Ollaan uuden alussa monessakin mielessä... Tässä lähtee tämän blogin ensimmäinen kirjoitus ja tänään alkoi kalastuskausi Hartolan Tainionvirralla. Olen jo pidemmän aikaan miettinyt blogin aloittamista... paikka jossa voisi yhdistää valokuvat ja tarinat, joita kalareissuilla kertyy. Koska itse tykkään lukea muiden, samaa aihetta sivuavia blogeja, päätin että teen tästäkin julkisen ainakin osittain. Luvassa siis tarinaa ja valokuvia liittyen perhokalastukseen, perhonsidontaan, luontokuvaukseen ja muuhun Erä-Jormailuun.
Kuten edellä mainitsin, tänään 19.3 aukesi myös perhokalastuskausi 2017 reissulla Hartolan Tainionvirralle. Liikkelle tuli lähdettyä aamulla noin 10 maissa väliaikaisesta majoituksesta Lahdesta, taivaan vielä ollessa pilvessä ja sään muutenkin ollessa talvinen. Sääennusteet kuitenkin näyttivät sen verran hyviltä, että ei muuta ku Ropelin nokka kohti Hartolaa. Kalastuksen suhteen ei juurikaan tavoitteita ollut ja liikkeelle lähdin minimalistisella varustuksella: yksi #4 onkisetti, muutama sumaripinturi + muutama korrinymfi, pari rullaa tippisiimaa, kamera ja jalkaan vaelluskengät.
Perillä luvat Jari-Pekalta ja suunta ykkösalueelle katsomaan, miltä joki näyttää. Muutama muukin perhoukko oli liikkeellä ja paikan päällä ilma oli kuin morsian; aurinkoista ja lähes tyyntä. Joen pinnalla räpiköiviä sumareita näkyi jonkin verran, ei vielä mitenkään erityisen paljon ja rauhassa saivat pinnassa räpistellä. Yksi ykkösalueella pintoja osoittautui n. 30 cm harjukseksi, joka kelpuutti pinturin parin kohdalle osuneen uiton jälkeen. Evästauolla Ekonkosken sillalta tuli bongattua myös yksi vauraampi, koskesta niskalle noussut kala, joka kuitenkin lähti vauhdilla yllävirtaan ja katosi näkyvistä.
 |
| Sumari #14 |
Käppäilin ykkösalueen yläpäähänkin katsomaan, mutta koska elämää ei ollut ja paikkojen löytäminen vaelluskengissä oli vaikeaa, palasin takaisin alasillalle. Alapuolisesta koskesta oli taas noussut kala niskalle, ja hetken tarkkailun perusteella kyseinen kala vaikutti myös aktiiviselta, joten ei muuta kun yrittämään. Kala kelpuutti cdc-sumarin alla uitetun mustan kumijalkanymfin ensimmäisellä kohdalle osuneella uitolla ja paljastui noin 35 cm istaritaimeneksi (harjusta odotin)... Kala kasvamaan ja kamat kasaan.
Kotimatkalla päätin käydä vielä poikkeamassa nelosalueella katsomassa, miltä olosuhteet siellä näyttävät. Perillä pari valokuvaa ja rupattelua toisen kalamiehen kanssa ja nokka kohti Lahtea.
 |
| Olosuhteet nelosalueella kunnossa, korreja vaan ei näkynyt ainuttakaan. |
 |
| Nelosaluetta |
Näin talven jäljilta onnistuneeseen reissuun ei vaadittu kuin nätti
ilma, joten parilla tapahtumalla ja hyvillä juttutuokioilla voi sanoa
kauden 2017 startanneen todella onnistuneella reissulla.
Kommentit
Lähetä kommentti