puolen tunnin ja muutaman liian pienen kalan jälkeen #10 nelson caddiksen kelpuutti hieman parempi harjus, joka paljastui 47 cm mittaiseksi. Kalat fileeksi, pannulle voin kera, perunamuussia ja eikun ääntä kohti! Ruokailun jälkeen kello raksutti jo aamuyötä ja lähdimme leiriä kohti. Pätyn kanssa kuitenkin päätimme vielä kalastaa kun olosuhteet olivat siihen aika mukavat. Itse sain ruskealla biots-päikkärillä nopeassa tahdissa pari harjusta 35 - 43 cm, jotka eivät enää paljoa jaksaneet tässä vaiheessa reissua innostaa. Alempana Päty yritti saada uusia harjusennätyksiä aikaiseksi mutta syönti ei ollut enää alkuillan / -yön kaltainen, saaliin jäädessä n. 40 cm mittoihin.

Hyvin tyypillinen saalis, n. 40 cm harjus

Ennen nukkumaan menoa päätin käydä vielä kotikoskella kokeilemassa paikkaa, jossa olin karkuuttanut useamman potentiaalisen kalan aikaisempina päivinä. Kaikki kohdasta tulleet kalat olivat vielä olleet taimenia, joten ns. parempi tunturitaimen mielessä hiivin asemiin ja lilluttelin biots päikkäriäni virran reunassa. Aivan uiton lopulla, hieman ennen kuin koski tipahtaa pienen portaan alaspäin, pinturini katosi veden alle varovaisen tuikin seurauksena. Hetken toisiimme tutustuttua vastapeluri tajusi tulleensa kusetetuksi ja ampaisi portaan alas, parikymmentä metriä koskea alaspäin sellaisella syöksyllä että minulle tuli kiire lähteä perään. Juoksin kivikossa vapa pystyssä kalan painaessa samoilla vauhdeille loppuliukuun asti. Virran tasoittuessa sain kalan lopulta haavimisetäisyydelle ja lopulta haaviin asti. Kerrassaan upea tunturitaimen pötkötti haavin pohjalla. Mittaa täplätakilla oli 46-47 cm. Viitoin Pätyn paikalle valokuvaa ottamaan, mutta kala ujosteli kameraa ja ampaisi takaisin virtaan ennen kuin vedessä otettavaa vapautuskuvaa saatiin otettua... mutta näinhän sen kuuluu ollakin, kuvat kalan ehdoilla jos vapautettavia kaloja kuvataan. Yhden kuvan sain kalasta kuitenkin muistoksi haavin pohjalta.

Äkäinen Norskitaimen

tunturivirran kalapaikkoja

29.7 Edellinen ilta venähti pitkälle aamuyöhön joten lauantaina silmät aukesi vasta puolen päivän maissa. Ilma oli jälleen aurinkoinen, lämmin ja tuulinen. Tänään oli tarkoitus pakata leiri ja suunnata uusille alueille, joten "aamun" kalastus jäi croksit jalassa kotirannassa heittelyksi. Ruuan ja leirin purkamisen jälkeen suuntasimme kohti ylänköä ja kohdekalaksi vaihtui rautu. Useamman tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme ennestään vieraalle ylänköjärvelle, jonka uskoimme piilottelevan rautuja. Heti perille päästyämme tummat pilvet hivuttautuivat päälle ja alkoivat heittämään vettä niskaan. Kävin koekalastasmassa viereisen järven ja joenpätkän vaellusvarustuksessa ja ensimmäisellä heitolla oranssi liitsi kelpasi n. 30 cm raudulle. Myöhemmin illalla hajaannuimme alueelle, tarkoituksenamme kartoittaa lähivesiä, illan saldona iso kasa pikkurautuja 15-30 cm. Sään tyyntyessä hyttysten määrä räjähti täysin käsiin. En ole todennäköisesti koskaan nähnyt ympärilläni yhtä isoa pilveä hyttysiä. Lämmin, kostea ja tyyni ilma yhdistettynä ympärillä pyörivään lentueeseen toi omat haasteensa tekemiseen. Nyt oli pakko peittää kaikki paljaat kohdat ihosta kahluutakilla ja hyttyshatun avulla, joka taas johti armottomaan hikoiluun paikkoja vaihtaessa. Lähdin yöllä katsastamaan hieman sivummalla olevaa isompaa järveä. Kiersin järveä kalastellen laskupurojen suut ja järven pintaa tarkkaillen. Järven toisesta päästä löysin paikan, jossa takana oleva mäki antoi tuulensuojaa ja sai täten aikaan täysin tyynen rannan. Tyynessä päässä myös bongasin tuikkeja ja hivuttauduin lähemmäs kaloja. Sain muutaman kalan nousemaan mustaan #16 pinturiin, mutta täpinöissäni sössin vastaiskun 3-4 kertaa. Tyynessä vedessä tuleva rauhallinen/varovainen tuikki alkaa olemaan melkoinen apina minulle... niin monta kertaa olen onnistunut tällaisissa olosuhteissa perhon nykäisemään kalan suusta (vai olenko myöhässä vastaiskun kanssa???). Aikani yritettyäni sain yhden kalan ottamaan hieman reippaammin nykäyksittäin viistätettyyn perhoo. Arviolta noin 35-40 cm rautu tempoi hetken siiman päässä esittäen pari näyttävää hyppyä, kuitenkin rantavedessä irroten... Tovin vielä yritin mutta nyt oli pakko lähteä nukkumaan.

30.7 Pilvistä ja tuulista. Aamutoimien jälkeen lähdin kiertämään tihkusateessa läheistä järveä... sade yltyi ja tunnin kaatosateen edessä kuoritakkikin alkoi näyttää antautumisen merkkejä. Painuin telttaan kuuntelemaan sateen ropinaa... Sade jatkui koko päivän ja seuraavan yön, joten itse nukuin käytännössä sunnuntai päivästä maanantai aamuun. Päty oli aino joka uhmasi sadetta, mutta saalis jäi pieniin rautuihin.

Kylmää, sateista ja tuulista

31.7 Maanantaiaamuna sade oli vihdoin loppunut, mutta pilvet ja tuuli olivat yhä läsnä. Oikeastaan olimme pilven sisällä ja kävellessä tuntui kuin joku ruiskisi suihkupullolla naamaan, mutta varsinaista sadetta ei tullut koko päivänä. Aamusta lähdimme porukalla kokeilemaan läheisiä pienimuotoisia virtavesiä, mutta saalis jäi melko vaisuksi (pieniä rautuja). Ruuan jälkeen lähdimme Miikan kanssa järvelle, jossa olin paremman raudun aikaisemmin karkuuttanut. Päty varmisti meidän onnistumisen ilmoittamalla jäävänsä telttaan nukkumaan ja tulevansa myöhemmin perästä. Tuuli oli kova, mutta sen suunta oli sama kuin lauantaina, joten uskoin että samainen paikka voisi nytkin olla tyyni. Nyt homma meni juuri niin kuin olin suunnitellut, mäki/tunturi antoi tuulensuojan ja tyynessä rannassa pintoi useita rautuja. Aloitin mustalla pinturilla ja sössin heti alkuun pari vastaiskua. Miikka kepitti virvelillä ensimmäisellä heitolla n. 35 cm raudun. Heti perään itseänikin onnisti ja sain tartutettua saman kokoluokan raudun pinturiini. Hetkeä myöhemmin samaista mustaa pinturia vietiin hieman kovempaa ja ihan uskottavan venkoilun jälkeen haavissa oli 45 cm, todella kaunis rautu. Kala oli niin kaunis, että päätin laskea sen takaisin. Sovimme että otamme ruokakalaksi muutaman pienemmän (n.35cm kalan), joita paikalla oli runsaasti. Saimme kaikkiaan noin kymmenkunta rautua kokoluokassa 34-45 cm, joista kolme lähti mukaamme iltapalaksi. Huomion arvoista oli se, että perhoa piti vaihtaa parin tapahtuman välein... Useamman kerran nähtyyn perhoon ei enää nousuja tullut, mutta heti kun vaihtoi uuden tilalle, antoi se pari tapahtumaa.

Tässä vaiheessa Pätykin taapersi paikalle ja alkoi raivoisasti tavoittelemaan ensimmäistä paremman kokoista rautuaan. Syönti oli jo hieman laantunut ja kalat häiriintyneet meidänkin toiminnasta. Pari kalaa Pätylläkin oli kiinni, mutta haaviin asti ei tällä kertaa se ns. parempi rautu tullut. Miikan kanssa lopettelimme kalastuksen ruokakalojen noustua ja keskityimme lähinnä viisastelemaan vielä kalaa yrittäneelle Pätylle. Kaikkiaan todella laadukasta pintaperhokalastusta! Tämä lyhyt, parin tunnin pätkä pelasti paljon ihan koko reissua silmällä pitäen. Harjuksen kalastaminen ei itseäni tässä vaiheessa enää kiinnostanut, koska se on näillä vesille turhan helppoa. Raudun tuikki taas sai sydämen pamppailemaan oikein kunnolla ja nyt tulleet onnistumiset tuntuivat mahtavalta! Lisäksi ajatus kohta trangian pannulla tirisevistä rauduista nostatti veden kielelle.

Pinturin kelpuuttanut kaunis rautu, tämä oli ylimittainen ruokakalaksi.

Päty pommittaa tyynen ja aaltoilevan rajaa sumun keskellä

1.8 Vaelluspäivä tunturijärveltä paikkaan, josta vesitaso meidät hakisi. Useamman tunnin hikoilun jälkeen saavuimme paikkaan, josta vesitaso hakisi meidät seuraavana aamuna. Illalle tehtiin vielä pistot läheiselle joelle sekä järvelle, joista ei muuta mainittavaa kuin, että joella iso telttaleiri, järvellä paljon pintovia harjuksia, mutta kova sade ajoi kalamiehet nukkumaan.

Parhaat perhot

Tämän vuotisella vaelluksella tuli kalastettua 80% ajasta pintaperhoilla. Nymfejä tuli uitettua käytännössä vain pinturin alla. Streamereitä tuli myös heiteltyä, mutta mitään mainittavaa ei niilläkään tällä kertaa tullut. Kaloja tuli monenlaisilla perhoilla, mutta jos kolme pitäisi nostaa jalustalle olisi ne seuraavat:

1. Ruskea biots päikkäri

Päikkäriä kuoriutui runsaasti useana iltana. Tämä perho antoi parin illan aikana muutaman kymmentä 40+ harjuksia sekä suurimman taimenen 46-47cm. Reissun tehokkain perho ja tällä on vielä kiva kalastaakin.

Koukku: Ikon D120 #12
Pyrstö: microfibbets x 4 (jaettu 2 puolelleen)
Runko: ruskea kalkkunan biots kierrettynä
Thorax: naturel cdc dubbing
Siipi: TMC aero dry wing (polypropyleeni)
Häkilä: ruskea pinturisatula

2. Musta pinturi

Musta Dark-puh tyyppinen perho toimi erittäin hyvin rautujärvillä. Tällä pystyi myös viistämään, mikä sai pari kertaa kalat raivostumaan. Perho oli siis kokonaan musta ja näkyi itseasiassa todella hyvin tyynellä järven pinnalla, harmaan pilvinmassan heijastuessa pinnasta.

Koukku: pintaperhokoukku #14 -16
Runko: musta pintaperhodubbing
Runkohäkilä: musta pintaperhokukko
Siipi: mustat häkilän kärjet
Häkilä: musta pintaperhokukko (hieman runkohäkilää pidemmät siikaset)

3. Musta Pt-nymfi

Ainoa kuulapäänymfi jota tuli reissussa uitettua. Käytössä oli #14-16 koukkuihin sidottu perho, jossa oli 2.5 mm tungstenkuula (jotta pinturi jaksaa kannatella). Antoi jälleen useamman hyvän harjuksen. Tappopeli, jonka laitoin siiman päähän harjuskalassa kun "piti saada ruokala".

Koukku: Ikon D330 #14-16
Kuula: 2.5 mm hopeinen tungstenkuula
Pyrstö: musta fasaani
Runko: musta fasaani
Kierre: hopea wire
Thorax: musta ice dubbing
Häkilä (ei välttämätöm): musta cdc
Iskupiste: oranssi UTC70

MUITA HUOMIOITA

Retkimuonista parhaiksi paljastui jälleen kerran erilaiset pastat. TOP-3 suosikit:

1. Blå-band - creamy pasta with chicken
2. Rieter Travellunch - metsästäjänpata
3. Real turmat - poropata

Yleistäen voisi sanoa, että riisipohjaiset (kanaa & riisiä) setit olivat sen verran tympeitä esityksiä, että EI JATKOON.