Perinne katkolla

Off-seasoniin ajoittuvat kalareissut Ruunaalle ovat muodostuneet jo useamman vuoden perinteeksi. Tänä vuonna reissu ajoittui viime vuoden tapaan pääsiäiseen. Sääennusteet lupailivat reissusta hyytävän kylmää, joten jälleen kerran kalastukselliset tavoitteet olivat sen verran matalalla, että jätin mm. haavin ja puolet muustakin yleensä mukana kulkevasta varustuksesta kotiin. Koska säihin ei itse voi vaikuttaa, on niistä turha murehtia. Näillä reissuilla on itselle huomattavasti syvällisempiä tarkoituksia kuin kalastus, joten jo etukäteen oli tiedossa että huippu reissu luvassa!

Torstai 13.4: matkapäivä, perse puuduksissa, majoittuminen Neitikoskelle hieman ennen puolta yötä. Perillä sai todeta ennakkotiedot oikeaksi: tänä pääsiäisenä ei käydä soutelemassa, Ruunaalla on täysi talvi.

Perjantai 14.4: Ensimmäinen kalastuspäivä, lämpömittari huiteli yöllä pitkälti alle -10 pakkasasteessa,  eikä elohopeat seuraavana päivänäkään nousseet yli -5 asteen. Tähän vielä puuskaista tuulta... alkoi olosuhteet olemaan aika kehnot kalastuksen kannalta. Luvat tuli kuitenkin ostettua koska kalaanhan tänne oltiin lähdetty. Aamu alkoi vähän turhankin hyvin, kun noin kolmannella heitolla siima pysähtyi ja toisesta päästä löytyi noin 50 cm hoikka talvitammukka. Kala puraisi hitaassa virrassa lilluteltua, päätyperhona ollutta valkoista boobya. Kohmeinen kala takaisin kylmään koskeen värjöttelemään ja jäinen ukko puhaltelemaan sormia rannalle... Kello oli tässä kohtaa noin 11. Hetken kalastelun jälkeen alkoi pinna kiristyä tuuleen, jäätyviin vaparenkaisiin, siimoihin ja perhoihin joten lopetin kalastuksen ja palasin mökkiin lämmittelemään. Tovin jälkeen lähdin Neitikoskelle kameran kanssa pällistelemään ja jututtamaan muita, hyytävää säätä uhmaavia kalastajia, joita oli muutama meidän porukan lisäksi paikalle ilmestynyt. Päivähän meni sitten aika pitkälti nuotiolla istuskellessa ja rupatellessa. Illalla hain vielä onget mökistä ja lähdin Neitikoskelta jäälippoja pitkin kohti Kirppuvirran niskaa, suvanto-osuuksia intterisiimoilla kalastellen. Auringon jo laskiessa löysin heittoetäisyydellä pintovan kalan... Tätä tänne tultiin hakemaan! No eipä siitä kalastuksesta mitään tullut. Siimat jäässä, vaparenkaat jäässä, ukko jäässä, vedessä käynyt sumaripinturi jääkökkö heti kastumisen jälkeen, heitto hukassa --> Tailing looppeja ja kammottavia pinturin tarjoamisia kalalle (tod-näk. taimen), joka yllättävän pitkään jaksoi koheltamistani katsella säikkymättä... Hieman turhautuneena mökille saunomaan ja juonimaan seuraavan päivän taktiikoita.

Lauantai 15.4: Hyytävän yön jälkeen lämpömittari pysähtyi aamullakin vajaaseen -5 asteeseen, eli aikalailla edeltävän päivän kaltaiset olosuhteet odotettavissa. Vaikka sää oli kylmä ja tuulinen, aurinko kävi kuitenkin tasaisin väliajoin näytillä, mielialaa nostamassa. Aloitin kalastuksen noin klo 10 maissa Kirppuvirran niskalta setillä jossa intterisiimat ja perhoina liitsejä ja/tai boobyjä. Kalastuksen keskitin kirppuvirran ja Neitikosken väliseen hitaaseen, syvään virtaan. Jäätymisongelma edellisen päivän kaltainen ja ensimmäisellä laskulla tapahtumia tasan 0. Pohjan lähelle pääseminen olisi vaatinut synkempiä siimoja... Toinen lasku "moraalittomalla" (😀) kohottelusetillä, jossa thingmabobbersin alla kaksi nymfiä/larvaa. Tällä setillä kalastelu oli mielekkäämpää, koska siimaan strippaamista ei tullut niin paljoa, joten vaparenkaita ei tarvinnut putsailla ihan jatkuvasti.... tulos sama kuin ensimmäiselläkin laskulla. Rannoilla näkyi kylmästä säästä huolimatta jonkin verran korreja ja huomattavasti hankikorria pienempiä koskikorentoja (kirsikorri?). Joitakin pintovia kaloja taas näkyi suvanto-osuudella, mutta olivat heiton ulottumattomissa. Päivän parasta antia oli taas nuotiopaikalla tulistelut, rupattelut ja jokipenkalla vietetyt eväs- ja kahvitauot.

Kalastelua jäälippojen päällä

Sunnuntai 16.4: Kolmatta kalastuspäivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa, koska sääennusteet lupasivat auringonpaistetta ja lämpötilan nousuja plussan puolelle ensimmäisen ja ainoan kerran pääsiäisen aikana. Aamu alkoi taas noin 10 maissa Neitikosken heittolaiturilta kuulumisten vaihtamisella ja kahvittelulla. Kalastuksen aloitin Ämmänkosken loppuliu'usta, liitsejä jääkannen alle lillutellen... Lämmin sää aktivoi korreja ja koskesta kiipesi hangelle tasaisen tappavaa tahtia aikuisia hankikorreja. Tovin jälkeen lähdin Kirppuvirran ja Neitikosken välille, josta kävelin kovin odotuksin niskalle katsomaan, josko järveltä olisi tullut kaloja niskan yläpuolelle ruokailemaan. Kaloista ei niskalla ollut havainoa, mutta korreja oli aivan tolkuttomasti. Avoveden ja jään rajalla olevasta railosta nousi hankikorreja ja jo aikaisemmin mainitsemiani pieniä koskikorentoja satapäin. Ötökkää vaelsi hangella valehtelematta satoja hyvinkin pienellä alueella.

Ämmänkosken maisemia, taustalla Neitikosken heittolaituri

Niskan ollessa hiljainen siirryin kosken alle suvannolle, paikkaan jossa olin pintovia kaloja nähnyt jo aikaisempinakin päivinä. Heittelin setillä jossa oli intterisiimat, päädyssä valkoinen booby ja tapsissa raskaasti tuplakuulin painotettu musta leech veturina. Auringon lämmittäessä kalastus olis varsin mukavaa vaikka heittopaikkoja ei ollut kuin muutama (jäälippa, jossa vettä 2-3 metriä alla). Heittelin pari tuntia lähes samoilla jalansijoilla keskittyen enemmän heiton treenaamiseen kuin kalastukseen. Onnistuneen supersankariheiton jälkeen, parin ensimmäisen siiman sisäänoton aikana tuli tukeva tärppi. Kala lähti tärpista suoraan kohti taivasta ja esitti pari hienoa hyppyä... Koska siimaa oli pirusti ulkona, ei lajitunnistus onnistunut, mutta silhuetti ja käytös viittasi vahvasti hyvän kokoiseen kirjoloheen. Tovin remuamisen jälkeen kala painui pohjaan, sotki itsensä ja/tai tapsissa olleen perhon maapalloon ja siellähän oli... Ei auttanut lopulta kun vetää siimat poikki! Tunteiden vuoristorataa, minuutissa kovasta innostuksesta, epätoivon kautta kovaan pettymykseen. Parin päivän tyhjän heittämisen jälkeen onnistuminen olisi ollut tervetullut. Toisaalta suurin onnistuminen tuli jo heitossa ja uitossa, jolla sain kalan ottamaan.

Kirppuvirran niska

Loppupäiväksi sain samaiselle suvannolle seuraksi pariskunnan jonka kanssa oli tullut jo aikaisemmin Neitikoskella rupateltua. Pintovia kaloja näkyi silloin tällöin, pääosin heiton kantamattomissa, mutta kalaa kuitenkin paikalla oli. Iltapäivällä bongasin kosken loppuliu'usta vielä heittoetäisyydellä pintovan kalan, jolle pääsin tarjoamaan korripinturia. Ensimmäisen perhoon nousun sössin hätäilemällä. Toisella nousulla tarttui... pintoja paljastui noin 30 cm harjukseksi. Hieman enemmän ehkä odotin, mutta pinturikala on pinturikala. Enempää ei kalatapahtumia enää tullut kovasta yrityksestä huolimatta.

Auringonlasku Neitikoskella sunnuntaina

Yhteenveto: Kuten tekstin otsikko jo kertoo, oli tämä reissu todennäköisesti viimeinen Ruunaan reissu tällaisin järjestelyin, joten pientä haikeutta oli ilmassa. Viimeistä iltaa vietettiin Neitikosken rantasaunalla asiaan kuuluvin menoin. Tässä kohtaa oli jo selvää, että maanantaiaamuna ei enää kalalle tulisi lähdettyä, vaikka edellisenä päivänä otettua lupaa olikin vielä aamupäivän verran jäljellä.

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, tällaisilla reissuilla on kalastusta syvällisempiä merkityksiä. Ruunaa on itselle ollut vähän kuin "maalla kaupungissa" tyylinen kalapaikka. Majoitus ja palvelut ovat viimeisen päälle kunnossa, mutta ympäröivä luonto on hyvinkin erämainen, varsinkin kun viitsii muutaman askeleen ottaa Neitikosken heittolaitureilta. Yksinään joen varrella, erämaisessa ympäristössä vietetyt päivät saavat oman "kasetin nollaantumaan" paremmin kuin mikään muu. Tähän vielä kun yhdistää samanhenkiset ihmiset, joiden kanssa jokivarressa saa tarinoida, alkaa kasassa olemaan aika uskomattoman hieno paketti!

 

Aika näyttää tuleeko näitä Ruunaan reissuja vielä tulevaisuudessa lisää... Tällä erää tyydyn toteamaan: Leppälintu on laulanut!