Slovenia 2017 Osa 1, Socan yläosa
sLOVEnia 27.5 - 7.6.2017
Viime kesänä tehdyn Slovenian reissun jälkeen aloin välittömästi suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle kesälle. Aika paljon jäi ensimmäisellä reissulla hampaankoloon, olosuhteiden näytettyä keskisormea matkaseurueelle. Alun perin tarkoitus oli kasata 2-3 hengen porukka kasaan, mutta lopulta löysin itseni tilanteesta jossa oli päätettävä lähteäkkö reissuun yksin vai jäädäkkö kotiin rapsuttelemaan napaa. Lopullinen päätös oli helppo. Viime kesänä olin kalastanut vain Tolminin alueella ja esim. Soca jäi kalastamatta kokonaan sateisen viikon takia. Myös pinta-aktiviteetti jäi ensimmäisellä reissulla vähäiseksi kylmien ja sateisten säiden takia.
SUUNNITTELU JA ALKUVALMISTELUT
Jo suunnitteluvaiheessa huomasinkin yksin reissuun lähtemisen olevan aika siistiä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai vängätä mistään muustakaan. Kalastus itsessäänhän on parhaimmillaan itselle aika yksinäistä hommaa, mutta illoiksi ja matkojen ajaksi seura olisi kelvannut. Päätin myös olla reissussa pidempään kuin viikon, edellisen vuoden ongelmat muistaneena. 11 vuorokauden reissussa pari päivää saisi mennä säiden takia metsään, ilman että koko reissu menee pilalle. Yksin lähteminen tarkoitti myös sitä, että kättä piti työntää hieman syvemmälle taskuun. Laskin matkabudjetiksi vajaat 3000€ (lennot 300€, autovuokra 400€, majoitukset 500€, oppaat 300€, kalastusluvat 700€, käyttöraha 500€, vakuutukset yms. pikku hankinnat 200€ jne.). Näistä käytännössä kaikki tuli hieman alitettua, joten matkan hinta oli lopulta noin 2500€.
Edellisenä vuonna olin jo saanut jonkinlaisen käsityksen Tolminin alueen joista ja kalastuksesta. Tolminin alue on ehdottomasti monipuolisin alue, koska se sisältää niin monta jokea, mikä taas tarkoittaa sitä, että vaikka sateet sotkisivat osan joista, yleensä aina löytyy jostain kirkasta vettä. Haittapuolena kuitenkin istareiden suuri määrä suosituissa kalapaikoissa Idricjalla, Tolminkalla ja Socalla. Istareiden tunnistaminen villeistä kaloista on tosin tuolla toisinaan vaikeaa/mahdotonta, koska istutetutkin kalat ovat voineet olla joessa pitkiä aikoja ja ovat kyllä kovia tappelemaan nekin. Viime vuonna tuli kuitenkin useampi selkeä istari pienine/huonoine evineen ja tylppänokkineen. Toisekseen en tykkää kalastaa samassa paikassa useampaa kertaa... mieli halajaa uusille apajille vaikka vanhatkin paikat olisivat hyviä. Yksi tämän homman hienoimmista jutuista on uusien kalapaikkojen löytäminen. Tällä kertaa päätin suunnata aluksi Socan ylä-osalle ja loppuajaksi Idricjan yläosalle uusien paikkojen ja villimpien kalojen toivossa.
PÄIVÄ 1: 27.5.2017
Lento HEL-LJU lähti illalla siten, että Ljubljanaan saavuin noin klo 18:30 paikallista aikaa. Vuokrapirssi alle ja nokka kohti Bovecia. Lähdin siis lentokentältä kohti Kranjska goraa ja siitä vuoren yli Trentan ja Socan kautta Boveciin jossa sijaitsi ensimmäinen majoitukseni Hotel Mangart. Perillä majoituksessa olin noin 21:30. Vuoriston ylitys ja siellä mahdollisesti odottavat tietyöt toivat oman jännitysmomenttinsa matkaan, mutta tällä kertaa kaikki meni sujuvasti parista vuoristossa olevista liikennevaloista huolimatta. Vuoristomaisemat Kranjska goran ja Bovecin välillä ovat uskomattoman hienoja!
PÄIVÄ 2: 28.5.2017
Ensimmäinen kalastuspäivä valkeni aurinkoisena ja todella kuumana. Olin varannut itselleni oppaaksi Lesly Janssenin SLO-FLY:stä kahdeksi päiväksi (29.5 ja 3.6). Ensimmäisen kalastuspäivän siis olin uusilla alueilla omineen. Koska alue oli minulle ennestään vierasta, olin valinnut ensimmäisen päivän kalastuskohteeksi Socan sivujoen Lepenan. Oppaan kanssa käytyjen sähköpostikeskustelujen, matkaraporttien lukemisen, videoiden katsomisen ja karttojen tutkimisen perusteella Lepena näytti helpolta vaihtoehdolta pahimpien kalastuspaineiden päästelemiseen. Suuntasin Lepenalle "ennakkoprofiloimilleni" paikoille ja löysinkin etsimäni poolit ensiyrittämällä. Joki ja ympäröivä luonto on tuolla häkellyttävän kaunista. Kirkas ja matalalla oleva vesi teki kalojen spottailun helpoksi joessa, jossa oli Socan tavoin vaalea pohja. Kaloja löytyi käytännössä kaikista syvemmistä pooleista, joita oli tasasin väliajoin "rifflejen" välillä.
Vaikka kaloja (lähinnä kirjolohia) näkyi poolissa runsaasti, ei niiden naruttaminen ollutkaan niin helppoa kuin olisi kuvitellut. Perhot eivät juurikaan kaloja kiinnostaneet. Olin tehnyt periaatepäätöksen että kalastan pelkästään pintaperholla, mikäli olosuhteet sen vain suinkin sallivat. Sain yhden paremman kirjolohen nousemaan mustaan #14 klinkhammeriin sinnikkään yrittämisen jälkeen, mutta ryssin vastaiskun. Vastaiskun tekeminen on yllättävän hankalaa silloin kun näet perhoa lähestyvän kalan. Useasti tulee perho vedettyä kalan suusta liian aikaisella vastaiskulla. Seuraavaksi siirryin seuraavalle poolille, jossa sama perhojen hylkiminen jatkui. Pari kertaa kalat nousivat perhoa tarkastelemaan, mutta hylkäsivät sen viime tipassa. Päätin kokeilla perukkeen ohentamista 0.14 mm fluorosta 0.129 fluoro/mono tippiin. Ensimmäinen heitto ja klinkkiä vietiin. Peli oli avattu! perho irti, kuivatus ja seuraava heitto hieman ylemmäs virtapaikkaan, jossa olin nähnyt kalan pintovan ja taas mentiin! Lepenan kalat eivät olleet mitään kovin kauniita kaloja ja jo ensimmäisella poolilla seistessä oli tullut selväksi että kyseiset kalat ovat pääosin istaria. Maisemat olivat kuitenkin niin upeat että liikojen kalastuspaineiden poistaminen Lepenalla oli ihan hyvä päätös.
Lähdin kartoittamaan Lepenan muita pooleja jalkaisin. Sieltä täältä löytyikin kaloja, mutta matalalla ollut vesi ja porottava helle sai ne passiivisiksi. Muutaman kerran sain kalan nousemaan perhooni mutta lopputuloksena oli joko hylkäys tai epäonnistunut tartuttaminen. Ylempänä sileävirtaisessa poolissa kisailin pitkään aktiivisesti pinnassa ruokailleen kirjolohen kanssa. Sain sen pari kertaa ottamaan, mutta lopputulos tuttu: ei tartutusta. Epäonnistuneen tartutuksen jälkeen samaa perhoa oli ainakin aivan turha yrittää enää tarjota. Hyönteisistä liikkeellä oli pieniä ruskeita päikkäreitä (#12-14) sekä hervottoman kokoisia koskikorentoja (#6-8). Illan jo hämärtyessä alkoi jokailtainen syöntihulabaloo jolloin joen pinta täyttyi hyppivistä kaloista. Tämän noin 20 minuutin aikana koukutin pinturiin pari kirjolohta sekä yhden marmoritaimenen. Pimeä tulee kuitenkin nopeasti ja kalastaminen muuttuu mahdottomaksi kun perhoa ei enää näe. Varsin onnistunut kalastuspäivä kuitenkin paketissa.
PÄIVÄ 3, 29.5.2017
Toiselle kalastuspäivälle olin varannut itselleni oppaan ja olimme sopineet että hän näyttää minulle Socan yläosaa. Tapasimme hotellilla aamulla 8:30 josta suuntasimme Lepenaan leirintäalueelle aamukahville ja luvanostoon. Tässä vaiheessa pakkasimme kamat yhteen autoon ja lähdimme kohti ensimmäistä kalastuspaikkaa Ylä-Socalla. Edellisenä päivänä olin jo saanut todeta, että ylä-Socan alue on todella suosittua kalastajien keskuudessa. Auto parkkiin, kamat kasaan ja kohti jokea. Heti alussa opas kertoi vievänsä minut vähemmän kalastetuille alueille, mikä luonnollisesti tarkoitti hieman hikoilemista. Matkalla spottailimme kaloja joesta ja testiksi/näytöksi omasta taitotasosta päätimme kokeilla parin kalan naruttamista. Virta tässä paikassa oli melkoisen kova... kovempi kuin missä olen tottunut pintaperholla tai edes heittosiimoilla kalastamaan. Tämä toi omat haasteensa viistämättömän uinnin tavoittamiseen. Oppaan hyvillä vinkeillä ja uskomattoman tarkoilla silmillä sain kalan kuitenkin nousemaan koskesta ruskeaan caddikseen. Seuraava kala ei pintaperhoon noussut joten sitä yritettiin nymfillä. Näin kovassa virrassa nymfikalastamisen olen itse tehnyt aina ranskalaisperukkein, joten heittosiima + indikaattori yhdistelmä hieman vieroksutti aluksi. Yleisesti ottaen vieroksun kelluvia indikaattoreita, mutta näin kovassa virrassa kalastaminen, kohtuullisen pitkin ylävirtaan suuntautuvin heitoin olisi muutoin ollut omiin taitoihin nähden liian haastavaa/mahdotonta. Indikaattorillakaan kalastaminen ei liian helppoa ollut, koska viistämätön uitto vaatii nopeita käsiä ja hyvää virranlukua (jota itsellä ei aluksi ollut). Ensimmäisen kalan tömähtäessä nymfiin mietin mielessäni "ihan hauskaa tämäkin on, ja tuleepa opeteltua yksi uusi tekniikka".
Näiden testikalojen jälkeen jatkoimme jokea alaspäin putoksille, joiden lopuksi Soca sukeltaa syvään kalliokanjoniin. Kalastimme todella kovavirtaisen putouspätkän pocketteja pintaperholla (jälleen uusi tekniikka itselle). Tässä kohdin joki oli todella vaikea kalastaa, minkä takia 9/10 kalastajista jättää nämä alueet kalastamatta. Kalat (erityisesti marmoritaimenet) tuppaavat änkemään itsensä todella pieniin rakoihin ja kivien alle piiloon. alle metrin kokoiseen "tyyneen kohtaan" kiven viereen toimitettu pintaperho saa kiven alla lymyilevän kalan usein "käyttämään tilaisuuden" hyväksi ja iskemään perhoon. Putousjakson nousun aikana kivien raoista nousi useampi kala pinturiin, joista joku taisi päätyä haaviinkin asti. Hauska ja uusi tekniikka tämäkin ja hyvä vinkki siinäkin mielessä, että jatkossa tietäisin miten tällaiset mahdottomalta näyttävät koskipätkätkin pystyy kalastamaan.
Kirjolohia tuli haaviin näytille tasaisen tappavaa tahtia kun etenimme jokea ylöspäin kohti aloituspaikkaa. Kaikki kalat spotattiin ensin, jonka jälkeen aloitettiin pintaperholla ja mikäli kala ei noussut pintaperhoon, ongittiin se ylös nymfillä.
Lounaan jälkeen vaihdoimme paikkaa alemmas lupa-aluetta. Sama homma jatkui sielläkin, eli metsästä poltulta spotattiin kala, hiipimällä alavirtaan ja sielä ylävirtaan suuntautuvalla heitolla kala haaviin. Tältä pätkältä sain myös reissun ainoaksi jääneen harjuksen #16 vihreällä perdigonilla. Leslyn lähdettyä jatkoin kalastamista jokea ylävirtaan, kunnes edessä oli taas jyrkkärantainen kanjoni. Itselle kalojen spottailu ei ollut yhtä vaivatonta kuin oppaalle (tähän vaikuttaa varmasti osaltaan myös se, että kalat tuppaavat majailemaan aika samoissa paikoissa päivästä toiseen). Tämä tulikin sitten huomattua seuraavana päivänä kun kuljin samoja reittejä yksin ja jatkoin opittujen tekniikoiden harjoittelua itsenäisesti. Toisen kalastuspäivän ilta toi vielä yhden upean pintaperhokirjolohen, jonka jälkeen näkyvyys olikin lähellä nollaa. Kaikkinensa todella opettavainen päivä tällaiselle perhokalastuksen itse oppineelle tunarille. Kalastetut alueet olivat jälleen todella hienoja ja helpohkoja kalastaa. Ylä-Socalla vesi liikkuu melko nopeasti joka paikassa, jolloin kaloilla ei ole liikaa aikaa miettiä ottaako perhon vai ei. Myös ylä-Socan alueella on jonkin verran istarikirreja, mutta seassa on myös todella kauniita luomukaloja ja poikasena istutettuja, "tavoille" oppineita eväkkäitä. Päivän yksi mieleen jääneistä opeista: "Foam is Home!" :)
PÄIVÄ 4, 30.5.2017
Viimeisen kalastuspäivän Bovecin alueella suunnittelin käyttäväni jälleen ylä-Socalla. Aamusta lähdin kartoittamaan uusia, kartasta mielenkiintoisilta näyttäneitä paikkoja. Joitain vinkkejä olin myös saanut edellisenä päivänä oppaalta, joka kiitettävästi kertoi eri paikoista ja mihin voin autoni ajaa jne. Ensimmäinen paikka löytyi tovin metsässä kävelyn jälkeen. Sää oli edellisten päivien tapaan helteinen. Socan rannan saavutettuani lähdin kahlailemaan alavirtaan potentiaalisia kalapaikkoja ja kaloja etsien.
Tovin kahlailun jälkeen löysin kuvista/videoista tutun näköisen paikan, jossa kahden ison lohkareen/kallion välissä on pieni riippusilta. Sillan alla oli syvä monttu, jossa näkyi useampi kala. Yritin aluksi tarjota kaloille pinturia, mutta yritykseksi jäi, kalojen jurottaessa montun pohjalla. Kalastaminen tuntui muutenkin hankalalta yksin, kun edellisen päivän oli saanut koko ajan vinkkejä kalojen sijanneista ja siitä, kuinka ne missäkin kohdassa saadaan kalastettua ilman säikkäyttämistä. Sillan alapuolella vaihdoin 3.5 mm pinkillä tungsten kuulalla varustetun orange tagin siiman päähän ja sain nyppästyä sillan kupeessa olevan kalliokielekkeen vierestä/alta yhden kirjolohen. Keskellä poolia uiskenteli todella iso harjus, jonka menoa katselin kristallin kirkkaassa vedessä välillä hyvinkin läheltä. Sain tästä poolista samaiseen orange tagiin vielä yhden tärpin, jonka jälkeen päätin palata autolle.
Pienen tuumailun jälkeen
päätin palata samalle koskipätkälle, jolta olin edellisen päivän aloittanut.
Kävelin taas pitkän siivun metsikössä, edellisenä päivänä tutuiksi tulleille
putouksille. Tarkoitus oli nyt treenata itsenäisesti edellisenä päivänä
oppimiani tekniikoita. Nousun aikana spottasin kaksi kalaa pienten
putousten virran saumoista. Molemmat kalat olivat paikoissa, johon pystyi
tarjoamaan pinturia hieman pidemmällä heitolla. Ensimmäinen kala hyväksyi #12
cädärin mutta irtosi haavin reunalla (kirjolohi). Myös seuraavan poolin kala hyväksyi samaisen perhon ja tällä kertaa pysyi myös kiinni (kirjolohi).
Kalastelin koskea ylöspäin autolle asti, välillä metsässä kävellen ja kaloja
spottaillen. Seuraavaksi jatkoin autolta ylävirtaan, paikkaan jossa en ollut aikaisemmin
käynyt. ylävirrassa näkyi taas putousjakso, jonka ohittaakseen piti tehdä
hieman hommia (hyvä paikka siis, koska laiskat/ei niin liikkuvaiset kalastajat
eivät tuonne kiipeilisi). Kahden putouksen välissä spottasin matalassa
rantakivikossa, käytännössä tyynessä vedessä, kiven päällä/kyljessä
pötköttelevän tumman hahmon. Kerrankin pinturin (cdc/elk caddis) laskeutui
kerrasta oikeaan paikkaan ja näin kuinka kala hiiiiitaaaaaasti nousi perhoon ja
otti sen suuhunsa. Haavissa kala paljastui paikan ja käytöksen perusteella
arvelemakseni marmoritaimeneksi (47cm, tosi laiha). Marmomitaimenet ovat
kirjoloheen ja taimeneen verrattuna usein todella laihan näköisiä.
Seuraavaksi menin toiselle koskipätkälle, jota olin oppaan kanssa edellisenä päivänä kalastanut. Tässä kohtaa viimeistään huomasi, että samat kalat ovat todella usein tismalleen samoissa paikoissa (helpottaa osaltaan oppaan työtä ja kalojen spottailua). Onnistuin koukuttamaan #14 oliivilla klinkillä todella vaikeassa paikassa, joen päällä roikkuvan puskan alla ruokailleen kalan pitkän yrittämisen jälkeen. Kala itsessään ei ollut vaikea, mutta perhon saaminen sen ikkunaan vaati lopulta konttaamista, ryömimistä ja uuden heiton opettelua (slingshot). Noin kolmenkymmenen epäonnistuneen "heiton" jälkeen perho tippui hieman kalan etupuolelle ja kala ampaisi suoraan klinkin kimppuun... kirjoloheksi paljastui tämäkin.
Illan mahdollista
pintahärdelliä varten lähdin katselemaan jotain uutta paikkaa, ja kävin joen
varressa useammassa kohdassa tiedustelemassa miltä joki missäkin näyttää.
Lopulta päädyin pooliin, jossa joki tulee kalliorotkon läpi matalaan, tasaisen
virran kohtaan. Kalliorotkon alapäässä olevasta montusta pystyin spottamaan
useamman kalan. Tältä paikalta onnistuin koukuttamaan yhden, aktiivisesti
pintoneen kirjolohen #12 ruskealla biots-päikkärillä. Kalan saannin jälkeen
päätin lähteä hotellille paikkaamaan haaroista vuotavia kahluuhousuja, vaikka
kalastusaikaa olisi vielä ollut jäljellä.
Kuten olen jo aikaisemmin
maininnut, ylä-Socan alue on todella kaunista seutua. Joki virtaa kohtuullisen
rivakasti melkein koko kalastusalueen läpi. Kalojen spottailu on helppoa veden
ollessa kirkasta, koska joen pohja on valkoinen/vaalea ja turkoosissa vedessä
kalat erottuvat sieltä selkeästi. Hyönteisiä näkyi aika vähän, lähinnä iltaisin
jolloin päikkäriä alkoi kuoriutumaan. Alue on pääosin helposti tavoitettava
koska tie seurailee jokea käytännössä koko ajan. Kuten opas minulle sanoi,
ylä-Socan alue on vähän "tylsää" virtaa, koska monin paikoin joki
virtaa aika tasaisena ränninä, välillä kadoten kanjoneihin, joissa ei kalastaa
pysty. Alueella on myös omaan makuun vähän liikaa porukkaa (melojia,
retkeilijöitä & muita kalastajia). Alueella viettämäni kolme päivää oli
aika sopiva aika em. seikat huomioon ottaen.
Kalastin Socan ylä-osalla pääosin pintaperholla. Perhoista parhaiten toimivat isot, hyvin näkyvät vesiperhoset (vaikka yhtään vesiperhosta en nähnyt). Kovassa virrassa perhon täytyy näkyä hyvin ja olla riittävän kookas, jotta kalat viitsivät nousta sen hakemaan. Siiven/häkilätoplan värinä oranssi/punainen näkyy parhaiten, esim. chartreuse ja valkoinen katoaa Socan turkoosiin veteen todella helposti. Seuraavana aamuna matkani jatkui kohti Idricjan ylä-osaa, joka olikin luonteeltaan aivan toisenlaista seutua. Siitä lisää Osa 2:ssa, joka tulee jahka ehdin kirjoitella.
Viime kesänä tehdyn Slovenian reissun jälkeen aloin välittömästi suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle kesälle. Aika paljon jäi ensimmäisellä reissulla hampaankoloon, olosuhteiden näytettyä keskisormea matkaseurueelle. Alun perin tarkoitus oli kasata 2-3 hengen porukka kasaan, mutta lopulta löysin itseni tilanteesta jossa oli päätettävä lähteäkkö reissuun yksin vai jäädäkkö kotiin rapsuttelemaan napaa. Lopullinen päätös oli helppo. Viime kesänä olin kalastanut vain Tolminin alueella ja esim. Soca jäi kalastamatta kokonaan sateisen viikon takia. Myös pinta-aktiviteetti jäi ensimmäisellä reissulla vähäiseksi kylmien ja sateisten säiden takia.
SUUNNITTELU JA ALKUVALMISTELUT
Jo suunnitteluvaiheessa huomasinkin yksin reissuun lähtemisen olevan aika siistiä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai vängätä mistään muustakaan. Kalastus itsessäänhän on parhaimmillaan itselle aika yksinäistä hommaa, mutta illoiksi ja matkojen ajaksi seura olisi kelvannut. Päätin myös olla reissussa pidempään kuin viikon, edellisen vuoden ongelmat muistaneena. 11 vuorokauden reissussa pari päivää saisi mennä säiden takia metsään, ilman että koko reissu menee pilalle. Yksin lähteminen tarkoitti myös sitä, että kättä piti työntää hieman syvemmälle taskuun. Laskin matkabudjetiksi vajaat 3000€ (lennot 300€, autovuokra 400€, majoitukset 500€, oppaat 300€, kalastusluvat 700€, käyttöraha 500€, vakuutukset yms. pikku hankinnat 200€ jne.). Näistä käytännössä kaikki tuli hieman alitettua, joten matkan hinta oli lopulta noin 2500€.
Edellisenä vuonna olin jo saanut jonkinlaisen käsityksen Tolminin alueen joista ja kalastuksesta. Tolminin alue on ehdottomasti monipuolisin alue, koska se sisältää niin monta jokea, mikä taas tarkoittaa sitä, että vaikka sateet sotkisivat osan joista, yleensä aina löytyy jostain kirkasta vettä. Haittapuolena kuitenkin istareiden suuri määrä suosituissa kalapaikoissa Idricjalla, Tolminkalla ja Socalla. Istareiden tunnistaminen villeistä kaloista on tosin tuolla toisinaan vaikeaa/mahdotonta, koska istutetutkin kalat ovat voineet olla joessa pitkiä aikoja ja ovat kyllä kovia tappelemaan nekin. Viime vuonna tuli kuitenkin useampi selkeä istari pienine/huonoine evineen ja tylppänokkineen. Toisekseen en tykkää kalastaa samassa paikassa useampaa kertaa... mieli halajaa uusille apajille vaikka vanhatkin paikat olisivat hyviä. Yksi tämän homman hienoimmista jutuista on uusien kalapaikkojen löytäminen. Tällä kertaa päätin suunnata aluksi Socan ylä-osalle ja loppuajaksi Idricjan yläosalle uusien paikkojen ja villimpien kalojen toivossa.
PÄIVÄ 1: 27.5.2017
Lento HEL-LJU lähti illalla siten, että Ljubljanaan saavuin noin klo 18:30 paikallista aikaa. Vuokrapirssi alle ja nokka kohti Bovecia. Lähdin siis lentokentältä kohti Kranjska goraa ja siitä vuoren yli Trentan ja Socan kautta Boveciin jossa sijaitsi ensimmäinen majoitukseni Hotel Mangart. Perillä majoituksessa olin noin 21:30. Vuoriston ylitys ja siellä mahdollisesti odottavat tietyöt toivat oman jännitysmomenttinsa matkaan, mutta tällä kertaa kaikki meni sujuvasti parista vuoristossa olevista liikennevaloista huolimatta. Vuoristomaisemat Kranjska goran ja Bovecin välillä ovat uskomattoman hienoja!
 |
| Vuoristomaisemaa menomatkalta |
 |
| Socan yläosaa Trentassa, kalastusalueen yläpuolella. Tuossakin vasemmalla kiven vieressä möllötti nätti fisu virrassa. |
PÄIVÄ 2: 28.5.2017
Ensimmäinen kalastuspäivä valkeni aurinkoisena ja todella kuumana. Olin varannut itselleni oppaaksi Lesly Janssenin SLO-FLY:stä kahdeksi päiväksi (29.5 ja 3.6). Ensimmäisen kalastuspäivän siis olin uusilla alueilla omineen. Koska alue oli minulle ennestään vierasta, olin valinnut ensimmäisen päivän kalastuskohteeksi Socan sivujoen Lepenan. Oppaan kanssa käytyjen sähköpostikeskustelujen, matkaraporttien lukemisen, videoiden katsomisen ja karttojen tutkimisen perusteella Lepena näytti helpolta vaihtoehdolta pahimpien kalastuspaineiden päästelemiseen. Suuntasin Lepenalle "ennakkoprofiloimilleni" paikoille ja löysinkin etsimäni poolit ensiyrittämällä. Joki ja ympäröivä luonto on tuolla häkellyttävän kaunista. Kirkas ja matalalla oleva vesi teki kalojen spottailun helpoksi joessa, jossa oli Socan tavoin vaalea pohja. Kaloja löytyi käytännössä kaikista syvemmistä pooleista, joita oli tasasin väliajoin "rifflejen" välillä.
 |
| Tälle poolille saavuin Lepenalla ensimmäiseksi. |
 | ||
| Näissä maisemissa kelpaa perhoa heitellä! |
Lähdin kartoittamaan Lepenan muita pooleja jalkaisin. Sieltä täältä löytyikin kaloja, mutta matalalla ollut vesi ja porottava helle sai ne passiivisiksi. Muutaman kerran sain kalan nousemaan perhooni mutta lopputuloksena oli joko hylkäys tai epäonnistunut tartuttaminen. Ylempänä sileävirtaisessa poolissa kisailin pitkään aktiivisesti pinnassa ruokailleen kirjolohen kanssa. Sain sen pari kertaa ottamaan, mutta lopputulos tuttu: ei tartutusta. Epäonnistuneen tartutuksen jälkeen samaa perhoa oli ainakin aivan turha yrittää enää tarjota. Hyönteisistä liikkeellä oli pieniä ruskeita päikkäreitä (#12-14) sekä hervottoman kokoisia koskikorentoja (#6-8). Illan jo hämärtyessä alkoi jokailtainen syöntihulabaloo jolloin joen pinta täyttyi hyppivistä kaloista. Tämän noin 20 minuutin aikana koukutin pinturiin pari kirjolohta sekä yhden marmoritaimenen. Pimeä tulee kuitenkin nopeasti ja kalastaminen muuttuu mahdottomaksi kun perhoa ei enää näe. Varsin onnistunut kalastuspäivä kuitenkin paketissa.
 |
| #14 ruskean biotspäikkärin kelpuuttanut marmonitaimen |
 |
| Lepenan "uima-allas" yöllä |
PÄIVÄ 3, 29.5.2017
Toiselle kalastuspäivälle olin varannut itselleni oppaan ja olimme sopineet että hän näyttää minulle Socan yläosaa. Tapasimme hotellilla aamulla 8:30 josta suuntasimme Lepenaan leirintäalueelle aamukahville ja luvanostoon. Tässä vaiheessa pakkasimme kamat yhteen autoon ja lähdimme kohti ensimmäistä kalastuspaikkaa Ylä-Socalla. Edellisenä päivänä olin jo saanut todeta, että ylä-Socan alue on todella suosittua kalastajien keskuudessa. Auto parkkiin, kamat kasaan ja kohti jokea. Heti alussa opas kertoi vievänsä minut vähemmän kalastetuille alueille, mikä luonnollisesti tarkoitti hieman hikoilemista. Matkalla spottailimme kaloja joesta ja testiksi/näytöksi omasta taitotasosta päätimme kokeilla parin kalan naruttamista. Virta tässä paikassa oli melkoisen kova... kovempi kuin missä olen tottunut pintaperholla tai edes heittosiimoilla kalastamaan. Tämä toi omat haasteensa viistämättömän uinnin tavoittamiseen. Oppaan hyvillä vinkeillä ja uskomattoman tarkoilla silmillä sain kalan kuitenkin nousemaan koskesta ruskeaan caddikseen. Seuraava kala ei pintaperhoon noussut joten sitä yritettiin nymfillä. Näin kovassa virrassa nymfikalastamisen olen itse tehnyt aina ranskalaisperukkein, joten heittosiima + indikaattori yhdistelmä hieman vieroksutti aluksi. Yleisesti ottaen vieroksun kelluvia indikaattoreita, mutta näin kovassa virrassa kalastaminen, kohtuullisen pitkin ylävirtaan suuntautuvin heitoin olisi muutoin ollut omiin taitoihin nähden liian haastavaa/mahdotonta. Indikaattorillakaan kalastaminen ei liian helppoa ollut, koska viistämätön uitto vaatii nopeita käsiä ja hyvää virranlukua (jota itsellä ei aluksi ollut). Ensimmäisen kalan tömähtäessä nymfiin mietin mielessäni "ihan hauskaa tämäkin on, ja tuleepa opeteltua yksi uusi tekniikka".
 |
| Sielu lepää näissä maisemissa kalastellessa. |
 |
| Pintaperhokalastusta pocketeissa |
 |
| Klinkin kelpuuttanut nätti pikkukirre |
 |
| Kala spotattu kiven päällä, pintaperho lähdössä tyrkylle. |
Viimeisen kalastuspäivän Bovecin alueella suunnittelin käyttäväni jälleen ylä-Socalla. Aamusta lähdin kartoittamaan uusia, kartasta mielenkiintoisilta näyttäneitä paikkoja. Joitain vinkkejä olin myös saanut edellisenä päivänä oppaalta, joka kiitettävästi kertoi eri paikoista ja mihin voin autoni ajaa jne. Ensimmäinen paikka löytyi tovin metsässä kävelyn jälkeen. Sää oli edellisten päivien tapaan helteinen. Socan rannan saavutettuani lähdin kahlailemaan alavirtaan potentiaalisia kalapaikkoja ja kaloja etsien.
Tovin kahlailun jälkeen löysin kuvista/videoista tutun näköisen paikan, jossa kahden ison lohkareen/kallion välissä on pieni riippusilta. Sillan alla oli syvä monttu, jossa näkyi useampi kala. Yritin aluksi tarjota kaloille pinturia, mutta yritykseksi jäi, kalojen jurottaessa montun pohjalla. Kalastaminen tuntui muutenkin hankalalta yksin, kun edellisen päivän oli saanut koko ajan vinkkejä kalojen sijanneista ja siitä, kuinka ne missäkin kohdassa saadaan kalastettua ilman säikkäyttämistä. Sillan alapuolella vaihdoin 3.5 mm pinkillä tungsten kuulalla varustetun orange tagin siiman päähän ja sain nyppästyä sillan kupeessa olevan kalliokielekkeen vierestä/alta yhden kirjolohen. Keskellä poolia uiskenteli todella iso harjus, jonka menoa katselin kristallin kirkkaassa vedessä välillä hyvinkin läheltä. Sain tästä poolista samaiseen orange tagiin vielä yhden tärpin, jonka jälkeen päätin palata autolle.
 |
| Riippusilta jonka alla syvä pooli |
Seuraavaksi menin toiselle koskipätkälle, jota olin oppaan kanssa edellisenä päivänä kalastanut. Tässä kohtaa viimeistään huomasi, että samat kalat ovat todella usein tismalleen samoissa paikoissa (helpottaa osaltaan oppaan työtä ja kalojen spottailua). Onnistuin koukuttamaan #14 oliivilla klinkillä todella vaikeassa paikassa, joen päällä roikkuvan puskan alla ruokailleen kalan pitkän yrittämisen jälkeen. Kala itsessään ei ollut vaikea, mutta perhon saaminen sen ikkunaan vaati lopulta konttaamista, ryömimistä ja uuden heiton opettelua (slingshot). Noin kolmenkymmenen epäonnistuneen "heiton" jälkeen perho tippui hieman kalan etupuolelle ja kala ampaisi suoraan klinkin kimppuun... kirjoloheksi paljastui tämäkin.
 |
| Slingshot! |
 |
| Syvä turkoosi kanjoni |
Kalastin Socan ylä-osalla pääosin pintaperholla. Perhoista parhaiten toimivat isot, hyvin näkyvät vesiperhoset (vaikka yhtään vesiperhosta en nähnyt). Kovassa virrassa perhon täytyy näkyä hyvin ja olla riittävän kookas, jotta kalat viitsivät nousta sen hakemaan. Siiven/häkilätoplan värinä oranssi/punainen näkyy parhaiten, esim. chartreuse ja valkoinen katoaa Socan turkoosiin veteen todella helposti. Seuraavana aamuna matkani jatkui kohti Idricjan ylä-osaa, joka olikin luonteeltaan aivan toisenlaista seutua. Siitä lisää Osa 2:ssa, joka tulee jahka ehdin kirjoitella.
 |
| Kanjoni täynnä kaloja lähellä Kamp Klin leirintäaluetta |
Kommentit
Lähetä kommentti